Paljon on taas virrannut Kiurinvirrassa vettä sen jälkeen, kun olen viimeksi postannut mitään. Anteeksi jälleen kerran saamattomuuteni. Talviloma tuli nautiskeltua Aasiassa kuumissa merkeissä ja paluu arkeen on kestänyt jo pitkälti toista kuukautta. Arkea on tässä tullut pohdiskeltua enemmänkin ja nimenomaan sitä, että arjen tulisi olla toimivaa ja riittävän levollista. Sanoin tässä päivänä muutamana Miehelle, että olen onnellinen tylsässä, harmaassa ja niin toimivassa arjessa. Kun harmaa arki on hyvää, juhla onkin sitten vain kermavaahtoa ja hattaraa sen ylimääräisenä kuorrukkeena.
Vähän niinkuin tämä helmikruunuaskarteluni...ei välttämätön, mutta niin ihana hömppäkoriste.
En tullut lopunperin laskeneeksi, kuinka monta helmeä helmikruunuuni upposi, mutta pyöreästi viitisensataa niitä tarvittiin. Purkasin helmet autonistuinmatosta ja maalasin ne ihan siveltimen avulla valkoisella huonekalumaalilla. Kruunun rungon olin jo aiemmin maalannut spraymaalilla kultaisesta valkoiseksi. Pujottelin helmet ohuenohueen metallilankaan ja kiinnitin langat kruunussa oleviin reikiin. Nautin tällaisesta piperryksestä suunnattomasti!
Helmikruunun sijoitin olohuoneen kattoon, kun tein viimeisiä sidoksia, ja siihen se sitten jäi. Kruunu on sähköistetty, mutta taidanpa jättää sen ihan kynttiläversioksi, ainakin toistaiseksi.
Nyt puuhaillaan jo ihan muiden projektien parissa. Kevät on hurjan pitkällä, linnut karjuvat puissa, västäräkit keikuttavat pyrstöään eikä Kiurinvirrassa olen enää yhtään jäitä...ei ainakaan meidän mökkirannasta katsottuna. Kohta sormet upotetaan mustaan multaan ja ulkoa ei malteta tulla sisälle kuin nukkumaan.
