Syksy

Syksy

perjantai 29. syyskuuta 2017

Viihdettä, kodikkuutta ja rylläystä

Ihanaa, taas elämme perjantaita! Vaikka työ onkin motivoivaa ja palkitsevaa, on viikonloppu kuitenkin odotettu ja muka ansaittukin palkkio viikon ahkeroinnista. En kaipaa kummempaa viihdettä perjantai-iltaan. Saunan lauteilla on riittävän viihdyttävää. Minulle kelpaa noin seitsemänkymmenen asteen löylyt ja kaksi pulahdusta Tirvan jordanissa. Viikon tomut tulee huuhdottua kehosta ja mielikin puhdistuu.

Ei lienee uutta, että pidän valtavasti kukista ja koti tai mökki tuntuu aina niin juhlavan kodikkaalta, kun saa pöydän nurkalle kukkia. Ihanaa aikaa tämä syksy, kun kukat saa mökkipihalta tai pellonreunalta. Tänään kävin syyshortensiapensaan takana puutarhasaksien kanssa nipsimässä. Löysin ruokakaupasta kivoja koristekurpitsoita, varsinkin aivan erikoinen punainen kurpitsa ilahduttaa.

Mies katsoo jääkiekkoa töllöttimestä ja minä istun sohvalla poikittain ja katselen sisustuslehtiä...ja ympärilleni.




















Mies värkkäsi äsken ruohonleikkurin perään leikkuujätettä keräävän lisäosahäkkyrän. Sen avulla saadaan ryllättyä myös maahan pudonneet lehdet kätevästi kasaan. Huomenna minä ryllään. Hauskaa viikonloppua kaikille!





maanantai 25. syyskuuta 2017

Blondin 10 minuuttia on 24 minuuttia



Aivan ihastuttava kesäinen syysviikonloppu on nyt ohi, mutta aivan ihastuttava kesäinen syysmaanantai on meneillään. Olen nauttinut luonnon kauneudesta ja mökkipihan antimista, mutta olen myös oppinut jotain itsestäni. Blondin kymmenen minuuttia on kaksikymmentäneljä minuuttia.


Ostimme uudet tuolit möksälle ja tietenkin ne piti itse kasata. Kasausohjeet olivat riittävän hyvät eikä kasaajakaan kasannut ensimmäistä kertaa. Otin ajan vasta kolmannen tuolin kohdalla, joten olin jo saanut tuntumaa tehtävään. Ei voi siis omalla äkkinäisyydelläkään puolustautua.



 Mikä siis vialla, kun minulla meni tuolin kasaukseen 24 minuuttia, vaikka ohjeissa ilmoitetaan aikaa kuluvan vain 10 minuuttia. Hm...johtuneeko se siitä, etten ole mies, kuten ohjeen kuva ilmiselvästi edellyttää. No höh!!! Sitä paitsi nykyhöpsötyksen mukaan kuvassa tulisi olla sukupuoleton henkilö. Oli miten oli tuolit on kasattu ja koeistuttu. Oikein mukavat pepunalustat ovatkin.


Kaura alkaa olla valmista. Syksyn myrskyt ovat vaan saaneet viljan lakoamaan paikoittain. Toivottavasti maanviljelijät saavat vielä koko sadon korjattua ja viljan puitua.








Lehti havisee ja varisee. Nautitaan kuulkaa hyvät ystävät tästä audiovisuaalisesta kokemuksesta!

lauantai 16. syyskuuta 2017

Ei säillä väliä, kunhan on syksy

Olen aina pitänyt syksystä. Syksyn tyttö. Joitakin kymmeniä vuosia sitten olin tähän vuodenaikaan todella energinen ja aloittamassa kaikkea uutta, keksin uusia projekteja, rakastin jopa koulun alkua. Näinä vuosikymmeninä en ole enää ihan niin pirteä ehkäpä Miehen onneksi - projekteja syntyy pitkin vuotta ilmeisesti ihan tarpeeksi tälläkin energiamäärällä. 



 Joka tapauksessa syksy on ihanaa aikaa. Värit, vaihtelevat säät, usvaiset aamut, metsän tuoksu.Tänään kävimme päiväsaunassa näissä ihanaisissa maisemissa.Vettä on tullut koko viikon välillä kaatamalla välillä tuhuttaen. Mökin savinen maa ei jaksa imeä kaikkea vettä ja niinpä litsis lätsis lotisee kun nurmikkoa pitkin kuljetaan saunalle.











Välillä jopa aurinko näyttäytyi. Oli sitten synkkää tai auringon kultaamaa ulkona, onneksi sisällä on lämmintä ja kotoisaa. 






Villasukat jalkaan ja sohvalle pötköttelemään.Nautitaan syksystä, sillä kohta on talvi.


(Tykkään muuten talvestakin.)

perjantai 15. syyskuuta 2017

Blondin biologinen dilemma



Meillä on suhteellisen näppärä mahdollisuus poimia ruuan sekaan kanttarelleja aivan mökkitien varrelta. Noin viikon välein saamme kourallisen tai vähän enemmänkin metsän kultaa mukaamme. Silloin, kun olemme onnekkaita, kanttarelleja on piiraan verran, toisinaan taas vain lisukkeeksi pitsaan.Tänään jälleen Mies pysäytti auton aarrepaikan kohdalle ja erehtyi itsekin nousemaan ulos autosta. Hän oli ulkona pari minuuttia ja eikös vaan hirvikärpäset vainunneet potentiaalisen loisimispaikan. Loppupäivä onkin nyt mennyt niskavillojen raapimiseen. Kaksi hirvityskärpästä löytyi Miehestä. Loput kärpäset ovat meillä molemmilla hermoissa. Miehen mukaan hirvikärpäset ovat paviaaneja! Siinäpä biologinen dilemma.

Blondin toinen dilemma, ja huomattavasti kinkkisempi kuin edellä mainittu, on ratkaistu. Pienessä mökissämme on ollut surkeat säilytystilat. Perheen nuorisolla ei yläkerrassa ollut mitään muuta mahdollisuutta säilytellä vaatteitaan kuin matkakassit. Asuntomessuilusta oli menneenä kesänä konkreettista hyötyä, kun saimme käytännöllisen idean. Myin turhaksi osoittautuneen sohvan ja saimme näin tilaa matalalle liukuovikaapistolle.












Ostin kirppikseltä aidoista puulastuista punotun sermin, jonka maalasin valkoiseksi. Nyt nuorisolla on myös pikkuisen enemmän yksityisyyttä. Asumme kolmanneksen vuodesta mökillä, joten uudistukset ovat merkittäviä. Jotain parannusta on vielä syksyn aikana tulossa....niistä sitten myöhemmin lisää.

Toivon kaikille, jos suinkin vain mahdollista hirvityskärpäsetöntä (paviaanitonta) viikonloppua!!!!

tiistai 12. syyskuuta 2017

Oranssi ja vaaleanpunainen

Värillä ei ole väliä kunhan se on vaaleanpunainen. Näin olen kuullut erään isän sanovan pikkutyttärensä valinnoista kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nyt on Mies joutunut huomaamaan saman, kun on viimeaikoina kotona ympärilleen katsonut. Olen saanut isovanhempieni ensimmäisen yhteisen kalusteen, kauniin vanhan peilipiirongin sijoitettua olohuoneen nurkkaan. Sen väri on aavistuksen usvaisen harmaa, pikkiriikkisen sinertävä, joten minun on syytä maalata piironki. Mietin kuumeisesti, minkä värin valitsisin. Kun kysyin Miehen mielipidettä, vastaus tuli kuin tykin suusta: Mikä vaan kunhan ei ole vaaleanpunainen! VÄRILLÄ EI SIIS OLE VÄLIÄ KUNHAN SE EI OLE VAALEANPUNAINEN. Miesparka taitaa olla täysin traumatisoitunut.
































































Mutta, jotta ei totuus vallan unohtuisj, meillä on ORANSSI keittiö ja Mies tykkää siitä. Tänään hän istui viereeni teelle ja totesi, että rouva se sisustaa ja yhdistää vaaleanpunaista ja oranssia. Jos on tahtoa, niin yllättävätkin asiat voivat käydä ja mennä yhteen. 
Ja mehän tahdomme!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Helteinen syksy vai syksyinen helle

Emme ole malttaneet palata kaupunkiin.Vaihtoehtoina ovat kävelyt saunalle sielua riipivän kauniissa  aamusumuisissa maisemissa tai sitten helpot suihkut ja sanomalehti aamupalapöydässä.Olisiko vaikea valinta?Ennustin, että kesä alkaa koulujen kanssa samaan aikaan ja oikeassapa olin.Tosin kyselen mielessäni, onko nyt helteinen syksy vai syksyinen helle. Ihan sama.
Mies on edelleen käynyt joka aamu aamu-uinnilla "jordanissa" kuten tapanamme on sanoa tai "tirvan venetsiassa" kuten meillä on myös tapana sanoa.Vesi on ollut juuri sopivaksi lämmitettyä.































Jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä...muutto kaupunkiin. Siellä meitä odottaa raivaus. Tarkoitus on tyhjentää varastot kirppiksille, kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Sen jälkeen alkaa kodin ehostus, josta kerron lisää jatkossa.
Siis koti odottaa.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Onks teill autoi?

Kesälomaa on enää hämmentävän vähän jäljellä. Seuraavaa lomaa saa odottaa vielä kolme kuukautta ja joulua viisi kuukautta. Pitää oikein miettiä, mitä tänä kesänä on tapahtunut. On tapahtunut isoja koko elämääni mullistavia asioita ja sitten niitä pieniä arjen ihmeitä. Mainitakseni yhden pienen ihmeen: viime kesänä istutin kaksi pionin tainta ja toinen teki nyt toisena kesänään yhden ainoan, mutta tietysti niin ihanan kukan.




Kesähän on toki myös herkutteluaikaa. Herkkumuistoja on Tallinnasta, Savonlinnasta, mökkipihalta, Lappeenrannasta. Kävimme Savonlinnassa syömässä muikkuja, mökillä paistoimme herkullista pataleipää aamupalalle, jota nautimme niin harvinaisessa auringonpaisteessa pihalla.










Taisi olla samainen aurinkoinen päivä, kun teimme perinteisen heinäkuisen eväsveneretken Kiurinvirralla. Eväät haimme Tirvan baarista, jossa leivotaan maailman parhaat marjapiirakat.










En ole lukenut yhtään kirjaa! Sisustuslehtiä olen selaillut sitäkin enemmän. Kävinhän toki myös asuntomessuilla huokailemassa ja osallistumassa lukuisiin kilpailuihin, joista aion voittaa ainakin ikkunaremontin, kaksi matkalahjakorttia, peräkärryn ja kahvinkeittosetin. Huokailemassa kävin ihastuksesta muutamiin täydellisesti onnistuneisiin sisutuksiin kauniissa ja tyylikkäissä taloissa. Entäs sitten se Wave!!! Matelimme hitaasti, mutta varmasti jonossa kohti Waven sisätiloja ja ihmettelimme talon huikeita muotoja. Mielestäni se vaikutti joltakin modernin taiteen museolta. Mieshän sen sitten keksi: Mikkeli on saanut vihdoin Suomeen niin kaivatun ikioman Guggeheimin!!! Tykkäsin ihan hirveästi Guggenheimin sisustuksesta.










Nyt sitten tuohon otsikon lupaamaan aiheeseen! Sattuneesta syystä blondi on joutunut käymään autokaupoilla. Mies kysyi etukäteen minulta, mitä aion sanoa autokaupassa. Siitä huolimatta, että tiesi ajatukseni, hän suostui lähtemään kauppaan kanssani. Kauppias hinasi itsensä paikalle ja kysyi: "Mitäs teille?" Siihen tietysti vastasin kysymyksellä: "Onks teill autoi?" Piti sitten tarkentaa hieman. Kerroin, että etsin mustaa tai tummansinistä tai valkoista autoa. (Automaattivaihteet olisi myös kivat.) Näin yksinkertaiset toiveet, mutta ei tullut kauppoja!? Kauppias ei ollut ollenkaan kiinnostunut myymään minulle. Tämä tapahtui kotikaupungissa. Löysin sitten kuitenkin kauppiaan, joka otti toiveeni vakavissaan ja ensi viikolla menen hakemaan Lahdesta valkoisen kaunottaren. Elokuussa sitten uuteen työpaikkaan sitikalla.