sunnuntai 22. syyskuuta 2013

SIDE


Ei koskaan pidä sanoa "ei koskaan".
Kai joskus vuosia sitten tuli sanottua, etten ehkä enää koskaan matkusta Turkkiin. Kuinka ollakaan sieltä kuitenkin tässä pari viikkoa sitten itseni löysin. Tarkemmin sanoen lomailimme Sidessä, joka on tosiaankin merkittävä roomalaisajan rauniokaupunki. Siellä tepastelimme raunioiden keskellä joka päivä, kun downtowniin halusimme. Missään ei näkynyt roskia puhumattakaan rumista piirustuksista. Hieno paikka...suosittelen lämpimästi jollen suorastaan kuumasti. Kuuma sää siellä ainakin helli meitä lämmön ystäviä.



 






















Lomamme aikana Sidessä sattui olemaan kulttuuriviikko ja tämän viikon loppukonsertti järjestettiin upeassa amfiteatterissa. Antalian oopperan ja baletin orkesteri pisti parastaan neljän oopperalaulajan taustalla. Voin sanoa, että tunnelma oli huikea...Nessun Dorma kaikui mustassa kuumassa yössä ja amfiteatteri pursui kuulijoita. Kaiken lisäksi konsertti oli täysin ilmainen.








 













 





Turkkilainen keittiö on rankattu maailman parhaiden joukkoon...kaikkihan kebabia rakastavat, tosin kebab on kyllä arabialainen ruoka alunalkaen.




Mintulla maustettu jugurtti ja kasviscasselore...aah! Osaisikohan kukaan arvata, laihtuiko blondi matkalla?





Voisi sanoa, että minun ja Turkin välille syntyi side nimeltään Side.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Hupsuilua, tupsuilua

 
 







































Pumpulakäsityöt edistyvät ihan kiitettävää vauhtia. Vaaleanpunainen osuus on jo ihan valmis, punaiset ja vaaleanturkoosit tupsut on värkättynä, vielä puuttuu vaaleansiniset, aniliininpunaiset ja jotkut...ehkä valkoiset. Taulusta tuleekin suurempi kuin alunperin suunnittelin, mutta katsellaan rauhassa, millainen lopputulos sitten onkaan. Miehen kauhuksi saattaa sohvan taustaseinä täyttyä tupsuista. Mieshän on vaarassa tulla hupsuksi tupsuista.


 
 
















































Kuten jo lienee selväksi kävi, Mies ei ole erityisemmin ihastunut näihin käsityövirityksiini, mutta tasoituksen vuoksi hän saa tummanpunaisen jenkkikaapin mökkikeittiöön. Punainen hirmu on tilattu Ranskasta ja minua jännittää, onko punaisen sävy oikea. Jos se on väärä, niin auta armias...voin pahoin jokaikinen kerta, kun sen näen. Minä onneton otin vastuun tilauksesta..."En mainitse ikinä väärästä väristä", lupasin. Mutta voinhan piipahtaa automaalaamossa La Germaniani kanssa, jos oikein ahdistaa. Karpalonpunaisella automaalilla tuunasin vanhan kotikeittiön viisihaaraisen kruunuvalaisimenkin tarkoituksenani vaihtaa se mökkikeittiön vaaleanpunertavien triplalamppujen tilalle, mutta toisin kävi. Katosta löytyi niin moderni sähköjohtohässäkkä, ettei vanhaa Ladya saatu sinne kiinnitettyä. Kun ähräsimme triplaa takaisin paikoilleen, olimme Miehen kanssa molemmat ihan uuvuksissa(tai ainakin minä olin)...minulle tuli sen ähräyksen jälkeen monen tunnin niskasärky. Ei voi kuin hämmästellä sähkömiehen työtaitoa - hän asensi valaisimen aikoinaan ihan yksin ilman apuja. Vanha Lady päätyi appivanhempien mökkikeittiöön ja on siellä juuri oikealla paikalla. Kaunotar.
 
 
 
 
Ja jotta totuus ei unohtuisi...Blondin kosto nököttää siinä kuin piparkakkutalo konsanaan ja odottaa ensi kevään istutuksia ympärilleen.

Huijattuna ja pakkolomalla



Appivanhemmat olivat mökillä vastassa hyväntuulisina kuten aina. Ihmettelivät siinä, miten mahtavasti viini kasvaa aitan eteläseinämällä...Tulkaa ihmeessä katsomaan... OHO!



Sekunnin murto-osan ajan minua vietiin ja vietiinkin pahasti! Mutta onneksi tajusin huijauksen. Olivat laittaneet ostorypäleen kiinni viiniköynnökseen. Tarkemmin tarkasteltuani huomasin, että oikea rypäle hiukan punottaa... haa se onkin punaviintä, mitä meillä kohta survotaan!!! Minua on huijattu niin monta kertaa, että blondikin osaa jo olla varuillaan. Mies on todellakin äitinsä ja isänsä poika!


Muutaman päivän päästä rypäle oli jo tosi tummanpuhuva.







Nautimme Miehen kanssa valtavasta sadosta...kylläpä olivatkin herkullisia rypäleitä. Näistä olisi tullut makeaa viiniä. Jokaisessa miniatyyrirypäleessä oli 1-3 suurta siementä. Laitoin siemenet talteen, jos vaikka ilmastonmuutos olisikin tosiasia ja pääsisimme ihan viinitilallisiksi.




Muistattehan meidän mökkipihan ikioman töyhtiksen Pertin. Pertti lensi pois, mutta nyt meillä on ikioma töyhtösalava, jota aion kutsua myös Pertiksi. Pertti on päättänyt kasvattaa toisen salavan päälleen. Kohta meidän mökkipiha on kuin ranskalainen muotopuutarha...salavatkin vähintään kaksikerroksisia pallukoita.


Nautimme aivan käsittämättömästä intiaanikesästä. Syyskuun toisella viikolla vielä lähes hellelukemissa saamme hikoilla. IHANAA! Olemme Miehen kanssa pakkolomalla, mikä on sinänsä ihan typerä juttu, mutta me aiomme nauttia. Kiitos LOMASTA.