Kylvimme vehnää pienten oppilaiden kanssa kertakäyttölautasille. Lautasten reunoille leikkasimme erivärisiä huopakukkia ja niistä tuli ihanat. Tänään tarkastelin kylvöksiä, joissa oraat olivat jo huomattavan runsaat, ja hämmästyin! Hämmästyin kevään ja uuden elämän voimasta. Pikkuiset vehnänoraat olivat tunkeneet läpi huovan valoa kohti...läpi huovan!
Kotona en ole askarrellut huopakukkia...on vähän yksinkertaisempaa, mutta yhtälailla vihreää.
Aurinko! Valo! Elämä!
Noista kuvan höyhenistä tuli mieleen kotimatkani pari päivää sitten...mitä ihmettä...kuulin kesälinnun laulun! Olen yrittänyt löytää YouTubesta lintujen lauluja niiden suomenkielisillä nimillä, mutta tulos jää surkeaksi ellei jopa ala-arvoiseksi. Onneksi perheen biologi tuli kotiin ja pääsin hakemaan lintuja latinan kielellä. Kuulemani lintu saattoi olla Alauda arvensis, Turdus iliacus tai Turdus merula. Että sillee! Oli mikä oli, niin säälittää pikkuinen...on vielä niin kovin jäistä ja kylmää. Itselleni tuli liverryksestä aivan huikean hurmioitunut olo - elämä voittaa sittenkin!
Kaivelin esille vanhoja varastoja ja löysin nämä tekemäni koristemunat ...ehkäpä 90-luvun puolivälistä. Styroksmuniin vedin neljä viiltoa sukkapuikolla. Kankaasta leikkasin kaavan avulla teräväpäiset soikiot, jotka työnnettiin ulkoreunoistaan vakoihin...siis liimaa ei tarvitse lainkaan. Viiltokohtiin kankaiden väliin asettelin nauhoja ja lopuksi munan yläosaan sidoin rusetin. Munien värimaailma ei ole ehkä sopiva nykyiseen kotiini, mutta aika söpöt ne ovat.
Pikamatka kesään. Leikkasin tänään ruohon. Ah, mitkä tuoksut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti