Onks teill autoi?

Kesälomaa on enää hämmentävän vähän jäljellä. Seuraavaa lomaa saa odottaa vielä kolme kuukautta ja joulua viisi kuukautta. Pitää oikein miettiä, mitä tänä kesänä on tapahtunut. On tapahtunut isoja koko elämääni mullistavia asioita ja sitten niitä pieniä arjen ihmeitä. Mainitakseni yhden pienen ihmeen: viime kesänä istutin kaksi pionin tainta ja toinen teki nyt toisena kesänään yhden ainoan, mutta tietysti niin ihanan kukan.

Kesähän on toki myös herkutteluaikaa. Herkkumuistoja on Tallinnasta, Savonlinnasta, mökkipihalta, Lappeenrannasta. Kävimme Savonlinnassa syömässä muikkuja, mökillä paistoimme herkullista pataleipää aamupalalle, jota nautimme niin harvinaisessa auringonpaisteessa pihalla.

Taisi olla samainen aurinkoinen päivä, kun teimme perinteisen heinäkuisen eväsveneretken Kiurinvirralla. Eväät haimme Tirvan baarista, jossa leivotaan maailman parhaat marjapiirakat.

En ole lukenut yhtään kirjaa! Sisustuslehtiä olen selaillut sitäkin enemmän. Kävinhän toki myös asuntomessuilla huokailemassa ja osallistumassa lukuisiin kilpailuihin, joista aion voittaa ainakin ikkunaremontin, kaksi matkalahjakorttia, peräkärryn ja kahvinkeittosetin. Huokailemassa kävin ihastuksesta muutamiin täydellisesti onnistuneisiin sisutuksiin kauniissa ja tyylikkäissä taloissa. Entäs sitten se Wave!!! Matelimme hitaasti, mutta varmasti jonossa kohti Waven sisätiloja ja ihmettelimme talon huikeita muotoja. Mielestäni se vaikutti joltakin modernin taiteen museolta. Mieshän sen sitten keksi: Mikkeli on saanut vihdoin Suomeen niin kaivatun ikioman Guggeheimin!!! Tykkäsin ihan hirveästi Guggenheimin sisustuksesta.

Nyt sitten tuohon otsikon lupaamaan aiheeseen! Sattuneesta syystä blondi on joutunut käymään autokaupoilla. Mies kysyi etukäteen minulta, mitä aion sanoa autokaupassa. Siitä huolimatta, että tiesi ajatukseni, hän suostui lähtemään kauppaan kanssani. Kauppias hinasi itsensä paikalle ja kysyi: "Mitäs teille?" Siihen tietysti vastasin kysymyksellä: "Onks teill autoi?" Piti sitten tarkentaa hieman. Kerroin, että etsin mustaa tai tummansinistä tai valkoista autoa. (Automaattivaihteet olisi myös kivat.) Näin yksinkertaiset toiveet, mutta ei tullut kauppoja!? Kauppias ei ollut ollenkaan kiinnostunut myymään minulle. Tämä tapahtui kotikaupungissa. Löysin sitten kuitenkin kauppiaan, joka otti toiveeni vakavissaan ja ensi viikolla menen hakemaan Lahdesta valkoisen kaunottaren. Elokuussa sitten uuteen työpaikkaan sitikalla.

Lontilla leikkas

Alkukesästä kuistimme näytti melko siistiltä, mutta kesän edetessä kenkävuori kasvoi tai paremminkin ilmaistuna levisi kuistille. Sisään tulijan tuli hyppiä kenkien yli tai "lakaista" ne johonkin nurkkaan välttyäkseen kompastumasta. Olin ostanut muutamia vuosia sitten entisen työpaikkani huutokaupasta painavan täyspuisen kaapin. Itse olin niin innoissani onnistuneesta kaupasta, mutta Mies ei syttynyt. Hänen mielestään kaappi oli omituinen pienine lokeroineen. Se olikin viimeksi palvellut naisten vessassa kampa/harja/jumppatossu/meikkilokerikkona.

Sitten se tapahtui! Kuten Mies paikkakuntamme joidenkin osien murteella ilmaisi: No, nyt lontilla leikkas!!! Olin nimittäin ehdottanut, että roudaisimme kaapin kotivarastoa täyttämästä möksälle kenkäkaapiksi. Ai että tuntui mehevältä, kun sain Mieheltä tuollaista palautetta. Ajatella, kyllä blondillakin joskus tapahtuu aivotoimintaa, joka on ihan välittömästi hyväksyttävää ja jopa kiitettävää.

Ihan sellaisenaan kaappia ei voinut kuistille täräyttää, mutta sipaisu talomaalia kylkeen,  sai kaappivanhuksen hyvin istumaan kuistin henkeen.

Nyt kuistilla on jopa näin siistiä, ainakin silloin, kun porukkamme muistaa tunkea kengät kaappiin. 

Lähes helteinen sää on hellinyt meitä muutaman päivän ja kesäkukat sekä perennat ovat alkaneet kukoistaa mökkipihalla. Kuten arvata saattaa saatuaan Mieheltä rispektiä lontikin aivan kukoistaa!!!

Voihan joriinin juuret!!!

Blondisiskoni toi minulle joriinin juuria möksälle "kesäsäilytykseen". Eikä hän pelkästään tuonut niitä vaan kaivoi kuopat ja istutti juuret maahan. Olimme hiukan myöhässä näissä puuhailuissa, mutta nythän on heinäkuussa alkanut pitkä kuuma kesä ja syksyksi ennustan intiaanikesää, joten lokakuussa sitten leikataan ihania pinkkejä daalioita maljakkoon.

En oikein tiedä kehtaisinko tunnustaa, mutta rehellinen blondi kertoo kaiken juuri tismalleen. Kaksi kesää (nyt siis jo kolmatta) on mökkitontilla kököttänyt hevosen lannalla terästetty multakasa, jossa kasvaa huikean reheviä nokkosia, pujoja, ronsyleinikkejä, puna-ailakkeja, saunakukkia ym. ihania luonnonkukkia. Olen käyttänyt multaa vaikka mihin tarkoitukseen ja aina sitä vain riittää. No, nyt oli pakko hiukan "kitkeä", jotta sain daalioille pussimullan lisäksi kasvualustaa.

Daaliat löysivät paikan kasvimaan reunalta. Möksämme on joen varrella ja kasteluvettä pumpataan joesta. Sen verran paljon kasteltavaa pihalla on, etten pysty ihan kantamalla vettä siirtämään.

Kalseasta alkukesästä huolimatta kasvimaa tuottaa jo niin runsaasti, ettei salaatteja tarvitse kaupungista hakea. Ihanaa tämä vihreys, ihanaa katsella ja ihanaa maistella.

Terveellisestä ja maistuvasta, nyt tällä hetkellä myös niin aurinkoisesta ja lämpimästä kesästä nauttivat, yksi jos toinenkin blondi...ehkä myös yksi jos toinenkin pikku pupu. Heippa.

Huhtiksen keisari ja hätämamma

Eihän tässä mitään kiirettä ole eikä hätää. Eihän? Kesälomaa on vajaa puolet jäljellä ja kesäkin saattaa vielä tulla. Mies on kikkaillut ja keksinyt adjektiiveille vertailumuotoja tähän tapaan: kylmä - kylmempi - suomen kesä. Olihan tässä taannoin yksi sellainen päivä, jolloin meinasi tulla helle. Oli miten oli lämpötilojen suhteen, voi silti varmana todeta, että Suomen kesä on sielua viiltävän kaunis.

Olen saanut uuden "hellittelynimen" (olkoon nyt vielä sitaateissa, koska en olen täysin vakuuttunut puhtaista hellittelymotiiveista). Mies kutsuu minua silloin tällöin HÄTÄMAMMAKSI! Hätämamma olen silloin, kun ryhdyn touhuamaan ja Miehen sanojen mukaan riehumaan tehden sellaisia hommia, jotka joku muu on luvannut tehdä. No, mitä tuohon nyt sanoa....jos on sukkela, niin on. Mieskin sai uuden nimen. Hän on Huhtiksen keisari. Enpä nyt käy tässä sen kummemmin nimen taustoja avaamaan, paitsi että Huhtis tulee mökkitilan nimestä Huhtapuro.

Kuka muistaa vielä Pertin? Muutama kesä sitten seurasimme innolla ja haikeinakin ihanan töyhtöhyyppäperheen kasvua mökkipihalla ja viereisellä pellolla. Perttihän oli se liikuttava pieni poikanen, joka ei oppinut lentämään. Emme varmuudella tiedä, miten Pertille kävi. Ehkä poikanen oppi viime hetkellä lentämään tai sitten ankara luonto hoiti tehtävän toisin. Joka tapauksessa, kun pihallamme kasvava pyöreän muotoinen salava alkoi yhtäkkiä kasvattamaan latvaansa töyhtöä, nimitimme puun Pertin muistopuuksi. Tässä se nyt on: Upea töyhtissalava.

Emme ole tehneet mökillä mitään "Blondin kosto"-hengessä. Kevät ja alkukesä on ollut minulle rankkaa ja surullista aikaa. Voisin kirjoittaa saattohoidosta ja siitä, millaista on menettää äiti, mutta ne aiheet ovat ihan toisen blogin aineistoa. Kuitenkin elämä jatkuu ja upea, kaunis luonto terapioi visuaalista sielunmaisemaani. Olen nauttinut tähän viikkoon asti itikattomasta mökkielämästä. Eikö olekin ihmeellistä ja antaa aihetta kiitollisuuteen.

Hätämummo ja Huhtiksen keisari toivottavat teille kaikille suloista kiireetöntä kesää. Kuulkaa ihmiset, nautitaan kauneudesta! Tänään voi olla juuri se päivä, jota joskus lämmöllä muistellaan.