sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pikkumatkoilla, ihmeellisessä luonnossa ja hulluuskohtauksessa


Mies on nero. Hän harmittelee, että moisen arvion saamisesta ei ole dokumenttia. Voin kuitenkin todistaa, että minä itse olen tämän arvion hänestä antanut. Neroksi hän osoittautui saadessaan silityslaudan kasattua eräässä suomalaisessa hotellissa juhannusaattona. Ei kai siinä nyt kovin kummoista urotekoa tehnyt, mutta kun itse en saanut kymmenen minuutin ähellyksen jälkeen ihan normilautaa kasaan, uhosin, että se ken saa mokoman kasaan on nero! Mies sen teki sekunnissa...että silleen. Mutisi sen jälkeen jotain epämääräistä vaimonsa vaaleista hiuksista...

Olemme siis olleet hiukan tien päällä...ensin eteläisessä naapurissa hankintamatkalla ja sitten keskisessä Suomessa konserttimatkalla. Lopuksi rauhoituimme juhannuspäivänä mökille. Olemme nauttineet ihanista säistä ja vanhemmista ja nuorista sukulaisista! Nyt on alkanut loma-arki ja blondin hommat majasen kimpussa...maalia on varattuna 20 litraa ja puutavaraa täytyy etsiä mökin alta ja paikallisilta sahoilta.



 
 
 









 
 
 
 
 
 






 
 
 
 
 
 
 
 

























Mökkipihalla on uusia asukkeja. Kun tulemme tai lähdemme, joudumme ajamaan aivan mateluvauhtia, koska huolehtiva töyhtöhyyppäemo ei päästä meitä eteenpäin. Reppana kuvittelee pelottavansa meitä ja onnistuukin! Vasta sitten se siirtyy pois auton edestä, kun sen pikkuruinen poikanen on juossut honteloilla jaloillansa pellonpientareelle turvaan. Ihana emo ja vielä ihanampi lapsonen. Olemme muutaman päivän ajan saaneet seurata, kuinka emo kouluttaa pientä ja huutaa sille ohjeita. Pikkuinen ei vielä lennä. On liikuttavaa, miten emo ottaa pienen siipensä alle suojaan, kun on aika levähtää ruuan etsimisen lomassa. Mahtava Jumalan luonto!
 











 
 
 
 
 
 
 
On ollut huikeita hellepäiviä ja maalaaminen on saanut odottaa. Sen sijaan olen keskittynyt käristämään nahkaani huonoin seurauksin. Olisittepa nähneet silmäluomeni tässä menneenä aamuna...en meinannut saada silmiäni auki. Pikkuhiljaa alkaa punoitus ja turvotus laskea...tyhmyydestä sakotetaan! Olemme jopa etsineet varjoa pohjoisen puolen kuistilta.


Eilen sai helle aikaan minussa melkoisen hulluuskohtauksen...pesin ikkunat (sillä vasemmalla kädellä) mökistä ja majasesta. Ikkunaruutuja on 31...puhtaana...yläkerran ruudut jäi vielä pesemättä...kas kun en pidä niistä korkeista paikoista. Jääpähän vähän Miehelle puuhasteltavaa. ;))))



Eilen pesin ne ikkunat ja eilen alkoi sade...kannatti siis pestä!




sunnuntai 9. kesäkuuta 2013



Loma...
... l o m a...
nam, mikä suloinen pieni sana! Pikkuhiljaa totuttelen ajatukseen, että minulla on kesäloma. Täysin en ole vielä uskaltanut ja voinutkaan rentoutua, mutta luonto ainakin juhlii - joka paikka on koristeltu kukkasin.


 

 





 
Kyllä minun nyt kelpaa käydä pyöräretkillä kukkia kuvailemassa.
 
 








































Blondi osti Miehen yllyttämänä uuden retrohenkisen pyörän. Olen huvittavan näköinen, kun fillaroin selkä suorana nuorisopyörällä jalat tikaten kuin ompelukoneen neula konsanaan. Tämän pyörän tyyliin ei sovi minkäänlainen pyöräilykypärä valitettavasti...tai onneksi, miten sen nyt ottaa.









 
 
 
 











 
 
 
 












 
 
 




Huvitusmajanen palvelee meitä monin tavoin, vaikkei ihan valmis olekaan. Ikkunoiden ja ovien pielet kaipaavat vielä lautoja ja koko maja maalia. Löysin tilkkasen viimekesäistä aitan maalia ja aloitan maalamisen...jatkan homman loppuun, kunhan vierailemme ensin ostoksilla naapurimaassa.





Juhannukseen on kaksi viikkoa ja lupiinit, juhannuskukat eli metsä/niittykurjenpolvet ja juhannusruusut ovat jo nyt vallan riehaantuneet kukkimaan.








Kesä ja kärpäset. Söpöä.

Olen varmasti viimekesäisissä postauksissani maininnut, mutta jotta ei jäisi kenellekään lukijalle epäselväksi, haluan ilmoittaa, että inhoan hyttysiä! Miten niitä onkin ihan hirveästi...kaikkialla...inisemässä verenhimoisesti. Iho on paukamilla joka paikasta, ainakin melkein.





 
 








 

 
 
 
 










No niin, nyt se sitten on tummanharmaa. Huomatkaa maalaan vasurilla. Oikean olkapään nivelkapseli on vielä niin jäässä, ettei oikealla kädellä kurotella mitenkään. Tekisi mieli pikkaisen inistä, mutta sitten muistelen vasta äsken edesmennyttä viehättävää tätiäni. Hän joutui opettelemaan jo ikäihmisenä vasemman käden käytön ja teki vielä huikeat määrät upeita ristipistotöitä valittamatta koskaan osaansa. Kunnioituksesta häntä kohtaan en inise, vaan ryhdyn vasuriksi tarvittaessa.











Nyt "herttainen tupa", kuten äitini sanoi, on virallisesti "Salonki blondin kosto". Upeasta kyltistä saan kiittää mahtavaa aikuisopiskelijaryhmää, jonka kanssa minulla oli kunnia työskennellä viime talvena. Kiitän ja kumarran!