Alkukesästä kuistimme näytti melko siistiltä, mutta kesän edetessä kenkävuori kasvoi tai paremminkin ilmaistuna levisi kuistille. Sisään tulijan tuli hyppiä kenkien yli tai "lakaista" ne johonkin nurkkaan välttyäkseen kompastumasta. Olin ostanut muutamia vuosia sitten entisen työpaikkani huutokaupasta painavan täyspuisen kaapin. Itse olin niin innoissani onnistuneesta kaupasta, mutta Mies ei syttynyt. Hänen mielestään kaappi oli omituinen pienine lokeroineen. Se olikin viimeksi palvellut naisten vessassa kampa/harja/jumppatossu/meikkilokerikkona.
Sitten se tapahtui! Kuten Mies paikkakuntamme joidenkin osien murteella ilmaisi: No, nyt lontilla leikkas!!! Olin nimittäin ehdottanut, että roudaisimme kaapin kotivarastoa täyttämästä möksälle kenkäkaapiksi. Ai että tuntui mehevältä, kun sain Mieheltä tuollaista palautetta. Ajatella, kyllä blondillakin joskus tapahtuu aivotoimintaa, joka on ihan välittömästi hyväksyttävää ja jopa kiitettävää.
Ihan sellaisenaan kaappia ei voinut kuistille täräyttää, mutta sipaisu talomaalia kylkeen, sai kaappivanhuksen hyvin istumaan kuistin henkeen.
Nyt kuistilla on jopa näin siistiä, ainakin silloin, kun porukkamme muistaa tunkea kengät kaappiin.
Lähes helteinen sää on hellinyt meitä muutaman päivän ja kesäkukat sekä perennat ovat alkaneet kukoistaa mökkipihalla. Kuten arvata saattaa saatuaan Mieheltä rispektiä lontikin aivan kukoistaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti