Ulkona alkaa olla sielua viiltävän kaunista. Kiinteistökohtaisen jätevedenpumppaamon hälytysvalo kaunistaa pihapiiriä. Jokin on kaivossa hajonnut pakkasen puremana. Pystymme saunomaan, mutta peseytyminen on haasteellista. Mittaamme veden, jolla minimalistisesti huuhdomme enimmät saippuat. Lopuksi käymme huuhtoutumassa avannossa.
Ihmettelen mökkikeittiössä puuhastellessani, miksi niskaani tippuu vettä. Ei voi olla totta!!!! Todellakin keittiön katosta tippuu vettä. Keittiön yläpuolella on sisävessa...nyt blondin aivot käyvät kierroksilla...mitä siellä tapahtuu????? Onneksi vessanpönttö ei ole haljennut, lämminvesivaraaja vain on hajonnut. Todennäköisesti pakkasella ei ole tämän asian kanssa tekemistä, varaaja on vain palvellut aikansa ja tullut tiensä päähän.
Nyt vietämme poikkeuksellisesti viikonloppua kaupungissa ja kotoilemme pitkästä aikaa. En tee juuri mitään, vaikkakin päässäni surraa koko ajan. Suunnittelen valaisimen askartelua sekä vanhan kaapin uusimista maalilla ja uusilla vetimillä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Jälleen totean jonkun viisaan sanojen mukaan: Kaikki luova työskentely vaatii näennäistä joutilaisuutta. Hyvä näin.
