Ei koskaan pidä sanoa "ei koskaan".
Kai joskus vuosia sitten tuli sanottua, etten ehkä enää koskaan matkusta Turkkiin. Kuinka ollakaan sieltä kuitenkin tässä pari viikkoa sitten itseni löysin. Tarkemmin sanoen lomailimme Sidessä, joka on tosiaankin merkittävä roomalaisajan rauniokaupunki. Siellä tepastelimme raunioiden keskellä joka päivä, kun downtowniin halusimme. Missään ei näkynyt roskia puhumattakaan rumista piirustuksista. Hieno paikka...suosittelen lämpimästi jollen suorastaan kuumasti. Kuuma sää siellä ainakin helli meitä lämmön ystäviä.
Lomamme aikana Sidessä sattui olemaan kulttuuriviikko ja tämän viikon loppukonsertti järjestettiin upeassa amfiteatterissa. Antalian oopperan ja baletin orkesteri pisti parastaan neljän oopperalaulajan taustalla. Voin sanoa, että tunnelma oli huikea...Nessun Dorma kaikui mustassa kuumassa yössä ja amfiteatteri pursui kuulijoita. Kaiken lisäksi konsertti oli täysin ilmainen.
Turkkilainen keittiö on rankattu maailman parhaiden joukkoon...kaikkihan kebabia rakastavat, tosin kebab on kyllä arabialainen ruoka alunalkaen.
Mintulla maustettu jugurtti ja kasviscasselore...aah! Osaisikohan kukaan arvata, laihtuiko blondi matkalla?
Voisi sanoa, että minun ja Turkin välille syntyi side nimeltään Side.