Blondin valintoja

Istuskelen mökillä aamuhämärissä (lue: puolenpäivän hämärissä) ja odottelen miesväen heräämistä. Itsekin äsken vielä mietin: Herätäkö vai ei. Mies jo yritti jotain tuolta sängynuumenista höpötellä, mutta päätyi takaisin nukkumatin seuraan. Mikäs pakko sitä on nousta lomapäivänä!

 

 

Katselen huvitusmajasta ikkunasta ja mietin pitäisikö lähteä tekemään lumityöt sen katolta vai ei. Vähän hirvittää, jaksaako pikkuinen kantaa melkoisen lumitaakan, mikä sen kannettavaksi on kertynyt. Tänään pitäisi tulla taas märkää lunta lisää ja ehkä vettäkin myöhemmin päivällä. Puut ovat yön aikana riisuutuneet kauniista lumihunnustaan...arki on alkanut.


Tässä vähän stillkuvia elokuvasta Blondin loppu. Kiinnittäkää huomiota käyttämääni työkaluun. Samalla vempaimella appi ruoppaa kesällä joen pohjaa.

Parhaimmillaan majanen kantoi noin 70 cm:n paksuisen lumimassan.

Jäädäkö lumen alle vai ei?

Totuus oli sitten tämä... Mies hoiti homman loppuun... tosin jäin sitten minäkin vielä henkiin kertomaan joulumme jatkosta.

Perheen nuoriso piti huolta meidän lomahuvituksista. Saimme heiltä lahjaksi seurapelin, joka osoittautui oikeasti hauskaksi. Se testattiin joulupäivän iltana yhdessä blondisiskon ja sukulaismiehen kanssa...kaikkia nauratti, eikä pelkästään meitä blondeja. Mies sai sellaisen naurukohtauksen, että pelkästään sitä seuratessa meinasi kuolla nauruun.

Blondin pitää tehdä vaikeita valintoja. Minkä linjan ottaa? Vasemman- vai oikeanpuoleisen? Karkkilakko piti! Aloitin sen silloin syyskuun alussa ja tietoisesti söin ensimmäisen suklaanamusen jouluaattona klo 00.01. Lakkoa kesti siis kolme ja puoli kuukautta ja risat päälle.

Tämän Tapaninpäivän jälkeisen arkipäivän joulutunnelmaa kohottaa John Tesh.

Kynttilät palamaan ja kuuntelemaan joulumusaa.

 

 

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jeesuksen synttäreitä juhlitaan ja mitähän sankarille annetaan lahjaksi: kireitä fiiliksiä, ärsyyntymistä liikenneruuhkissa ja kaupan kassajonoissa, stressaantunutta yhdessäoloa, kiirettä, hössötystä ja turhanpäiväistä hyörinää. Lahjojen haalimista meille, joilla jo on kaikkea mitä elämiseen tarvitaan. Niinpä.

Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme antaa niille, kenellä ei mitään ole...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme antaa aikaa lähimmäisille...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme syödä vain sen, mitä tarvitsemme, eikä itseämme kipeäksi...
Jokohan ensi jouluna ymmärtäisimme viettää enemmän aikaa ja keskustella joulun sankarin kanssa...

 

 

 

 

Oli vähän paatoksen makua tuossa vuodatuksessani.

 Mutta silti.

 

 

 

Joulun perinteet ovat tärkeitä. Ei siitä mihinkään pääse. Hautausmaalla käynti, joulupuuro, joulurauhanjulistus, joulusauna, aattoillan ateria...yhdessäolo suvun kanssa, joululaulut, evankeliumin lukeminen...perinteitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.

 

Toivottavasti eivät jää vain perinteeksi, vaan että niillä olisi merkitystä seuraaville sukupolville.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aaron Nevillen Christmas Prayer kuuluu ehdottomasti minun ja perheeni jouluun.

 

 

 

 

Aaronin lisäksi haluaisin vielä kehua Toby Macin ihanaa joululevyä. Kannattaa tutustua!

 

 

 

 

 

Joulu on jo ovella

Rauhaisaa joulunodotusta. Rauhaisaa!

Koulujen joulujuhlat on jännitetty ja nautittu, todistukset on jaettu. Mitä tämä joulunalusaika voi enää muuta olla, kuin rauhaisaa...

 

Ruuat on melkein kaikki tekemättä, koti ja mökki siivoamatta ja lahjatkin melkein ostamatta. Mitä siitä! Ruokaa saa kaupasta valmiina...ainoastaan perunatuuvinki täytyy tehdä itse ja tietenkin kinkku paistaa. Siivotaan tässä pikkuhiljaa iltaisin, kun perheen yötyöläinen herää. Annetaan pojan nukkua kunnolla ilman imurin häirintää.

 

 

Askartelut jatkuvat. Ja lahjojen hankinnat. Voin sanoa, että blondin pää on totaalisesti sekaisin. Sekoamiseen riittää pistäytyminen liikkeeseen, jossa myydään tabletteja ja älypuhelimia. Nykytekniikka vaan menee  yli hilseen! Millaisiin olosuhteisiin sopivat Ipadit ja Lumiat? On veelanit ja 3geet, mokkulat ...pitäisi pärjätä kaupungissa, mökillä ja varusmiesolosuhteissa saarella. Huh! Onneksi on Mies, joka tajuaa ja ymmärtää.

 Ja silti voi valinnat mennä pieleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Täksi jouluksi valmistin eilen rosollille kilpailijan ...ah niin sipulista punajuuripikkelssiä.

 

Ohje:

1 kg punajuuria (keitä)

6 sipulia

3 dl etikkaa

3 dl sokeria

1 dl vettä

Raasta punajuuret ja kuumenna etikka, sokeri ja vesi. Sekoita keskenään.

 NAM! 

 

 

 

Eilen vierailimme myös työtoverini kotona glögillä. Ja, hyvänen aika...täytyy ihmetellä, miten joku on tehokas. Todistusten jaon jälkeen hän pyöritti nonstoppina joulupuuro-, lohipasteija-, sienipiirakka-, torttu- ja juustotarjoilua! Ystäviä vieraili puolestapäivästä iltamyöhään ja toverini puuhaili hymyssäsuin!!!

 

 

Lääh! Vielä kaksi yötä ja saan avata tämän rasian... ja saan syödä suklaata taas melkein neljän kuukauden karkkilakon jälkeen!

 

 

 

 

Olohuoneeseen rakensin pienen seimen...

Nyt täytyy kyllä korjata, ettei tule väärinymmärretyksi. En siis todellakaan ole omin kätösin tätä valmistanut, mutta asettelin sen ihan itse...;)

 

 

 

 

 

 

 

 

  Tämän lauantaipäivän joulumusiikki on herkkää Susania.

 

 

 

 

 

 

 

Perunatuuvinki, joka myös imellettynä perunalaatikkona tunnetaan, imeltyy uunissa viidessäkymmenessä asteessa viidettä tuntia. Kohta kun tartun imuriin ja rättiin soi MaryMaryn Christmas.

Askarteluja

 

 

 

 

 

Sainpa täysin uuden ilmeen blogiini...hyvästi vaaleanpunainen ja punainen, tervetuloa tyylikäs musta. 

 

 

 

 

Nyt iski jouluaskartelut. En olekaan saanut oikein mitään aikaseksi pitkään aikaan. Henkeni pitimiksi ja ollakseni sosialisaatiossa mukana joudun tekemään työtä. Työssäni taas joudun/saan olla luomassa ideoita, jotta tulevat sukupolvet voisivat olla luovia. Tässä yritän nyt vääntää esipuhetta puolustaakseni askartelun tärkeyttä. Joku nero lanseerasi vuosia sitten ilmaisun askartelupaskartelu. Kyllä lasten pitää saada askarrella oikeitten töiden lisäksi ihan hienomotoriikan kehittymisen ja hahmottamisen vahvistumisen ja itseilmaisun takia ilman, että tekemisiä halveerataan paskarteluksi. Sitä paitsi jotkut ihan oikeasti pitävät kaikesta pipertämisestä.

 

 

Varastin idean. Glorian koti-lehdessä oli ihastuttava kuva Pentikin tulevan vuoden keraamisesta uutuustuotteesta. Minun piti sitten päästä kokeilemaan pahviversiota. Pahvi on Pirkan pakastepitsalaatikosta. Laitoin koristeen keittiön ikkunaan...onneksi se ei ole lähellä kulkureittejä...ulos nimittäin näkyisi kivat salamipitsakuvat. Valkoisina koristeet olisivat toki sievemmät, mutta meille sopii pahvinruskeakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 





 

 

 

Aiemmin viikolla iski tajuntaan karmiva tosiasia: joulukortit on postitettava parin päivän kuluttua eikä niitä ollut viela tehtykään. Miten teet 60 korttia alle 60:ssä minuutissa? Ei muuta kuin grafiikan työkalut esiin ja painamaan kortteja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän värssyn Mies löysi jostain, emmekä tiedä kenen tuotosta se on, mutta joulutervehdyksiimme se pääsee.

 

Huurteinen metsä ja luminen maa.

Otsaasi enkeli koskettaa.

Lävitse roudan ja paksun jään,

taivas tuo lämpöään.

ohi on kiireisen kaupungin hälinä ja työ,

tässä on nyt rauha ja jouluyö.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän kolmannen adventtiviikonlopun joululevy on ehdottomasti upean David Phelpsin One Wintry Night. Nauttikaa!