Muikkuja, verokarhuja ja muita ötököitä

Hain vanhempani mökille vilvoittelemaan. Yleensä täällä veden ääressä on helpompi hengittää kuin keskikaupungilla. Tänään oli muutenkin vähemmän helteistä kuin eilen, joka ei muuten mennyt sateetta sekään. Juuri, kun oli Miehen ja minun vuoro päästä saunomaan alkoi taas jytistä ja salamoida. Pelotti, mutta kävin uimassa. Mutta tänään ei ole satanut sitten yösateitten. Äitini toi mukanaan mahtavat raaka-aineet herkkuruokaa varten. Paistetut muikut ovat jotain ...slurps...herkkua.

 Ruoan jälkeen yksi jos toinenkin hakeutui vaaka-asentoon ruokaperäsille. Tähän vaaka-asentoon asettautumisessa ei tarvittu vatupassia! Mekin lepäilimme toven, sitten työmaa kutsui. Saimme rakennuksen edistymään tänään ainakin pikkaisen. 

Tuli vaan mieleen, että

pitäisikö tästä huvimajan rakennusnäytöksen katsomisesta maksaa huviveroa...entäs huvimajan käytöstä? Ainakin olivat vanhempani hyvin hoitaneet katsomomaksun...tänään he maksoivat muikuilla ja mansikoilla.

Iik! Mikä kauhistuttava mölliäinen onkaan apen kämmenellä. Olen aivan allerginen tuollaisille torakan näköisille otuksille. Tulee mieleen elävästi aika, jolloin asuin vähän aikaa Bangladeshissa. Siellä meillä ihmisillä oli suorastaan sotaisa suhde torakoihin. Kerrankin oli viemäreitä myrkytetty ja tietenkin torakat aivan tunkivat pois viemäreistä sisälle kotiin. Ei siinä auttanut muu kuin seisoa viemäriaukon vieressä kenkä kädessä ja läiskiä olan takaa. Täytyy totuuden nimissä kuitenkin kertoa, että minä pysyin koko ajan kauempana...hyi, niin yököttävää se oli!

Toki siellä oli myös muita hyönteisiä moninkerroin enemmän kuin täällä Koto-Suomessa. Esimerkiksi muurahaiset! Hyvänen aika, miten ne tunkivat joka paikkaan. Hyttysverkko sängyn ympärillä ei välttämättä pelastanut nukkujaa vihaisilta purijoilta...verkko piti tunkea huolellisesti patjan väliin ja silti sängynjalkojen ympärille olisi pitänyt saada vallihauta, johon murkut olisivat hukkuneet. Kävimme leipomosta ostamassa leipää, joka muistutti meikäläistä ranskanleipää. Kotiin päästyämme aloimme pamputtamaan leipiä pöytää vasten, jotta saimme muurahaisarmeijan ulos leivästä! Voitte vaan kuvitella, miltä tuntui, kun myrkyllinen pikkumuurahainen pääsi korvakäytävään ja puri tärykalvoa. Itselleni ei näin käynyt, mutta oli riittävän kurjaa katsoa ystävää, joka hyppi yläpystyyn ja huusi tuskissaan.

No, tämä mölliäinen lienee ihan kiltti kaveri.

Appi palautti mölliäisen takaisin omille kotosijoilleen rantaruohikkoon.

 Nyt pitäisi pystyä unohtamaan koko otus...muuten jää uimiset tältä kesältä tähän.

Pilkkukuume ja auringonpistos

Hellepäivä.

 Aurinko pisti parastaan.

 Olin yksin mökillä...Mies lähti käymään kaupungissa

 Kävelin hiljakseen mökkitietä ja keräsin kukkia. Olen rakastanut kukkien keräämistä ihan pikkutyttösestä asti.

Viimeinen kaarre ennen pellon reunamaa... ja sitten ollaan mökin pihassa.

Kävimme Miehen palattua mökille soutelemassa ja nautimme kesäpäivän rauhasta. Vene lipui unenomaisesti pitkin Väliväylää. Seitsemän sorsaa oli tullut ottamaan aurinkokylpyjä meidän rantaan...olivatpa kesyjä...selvästikin kesäasukkaiden ruokkimia pullasorsia. Mies siisti vähän rantaa laiturin molemmin puolin repimällä Lumpeita ja Ulpukoita joen pohjasta. Minä soudin ja huopasin. Veden pinta oli hurjan näköinen, koska koivut siementävät mahdottomasti tähän aikaan kesästä. Näitä siemeniä kulkeutuu joka paikkaan , sisällekin. Hiukan hikiseen ihoon ne aivan liimautuvat, näytimme ihan pilkkukuumeisilta makoiltuamme tramboliinilla aurinkoa palvomassa. Totta puhuakseni en tiedä, miltä pilkkukuumetta sairastava näyttää, mutta tuskin sen kamalammalta kuin me.

Joku kuume meihin sitten tämän kaiken rauhan keskellä iski! Yhtäkkiä aloimme touhuta nelosnelosten kimpussa. Yritin sahata hienoja loveuksia pinnipuuta varten pystytolppiin ja tulin huomaamaan, etten osaa sahata. Aina meni vinoon! Eihän tämä voi olla mahdollista!!! Sentin verran vinoon sahasin...Mies tuumasi, että blondin työmaalla sentin virhe on pieni virhe. Huh huh! Olen niin pettynyt itseeni.

Mutta onneksi Jumala on antanut minulle Miehen!

Onnistuin kuitenkin naulaamaan kulmarautoja paikoilleen ja meillä on jo lännenpuoleisen seinämän pystytolppia ja pinni paikoillaan. Sukulaismies piirteli mulle kuvia pinnistä ja lätsästä ja tuumasi sitten, että pitäisihän blondin tietää, mikä tehtävä pinnillä on. No juu, pinni pitää hiukset paikallaan!

Tässä tapauksessa pinni pitää pystypuut paikallaan. Sitten, kun hiukset on kunnossa pinnin avulla, voi asetella lätsän tyylikkäästi kutreilleen. Tässä tapauksessa lätsä on kakkosnelonen, joka naulataan lappeelleen pinnin päälle. Sitä minulle ei ole kukaan kertonut, mikä ihmeen merkitys tällä lätsäpuulla on!

Nyt nahkaa hiukkasen kärventää

. Aurinko pisti parastaan, kunhan ei vaan minua pistänyt.

Kauas pilvet karkaavat

 

Kesän upein hellepäivä ja mitä minä teenkään!!!

Sutin pahanhajuista maalia ikkunanpokiin ja olen onnellinen.

Huomaako mitään eroa oikean ja vasemman puolen välillä? En minä mitään turhaa hommaa olekaan tekemässä. Kaikki pokat on jo maalattu ulkopuolelta ja osa myös sisäpuolelta.

Mies makaa tramboliinin päällä ja tuoksuu lomalta. Oli sipaissut aurinkoöljyä nahkaansa ja heti tuli sellainen olo kuin olisi jossain kuumemmilla valkoisilla hiekkarannoilla itseään käristämässä. Meren kohina ja tuoksu vain puuttuu tässä ohrapellon kupeessa...

Sitten Mies vei minut etelään. Olimme piknikillä tramboliinin päällä. Tramboliini on todellakin viitisen metriä mökin takaseinästä etelään. Pikniktarjottimelle katettiin ruisleipää, pippurihärkää, juustoja, tomaattia, kurkkua ja helteessä virkistävää juomaa.

Aterioinnin jälkeen köllöteltiin auringossa ja pari hassua rusinankokoista pilveä yritti peittää aurinkoa. Ihmettelin Miehelle, miksi hän mokomat pilvet tänne kutsui. No, kun muuten pilvet karkaisivat kauas, vastasi Mies. Tämä tapahtui eilen ja nyt täytyy todeta, että olisivat saaneet karata kauas...viime yönä ja tänä aamuna on luonto karjunut ja ryskinyt sellaisella voimalla, että pientä blondia hirvittää.

Ennen ukkosmyräkän alkua nautiskelimme lauantai-illasta blondisiskon ja sukulaismiehen sekä hulvattoman hauskojen ystävien kanssa jälkimmäisten kesämökillä. Nauroin taas niin, että vesivanat virtasivat pitkin poskia ja naapurimökkiläiset taatusti tiesivät jonkun naisihmisen tulleen vierailemaan. Mutta pakkoko hulvattoman hauskan isännän on ylipäätään avata suutaan...kun hän sen tekee, takuuvarmasti kikatus alkaa eikä loppua meinaa tulla. Onneksi en ollut ainoa kikattaja...blondisisko hoiti oman osuutensa kiitettävästi.

 Oli ihana ilta. Uimme melkein kuun siltaa pitkin. Ystäviemme mökkisauna on niin rannassa, että saunasta astutaan suoraan laiturille ja veteen. Järvivesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Jaakko olikin heittänyt kuumennetun kiven veteen. Oli nautinto saunoa ja uida tuntitolkulla voimalla seitsemän "miehen". Juttu lensi ja laulutkin irtosivat...runonlausunnasta ja aforismeista puhumattakaan.

Ei muuta kuin, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Hullun hommaa!

Aika söpö, vai mitä? Nukkuma-aitta alkaa olla valmis. Miehen valitsema maalisävy onnistui täydellisesti. Ostettiin maali Virosta, mutta sävy löytyy Tikkurilan maalikartasta ja on nimeltään "Jura". Aiomme jossain tulevaisuudessa maalata saunamökin, liiterin ja venevajan samalla maalilla...ja maali haetaan Tallinnasta...niin paljon halvempaa se siellä on.


 

Hullun hommaa sanoi eräs, kun kertoi mun huvimajaprojektistani sukulaisillemme. Ehkä olen itsekin niin joskus ajatellut, mutta ei tämä nyt niin hullun hommaa ole, että hankkeestani kokonaan luopuisin. Hämmästelin hiukan Miehelle tuota kuulemaani kommenttia. Siihen mies toteamaan, että hullun hommaahan SE ON. Häneltä pyysin perusteluja tähän mielipiteeseen. Mies sanoi, että tämä on hh:a normaaliin rakentamiseen verrattuna, johon minä sitten toteamaan, etten normaalista rakentamisesta kauheasti tiedä... Siihen Mies vastasi veikeä ilme naamallaan hyvin lakonisesti, että  ihan totta, et vai! 

Olen perustanut maalaustehtaan. Ensin kumosin vanhoja puutarhatuoleja, joiden päälle roudasin jotain puusta rakennettuja hässäköitä. Näiden hässäköiden päälle sain ikkunan pokat hienosti maalausasentoon. Onnistuin maalaamaan kahdet pokat, kun pisara...ja toinenkin tippui iholleni. Ei voi olla totta!!! Nyt piti olla se sateeton hellepäivä. Seuraavaksi pystytin maalaamon telttapaviljonkiin ja sepä toimikin loistavasti, koska koko illan sade siitä sitten kehkeytyikin.

Ikkunanmaalausfabriikki.

Liekö tullut perhonen ihmettelemään kuollutta lentomuurahaista vai tuoksuiko ikkunamaali niin houkuttelevalta. Perhonen ei ollut tarttunut märkään maaliin...onneksi.

Miehen sisko ja miehensä tulivat minua piristämään. Sain kaipaamaani rohkaisua ja tukea, mutta Miehen sisko onkin blondi! Juttelimme huonekaluostoksista ja tietenkin aina silloin, kun huonekaluista puhutaan, jutut päätyvät Ikeaan. Ilman Ikeaa ei kai pärjää...ei kai. Kuulin tarinan siitä, miten voi käydä, jos Ikeasta pitäisi päästä nopeasti pois esimerkiksi lievässä hätätilanteessa. Sieltä ei voi päästä pois kuin kiertämällä koko liikehuoneiston nuolen osoittamaa reittiä. Käsittämätöntä!!! Tämän kuultuaan Mies sanoi, että Kouvolan Askosta löytää nopeammin ulos ja varsinkin Vepsäläiseltä! Jälkimmäisestä tulee suorastaan äkkilähtö, kun on hintalappuun kurkannut.

Olemme mettäläistyneet tänä kesänä täydellisesti. Mökkielämä on jotenkin niin yksinkertaista...olla röntöstellään kaikenmaailman rönttövaatteissa, kunnes mennään saunaan ja uimaan. Tänään palasimme sivistyksen pariin. Kävimme Korvenkylän kesäteatterissa katsomassa "Unelma onnesta" musiikkinäytelmän. Aivan loistavaa kesäteatteria pienessä kylässä! Jokunen loistava näyttelijasuoritus ja jokunen loistava laulajasuoritus sekä loistavat muusikot...kiva juoni, kasarimusiikkia ja paljon huumoria. Kiitos. Säätiedotus lupasi puolipilvistä ja yhtä sadepisaraa. Tässä edellisinä päivinä ei tiedotteessa ollut pisarankaan kuvaa ja sitä vettä tuli. Varauduin siis hyvin...kaksi sateenvarjoa, kaksi neuletakkia, pikku nahkanakki, ihan varsinainen takki, lämpöpussi pyllyn alle, muovipussi ja jätesäkki... ja ilma oli mitä suloisin. Laskeuduimme laskevan auringon kanssa Korvenkylän koulun mäeltä ja fiilikset olivat ihan huipussaan, musiikki soi vielä päässä ja blondilla kohosi kiihkeä halu itse näytellä jossain harrastelijateatterissa.

Pesukoneetta ei pärjää nykyihminen. Voit kuvitella, miten paljon kertyy pyykkiä, kun asuu mökillä ja vain käväisee kotona...ja miesväki urheilee. Nytkin kodinhoitohuone on täynnä erivärisiä pyykkikasoja. Ulkona on pyykkiä kuivumassa...sisällä on pyykkiä kuivumassa....ja vielä enemmän on sitä likaista. Mutta onneksi on KONE. Blondi nääs ei olekaan kone...

Täyttä höyryä!

Lauantaina pääsin vihdoin vauhtiin nukkuma-aitan maalauksen kanssa. Olin siis raaputtanut ja kaapinut vanhaa maalia pois pitkin kesää. Kun luulin, että kaikki irtoava maali on saatu pois, niin jo seuraavana päivänä taas repsotti jossain kohdassa. Otin siis aseen käteen ja hioin hiomakoneella pahimmat seinät. Pitkästä aikaa sai oikein lämpimässä säässä hikoilla. Olimme lähdössä kaupunkiin viettämään iltaa ystäviemme puutarhaan omenapuiden katveeseen...odotettavissa oli herkullinen ilta, mutta minun teki mieli kokeilla maalia. Olisiko nyt maalin valinta onnistunut, kun Mies teki lopullisen päätöksen.

 Kyllä! Nyt on hyvä harmaa sävy ... ajattelin ihan pikkuisen kokeilla varjoisalle seinälle ... ja niinhän siinä kävi, että kohta huseerasin pensselin kanssa niin, että höyry päästä nousi. Maalaaminen on oikeasti mahtavaa puuhaa ja varsinkin, kun muuttaa täysin uuden värin seinään, näkee työnsä tuloksen niin selvästi. En olisi malttanut lopettaa.

Meillä oli aivan ihastuttava ilta ystäviemme kanssa. Talon isäntä wokkasi mahtavaa ruokaa. Katsokaa ja haistakaa, mikä aromi! Aivan rakastan intialaista ruokaa. Emäntä herätteli ruokahaluamme, vakkei  se todellakaan herättelyä kaivannut, unelmaihanilla mansikkaisilla aperitiiveilla. Jälkiruoka aivan suli suussa ja lopuksi siirryimme vielä sisätiloihin juustotarjottimen ääreen. Täydellistä!

Tandoorihöyryjä.

Ei mennyt lauantaipäiväkään sateetta, mutta oli kuitenkin leppeän lämmintä. Mies joutui jo kuoriutumaan takistaan, kun yöllä palailimme jalkaisin kotiin.






Sää oli hiukan ukkostava ja matkalla kävimme huviksemme läpi kaikki mahdolliset tuttavat ja ystävät, kenen koteihin voisimme mennä turvaa hakemaan, jos ukkosmyrsky yllättäisi. Ohitimme siinä matkalla myös talon, jonka kohdalla blondi häpeää ja muu perhe kokee syvää myötähäpeää joka kerta , kun siitä ohi menemme.. Kai tämäkin on nyt pakko kertoa, kun aloitin...

Tulimme kerran jokunen vuosi sitten talvisena pakkasiltana kotiin ja ajoimme tämän kyseisen talon ohi. Huomasin, että talon autotallin oven ylöpuolelta tuli savua! Höyrysin asiasta niin, että Mieskin uskoi ja kääntyi takaisin päin. Parkkeerasimme auton talon eteen ja todellakin autotallin oven yläpuolelta tuprusi savua. Mitäs minä sanoin!!! Hetken mietin, miten toimin ja sitten astuin reippaasti autosta ja suuntasin määrätietoiset askeleeni talon ovelle. Soitin ovikelloa ja hetken sydäntäni kylmäsi, kun tajusin, että oven saattaisi tulla avaamaan lapsi. Mutta kukaan ei tullut ja käännähdin jo lähteäkseni, ja silloin kuulin askeleet...huh, ainakin siellä ollaan hengissä. Oven avaa punakka hiukan höyryävä mies kylpytakissaan! Toivoin, että maa minut nielaisisi! Sain sokellettua hänelle anteeksipyynnön ja kerroin olevani huolissani heidän autotallistaan, josta tupruaa savua. Tähän talon isäntä toteaa hyvin totisena, että näin tapahtuu aina, kun he saunovat, koska saunan ilmanvaihtoaukko sattuu olemaan juuri siinä oven päällä. Toivottelin hyvää jatkoa ja juoksin autolle, jossa perheen Miesväki istui päät alaspainettuna. Meidät auto starttasi melko kipakasti kotia kohti.

Onneksi ei tullut ukkosmyrskyä ja emme joutuneet kysymään turvapaikkaa saunovalta mieheltä. Toki hän varmasti sen olisi mielihyvin meille tarjonnut,  olinhan sentään pelastanut hänen henkensä... jos hän olisi pelastusta kaivannut.

Tohvelisankarit

Tohvelit jalkaan ja lomailemaan! Minkähän ihmeen takia tohvelisankari-ilmaisu on niin negatiivinen ainakin noin miesväen näkökulmasta. Sankari kuin sankari. Minusta olisi ihana olla tohvelit jalassakin sankari. Aamuisin on viime päivinä ollut aika vilakkaa, joten ilmalämpöpumppu on saanut hoitaa tehtävänsä. Ajatella, että tänä kesänä ei todellakaan ole kertaakaan tarvinut ilmalämpöpumppua viilentämiseen.

Saamme rakkaita vieraita Aasiasta. Mielessäni on ollut jo pidempään hinku herkutella Pavlovalla. Mökkitontilla kasvaa sopivasti mansikkaa ja punaherukkaa...aah...valkuaiset kulhoon ja hetki vatkausta...sokeri mukaan vatkaukseen...ja tilkka valkoviinietikkaa. Marenki uuniin kuivumaan lähes pariksi tunniksi ja lähdenkin tästä saunan lämmitykseen.

 

 

 

 

 

 

Kumma juttu, kun materiaali vaan tässä kesän aikana vähenee meidän hienosta saunapuukelasta. Uusi puukasa kuivaa vieressä ja odottaa pääsyä talveksi kelan suojiin. Lähes joka ilta lämpiää pikku sauna, jossa saa kostean lempeät löylyt. Vesi kannetaan joesta ämpäreillä. Saunan ylälauteella vesi lämpiää lähes kuumaksi maratonsaunomisten aikana. Onhan meillä toki myös lämminvesisäiliö kiukaan kupeessa.

 

 

 

Joen vesi pysyy kesäisinkin raikkaan virkistävänä, liekö asteita 18 tällä hetkellä. Ensi viikolla Jaakko heittää kylmän kiven vesiin. Hurja teho Jaakon heitoilla! Minulle riittää pikku pulahdus ja sitten taas saunan lämpöön. Naapurit vastarannalla eli vastustajat menevät aina kelteisillään tai oikeammin sanottuna pyyhe ympärillään uimaan. Minustakin se olisi mukavampaa kuin olla niissä kylmissä märissä uikkareissa, mutta aina ei voi ja vaikka voisikin, aina ei uskalla. Tässä menneenä lauantai-iltana moottorivenelastillinen urhoja ajoi ohi, kun olin "uimassa" ja oikeasti jouduin uimaan, kun mokomat jäivät soittamaan suutaan. Kun sitten uin, luulivat urhot, että lähdin muka uimaan moottoriveneen perään...hah...jouduin todella likoamaan vedessä, kunnes ymmärsivät ohjata veneen pois.Onneksi pääsin saunaan oman sankarini kainaloon.

Saunan ja pulahdusten jälkeen on niin autuaan ihana ja raukea olo. Pitää vaan tehdä ne onnettomat 200 vatsalihasliikettä, joita olen tehnyt jo yli kaksi vuotta joka ilta. Tässä kävi eräänä iltana vanhanaikaisesti enkä jaksanut, kun uni tuli. Seuraavana päivänä piti sitten tehdä 400. Nyt siellä ihmettelet, miksi blondi on niin hölmö, ettei tee vatsoja hyvissä ajoin ennen saunaa. Niinpä! Sitä minäkin ihmettelen. Kai se on vain niin, että sitä siirtää inhottavia hommia niin pitkälle eteenpäin kuin mahdollista. Mies rupesi myös vuosi sitten intoilemaan ja punnertaa vähintään 60 punnerrusta putkeen joka ilta.

Kyllä Pavlova on minun lempparikakkuni kesällä. Ah, niin äkkimakea herkku, joka vaatii seurakseen kirpakan tummapaahtoisen kahvin. Mansikka ja punaherukka toimivat hyvin yhdessä. Herukka antaa sopivaa hapakkuutta imelyyteen. Saimme pitkästä aikaa juoda kahvit ulkona suloisessa auringonpaisteessa.

Suloisessa auringonpaisteessa on vaan omat vitsauksensa. Päätin valtata huvimajan alakehikon, kun oli vihdoin kuivaa, mutta kyllä olisi saanut koko ajan huitoa paarmoja pois. Ne hyökkäsivät oikein legioonittain. Ei oikein onnistu huitominen maalipensseli kädessä, joten nyt olen kunnon paukamilla, kun onnettomat vihiläiset söivät kuin olisin kattanut niille seisovan pöydän. Mies suuttui paarmoille ja meni paviljogin verkkojen suojaan...sieltä hän sitten otti minusta kuvan, kun reppana aivan suojattomana aherran!

Blondi, imuri ja mäntysuopa

Mies lähti ystävien mökkitontille sahaustalkoisiin.
 Tästä tulee siivouspäivä. Yritän laittaa kaiken energiani mökin ja saunan siivoamiseen. Huvimajan rakennusprojekti jää nyt sattuneista syistä joksikin aikaa tauolle. Aion vielä mikäli sää sallii kunnostaa ikkunoita ja valtata alakehikon, mutta sitten tulee tauko, joka on  p  i  t  k  ä.


Tämä vihko sulkeutuu.

 Jatkan blogin kirjoittamista, kerron ihan arkipäiväisistä blondia koskettaneista asioista, kodista ja harrastuksista. Ja niistä sössimisistä, joista ei taatusti loppua tule. Naulapyssy  vain tulee vaihtumaan joksikin muuksi kädenjatkeeksi!

Aloitetaan nyt vaikka imurista.

Meillä on mahtava pikkiriikkinen, punainen imuri täällä möksällä. Se on armottoman rumaääninen. Viimeksi, kun imuroin, Mies kiikutti minulle korvasuojaimet, ettei kuulo menisi! Samanlaisia suojaimia käytetään myös punaisella ruohonleikkurilla ryllätessä tai moottorisahalla ja sirkkelillä riehuttaessa. Kyllä imurin varressakin voi riehua...

Blondin aseet: imuri ja mäntysuopa! Ystävieni toiveet ovat toteutuneet...ei kuulosta enää vaarallisilta nämä aseet. Mutta tehokkaita ovat kuitenkin.

Tänä kesänä on voinut kankaisessa pihapaviljongissa istuskella vain huopiin kääriytyneenä. Mutta ihanaa sekin on kynttilöiden valossa hyttysverkkojen suojissa. Paviljongin kattorakenteessa riippuu isäni taitavasti nikkaroima kynttiläkruunu. Sen kuljetan aina yöksi sisään, ettei yökosteus sitä pilaa.

Odottelen vielä uskossa helteitä, jolloin voisin pukea päälleni punaisen hellemekon ja istuskella ystävien ja perheen kanssa mökkipihalla yömyöhään. Armonaikaa on kolme viikkoa, sitten  loppuu loma.

 Sain Miehen siskolta (ystävältäni) kiehtovan kirjan, josta voin tutkiskella, mitä muuta kivaa betonista voi puuhata, kuin valaa anturoita. Kirja on täynnä käyttökelpoisia ideoita! Minulla on jo viehättävä betoninen "lautanen", jonka tosin sain pieneltä taiteenopiskelijaltani keväällä lahjaksi. Sitä ihailen kotipihan pöydällä.  

Naapurimökeiltä kuuluu elämisen ääniä. Jossain tehdään remonttia tai rakennetaan, koska sirkkeli laulaa. Toiselta suunnalta kuuluu lasten riehkasta kirkumista ja polskahduksia. Ei lapsia haittaa, vaikkei olekaan hellesää. Aina me jaksamme päivitellä sitä, miten kesät olivat aurinkoisia ja pitkiä silloin, kun itse olimme lapsia. On sitä ennenkin ollut sateisia kesiä, mutta pieni ihminen osaa nauttia hetkestä. Muistan, kun itse olin lapsi ja vietin kesiä Myllylammella. Mökki oli äärimmäisen vaatimaton ja pieni kuin mikä, mutta meitä oli vähintään viisi ihmistä nauttimasta suven suloisuudesta siinä minisaunan ja huoneen tilassa. Olihan mökissä vintti, jota nimitimme "Hotelli Huminaksi". Sinne kiipesivät ulkotikkaita pitkin Sipra-täti ja Kake-setä nukkumaan noin metrin korkuiseen tilaan. Ja kaikki oli niin hyvin! Minä hypin laiturilta häränpyllyja ruskeaan suolampiveteen, enkä millään malttanut lopettaa...äiti , yksi häränpylly vielä!

Mäntysuovan lisäksi haluan hiukkasen lavendelin tuoksua. Käyn hipaisemassa lavendelin varsia, nuuhkaisen käsiäni ja siinä se on...puhtaus ja raikkaus.

Pitkästä aikaa paistaa aurinko!

Olemisen sietämätön raskaus

Sataa.

Sataa.

Sataa.


SATAA.

Istuin sisällä ja katselin rakennuspaikkaa, jonka olimme suojanneet pressulla. Pressun keskelle oli muodostunut lammikko. Katselin kakkosnelosia, jotka olivat muoviin käärittynä edelleen peräkärryssä viimeisen noutopihakeikan jäljiltä. Kärvistelin. Olisi pitänyt päästä töihin!

Nyt saattoi vain ottaa nokkaunia ja unelmoida työn etenemisestä. Ja miettiä. Miten kannattaa edetä. Levitänkö kaikki ikkunat maahan vastaaville paikoille, mihin ne sitten nostetaan? Se lienee järkevää, koska ikkunat ovat kaikki vähän erikokoisia. Mittaan siis pitkän seinän keskikohdan ja asetan keskimmäisen viidestä ikkunasta keskelle ja lähden siitä naulaamaan pystykakkosnelosia ikkunan molemmin puolin. Sitten kiinnitän seuraavat ikkunat ja taas kakkosneloset. Nurkkiin saattaa jäädä epämääräiset tyhjät tilat, ne sitten täytän jollakin. Nurkat ovat vähän ongelmalliset: laitanko kakkosneloset kulmittain niin, että aukko jää ulospäin vai teenkö päinvastoin... Joka tapauksessa on järkevää rakentaa siten, että kiinnittää ikkunoita samalla kun kiinnittää pystypuita. Täytyy vaan suojata rakennelma sateen takia pressuilla, koska kattoa ei ole vielä ikkunoita suojaamassa.

Jotenkin onnistuimme nousemaan kuin suosta ja lähdimme sahalle hakemaan nelosnelosia. Soitin etukäteen ja kysyin, onko tavaraa saatavissa. Minulle vastattiin, että on ja että käyhän vajaat... vajaat...mitähän sekin tarkoittaa. Nyt ei ollut minulla ihan kaikki muumit laaksossa Vakuutin kuitenkin, että ehdottomasti vajaat käyvät...minulle luvattiin 25 % alennukset ja tuntui niin hyvältä. Rakentaja tässä hoitelee asioita niin asiantuntevasti. Ihanaa, elämä tuntui taas jotenkin keveältä, unelmat olivat taas tavoitettavissa.

Kunnes...

...sovitin oikeaan korkoon sahattua nelosnelosta kehikon päälle. KAUHISTUKSEN KANANHÄKKI! Siitä tulee sittekin liian iso ja korkea. Mies oli oikeassa. Tämähän on ihan kamalaa. Kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Mieskin totesi nyt, että pulpettikatto on ainoa mahdollisuus enää selvitä tästä katastrofista. Lähdin piirtelemään uusia kuvia ja vaikka miten päin vääsin, ei uudet suunnitelmat vaikuttaneet hyviltä. Tällä blondilla ei ole avaruudellista hahmottamiskykyä. En vaan näe sieluni silmillä, millaiset mittasuhteet passaisivat?

Pilvet roikkuvat niin matalalla. 

Ei auta muu kuin soittaa sukulaismiehelle ja pyytää häntä apuun tekemään laskelmia.

Tuli minulle yksi idea onneksi! Tosin lopputulos ja lasipalatsin ulkonäkö ei ole lainkaan palatsimainen. Mutta voisin saada harjakattoisen majan mikäli laittaisin vain yhden ikkunarivin joka seinälle. Tarkoitan siis sitä, että ei tule ikkunoita päällekkäin. Ulkonäkö tulee olemaan vaatimaton, mutta ei ainakaan liian korkea. Joka kuuseen kurkottaa , se katajaan kapsahtaa.

Tänään oli nyt sitten tällainen päivä. Sössimispäivä. Olen sössinyt muutenkin mm. tietokoneen kanssa ja  ihmettelin sitä Miehelle: miten voinkin onnistua sekoilemaan niin. Siihen Mies toteaa tyynen rauhallisesti: Blondit onnistuvat kaikessa.

Kuitenkin

...terveenä ollaan ja vielä on kesää jäjellä, vielä tulee kauniita päiviä...

Pakollinen halaustauko

Tänään päästiin oikeisiin hommiin! Rakensimme kakkosnelosista kehikon harkkojen päälle. Oli suorastaan messevä tunne, kun Mies ojensi minulle porakoneen ja käski porata reikiä...en ole ikinä porannut porakoneella (tätä Mies ei tiennyt)!!! Seuraavaksi hän ojensi minulle sähkökäyttöisen käsihöylän ja käski höylätä. En ole ikina höylännyt sähköhöylällä (sitäkään hän ei tainnut tietää)!!! Porasin ja höyläsin.

Bitumia leikkelin harkkojen ja kakkosnelosten väliin kosteussuluksi.

Oli tosi helppo naulata kehikko kasaan, kun olin porannut alut nauloja varten. Kehikon ristimittakin pysyi kohdillaan.

Pienenpieniä porrastuksia höyläsin tasaisiksi, jotta saadaan lattialaudat tasaisesti paikoilleen.

Viittä vailla valmis kehikko.

Saimme runsaasti liikuntaa, koska kakkosnelosia sai roudata pihan toiselta laidalta. Jotain kannoimme yhdessä Miehen kanssa...taisi olla blondi hitaanpuoleinen, koska Mies tokaisi: "Tämähän on kuin hidastetusta elokuvasta!"

Minulla oli niin ihanaa, että piti yhtenään käydä halaamassa Miestä. Hän vähän päivitteli moista touhua ja sanoi sitä hidasteeksi. Blondin työmaalla on halaustauot ja pussaustauot välttämättömiä, jollei ihan pakollisia!


Pitäisköhän vaihtaa alaa? Jos ryhtyisi rakennusalan yrittäjäksi... Ihan realistista. Olenhan nyt näyttänyt, että osaan käyttää kaikenlaisia koneita, tosin naulapyssyä ei olla vielä tarvittu. Naulapyssyn ja tasolaserin suhteen ilmoittaudun ainakin tässä vaiheessa projektia luomuksi. Tarkoitan, että paukuttelen manuaalivasaraa ja käytän vatupassia. Mainittavaa mielestäni on se, että pystyimme hyödyntämään kakkosnelosen kappaleita, joita joku muu rakentaja oli käyttänyt ties mihin tarkoitukseen. Onnistuin siis kierrättämään, mikä oli perusajatukseni tässä projketissa. Piti vain ensin purkaa! Se onkin sitten ihan oma juttunsa, josta en nyt suuremmin hinkuisi kertoa. Sen voin sanoa, että rakentaa voi, mutta jos joutuu ensin purkamaan, että voi rakentaa, niin...no voit arvata loput! Sanon vielä tästä aiheesta sen verran, että sorkkarauta on loistava keksinto.

Yhtäkkiä hyttyset ovat hävinneet. Liekö pääskysillä mitään tekemistä asian kanssa. Tänään mökin ympäristössä on pyrähdellyt oikea pääskyparvi ihanasti piipittäen. Parina kesänä pääskypari rakensi uutterasti pesänsä mökin likelle.. Oli niin mielenkiintoista seurata hautomista ja poikasten kasvua. Ensimmäisenä kesänä sattui traaginen onnettomuus. Pesä putosi mökin räystään alta kesken kaiken ja poikaset olivat aivan liian pieniä selviytymään, mutta Mies piilotti pesän petojenvaralta talon alle. Kuinka ollakaan emo jatkoi poikasten ruokkimista ja ne selvisivät. Aivan uskomatonta!!! Seuraavana kesänä ne palasivat ja tekivät pesänsä ilmeisesti johonkin pihapuuhun, koska toivat lentokykyiset poikasensa nukkumaan meidän kuistin parrujen päälle. Uskon, että samoja pääskysiä ovat nämäkin, jotka nyt pelastavat meidät hyttysiltä.

Tulimme käymään vaihteeksi kotona...pyykkiä nimittäin pitää pestä aina välillä. Otimme Miehen kanssa kuivia pyykkejä narulta ja yritimme yhdessä taitella lakanaa. Siitä ei millään meinannut tulla mitään, koska Mies otti aina ristikkäisistä kulmista kiinni. Blondin työmaalla on tuo ristimitan ottaminen tainnut mennä niin selkäytimeen, että se sotkeutuu joka asiaan.