torstai 29. marraskuuta 2012

Nyt on tarpeen vahvat lääkkeet

 
 
 
 
 
 
 
 
Päätimme viime lauantaina nauttia saunan jälkeen glögiä ja syödä edellisiltaisia joulutorttuhöttösmuunnelmia. Kaadoin pullosta kattilaan ja keitin kunnolla...ihmettelin, miten oudon tummalta glögi vaikutti lasissa. No, en siihen kuitenkaan jaksanut tuhlata enempää ajatuksiani, vaan ryhdyin nautiskelemaan...mitä hullua...ihmettelin kuinka vahvalta joulujuoma maistui tällä kertaa, oli jotenkin hapantakin! Mies seurasi vierestä ja tuumasi, että vain blondi voi tehdä noin; olin kaatanut kattilaan punaviiniä! Huh, aika vahva meininki, mutta voin suositella ihmisille, jotka ovat viluissaan ja kipeitä. Tekee takuulla hyvää. Keep calm and carry on!

  En ole enää vuosiin erikoisemmin pitänyt perinteisistä joulutortuista. Teen tällaisia sydämia taikinasta ja täytän ne luumusoseella tai omenahillokkeella ja vanijarahkavaahdolla.
 
 
 
 


 
 








 
 
 
 
 Kurkkukipu ja nuhahan siitä sitten tuli ja totaalinen väsymys. Piti käydä ihan muuten vaan labrakäynnillä tällä viikolla. Täällä meidän kotikaupungissa on tapana jonottaa oikein tosissaan aamuaikaisella päästäkseen labraan. Kaikki aamuvirkut mummot ja papat ehtivät jonottamaan ajoissa. Päätin päihittää kaikki muut ja olin terveyskeskuksen ovella ennen seitsemää ja kuinkas ollakaan, systeemit oli vaihdettu...ei mitään toivoakaan päästä sisään ennen puolta kahdeksaa. Siinä sitten jonotin tutisten hyytävässä viimassa yli puoli tuntia. Jono kasvoi selkäni takana ihan kiitettävän pitkäksi...hykertelin mielessäni, kun onnistuin pääsemään jonon etunenään. Kun ovi sitten vihdoin napsahti auki sähkölukituksestaan, syöksyi joku kuin ohjus kaikkien takaa jonon keulille. Eräs rohkea naisihminen uskalsi sanoa, että täällä mennään sisään jonotusjärjestyksessä, johon tämä härski mies totesi: Minä olen jonottanut tuolla autossa!!! Kaikenlaista sitä kohtaa. Seuraavan kerran taidan itse jonotella kotona kahvikupin ääressä.
 
 
 

 
 
 Nyt maistuu niin päivä- kuin yöunikin. Tyynyt ja torkkuhuovat ovat lämpöisiä ja pehmeitä kavereita.
Mieskin on vähän nuhjunen. Taisi saada, reppana, aivotärähdyksen iskiessään päänsä yhteen toisen yhtä kovapäisen pelaajan kanssa jääkiekkopelissä. Että silla lailla tällä viikolla.
 
Keep calm and carry on!


maanantai 19. marraskuuta 2012

Fifty and something

 
 
 
 
 
Miten nuorista ihmisistä tulee yhtäkkiä viiskymppisiä?
 
 Olin eilen kälyni viiskymppisillä ja täytyy sanoa, että siellä naurettiin ja pidennettiin ikää melkoisen paljon. Ei liene välttämätöntä, mutta kerron nyt kuitenkin, että rakas kälyseni on myös blondi. Ihan piti ruveta muistelemaan aikoja, jolloin minusta ja Miehen siskosta tuli sydänystävät...siitä on hurahtanut rapiat 35 vuotta ainakin. Olimme itsenäisiä ja riippumattomia suomalaisia nuoria tyttöjä, joiden intohimona oli osata tehdä itse kaikenlaista. Vaatteet piti ehdottomasti tehdä itse...kaupasta sai ihan tylsiä perusvaatteita. Ompelimme ja neuloimme niin, että miespuolisia ystäviämme varmasti karmi...meillähän oli aina ompeluseurat menossa!
 
 
 
 
 
 
Sen ajan ystävyyteemme kuului myös täydellisen yhteenmenevä maku  poikien suhteen. Jos ei ihastuksemme ollut sama poika, niin ainakin veljekset olivat meillä kiikarissa. Nyt sitten olen lääpälläni hänen veljeensä.
 
 
Niin, palaan vielä kysymykseeni, miten tämä aika meneekään niin nopeasti...silloin 35 vuotta sitten ajattelin kauhulla vuotta 2000, jolloin olisin 40- vuotias. Tuntui siltä, että silloin olisin ikäloppu, tuskin maailmakaan olisi enää radallaan. No, tässä sitä kirjoitellään saman takaliston päällä ja olo on niin tyttömäinen ja hehkeä...no nyt kyllä suollan sellaista legendaa...ei pidä uskoa kaikkea! Täytyy vain hyväksyä fysiikan lait, maan vetovoima vetää puoleensa erinäisiä ruumiinosia ja hiukan veltostunutta nahkaa. Hiukset alkavat olla luonnon raidoittamat ja enää ei näe tuoteselostuksia ilman silmälaseja. Mutta antaa mennä kohti maan keskikohtaa, sinne sitä vedetään meidän Miehiäkin, joten yhteinen matka jatkuu...riemuiten. Miehillä tuo vetovoiman vaikutus saattaa näkyä urheiluvammoina. Milloin on kylkiluut poikki, milloin nilkka tohjona, milloin polven ristisiteet poikki, milloin mitäkin... Mies teippaa itseänsä ennen urheilusuorituksia jollain teipillä ja sitten, kun sen voima ei enää riitä, ehdotan, että otetaan ilmastointiteippi käyttöön. 

 
 
 
 
Nykyisin me kälykset emme ole ehkä niinkään emansipoituneita, vaan myönnämme määrätyt riippuvuussuhteet, jotka eivät ole ollenkaan huono juttu. Tarvitsemme ehdottomasti Miehiämme! Esimerkiksi, en vaan millään osaa siirtyä Elisan digiboksista takaisin normi TV:n! Mies sanoi, että blondille pitäisi naulata naulapyssyllä ohjeet telkkariin.
 
Vieläkin teemme asioita paljon itse (huom. esimerkiksi huvimajoja), mutta nyt molemmille blondeille kelpaavat myös valmisvaatteet. Rakastamme sisustamista ja molemmille on toisistamme tietämättä tullut viime aikoina halu opiskella psykologiaa. Olisi koulupsykologilla muuten kysyntää. Tällä hetkellä kotikaupungissani on täydet 0 kappaletta koulupsykologeja. Revitään siitä sitten! 
 
 
 
 
Tuli kirjoitettua niin raskasta tekstiä, että nyt iski väsymys ja päiväunet kutsuvat. Tässä iässä on oikeus päiväuniin. Taustalle voi laittaa tunnelmallista joulumusiikkia soimaan, niin ei tule nukuttua liian pitkään. Täytyy herätä päiväunilta ennenkuin käy yöunille.
 
 
 
 
Tässä uusin joululevyostoksemme...tuli tänään postin kantamana kotiin. Ihana Mandisa laulaa eri tyylisiä joululauluja upealla äänellään. Kehotan tutustumaan.
 
 
 
 


lauantai 10. marraskuuta 2012

Kuura kukkii

 
 
 
 Vihdoin viimein sain draivin päälle ja siivosin oikein vimmoissani mökkiä. Siinä imuroinnin ja luuttuamisen tohinassa aivoissani kyti ajatuksen poikasia. Olisi niin turvallista, jos mökilläkin olisi samanlainen liesi kuin kotona. Siis painalluskytkimin varustettu induktioliesi, joka ei voi jäädä päälle mikäli liedellä ei ole riittävän painavaa kattilaa tai pannua. Tosin mökillä ei tarvittaisi mitään induktioita, keraaminen taso riittäisi. Mainitsin toiveestani Miehelle, joka siihen sitten lausumaan, että sellainen keraaminen kaasuliesi olisi sopiva. Mietin hetken ja kysäisin, että onko sellaisiakin... Mies mutisi tämän kommentin jälkeen jotain blondeista. Keraaminen kaasuliesi...no, eihän sitä koskaan tiedä, mitä viisaat insinöörit kehittelevät.
 
 
Turvallisuudesta vielä sen verran, että polttelen mielelläni kynttilöitä ympäri vuoden, mutta näin joulua odotellessa en voi olla virittelemättä sähköisiä versioita sinne tänne. Onhan se niin tunnelmallista ja riskittömämpää. Virkkasin viime jouluksi suloiset pitsikaulukset tylsille peruskyntteliköille...inhoan niitä muovisia havukäpyhirvityksiä.
 
 
 
 
Meillä oli oikein sydämellinen ilta tolunraikkaassa mökissä. Saimme iloksemme nuorisoakin seuraksemme ja saunomaan. Alkaa olla jokivesi jo melko virkistävää...jalkoja särkevää. Perheen nuorempi juniori valitsi lämpöisemmät vedet ja lilluukin tällä hetkellä merivedessä ja paahtaa itseään Pattayalla vehreiden palmujen alla. Oih!
 
 
 
 
 
 
 
Tänäaamuna raottelin verhoa ja kurkkasin ulos suurin odotuksin enkä pettynyt. Aivan ihastuttava aurinkoinen pakkasaamu hiveli aistejani siirtyessäni ulkoilmaan kamerani kanssa.
 
 


 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Aivan rannassa oli aamulla ohuen ohut jääpeite.
 
 
 
 
Luonto oli koristellut huvimajan ikkunat täydellisen kauniiksi. Herkkää pitsiä. Kuurankukkia.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tämän huikaisevan kauneuden keskellä olikin sopivaa ryhtyä kuuntelemaan joulumusiikkia. Tänään kolahti kolmen ruotsalaisen naisen joululevy "Vår Jul". Jokunen vuosi sitten käynnistimme Miehen kanssa yhtenä loppusyksyn viikonloppuna joululevymaratonin ja ennen joulua tuli kuunneltua kuutisenkymmentä cd:tä. Nyt olemme etuajassa, joten päätynemme mittavampaan suoritukseen tänä vuonna.
 
Huomenna on isäinpäivä. Onnea ja siunausta kaikille isille!
 


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Lumimyräkkää, vesisadetta ja meheviä saundeja

 
 





Syysloma on ohi ja jo viikko on jo tullut lusittua työmaalla. Käväisimme Tallinnassa kokemassa elämämme mieliinpainuvimman automatkan Rocca al Maresta satamaan. Normaalisti matka vie kymmenisen minuuttia, mutta yöllä Tallinna oli kietoutunut lumivaippaan. Lumimyräkkä jatkui päivällä, kun olimme kaupoilla. Joten myöhästyimme laivasta... autossa oli sitten puolitoista tuntia aikaa arpoa mennäkö seuraavalla laivalla vaiko jäädä vielä yhdeksi yöksi Tallinnaan. Lähdimme kotiin, koska seuraavana päivänä oli viiskymppiset, jonne halusimme ehtiä. Oli mielenkiintoista seurata eteläisen naapurimaan kansalaisia liikennekaaoksessa. Ensinnäkin kaaos oli hallittu...emme juurikaan nähneet itsekästä ajokulttuuria, johon olemme tottuneet täällä meillä päin. Yksi kolari oli matkalla ja yksi vähältäpititilanne. Olimme onnellisia, että selvisimme kolhuitta laivaan.


 
 
 
Piti hankkia vähän uudistusta vaatekaappiin. Yllättäen huomasin väriskaalan muuttuneen punertavaan suuntaan.
 
 
 
 
 
 
 

 
 Lumitöitä etelässä. Vaikka meillä oli vastassa kotonakin talvinen keli, ei kuitenkaan lunta riittänyt siirreltäväksi.
 
Tällaiset söpöset löysin Viru-keskuksen Shusta. Koodilapussa väriksi ilmoitettiin konjakki, mutta kyllä nämäkin ovat hiukan vaaleanpunaiset.
 
 
 
 
Viikko sitten oli siis kotona Suomessakin ihan talvinen sää, mutta nyt taas pudottaa vettä taivaan täydeltä. Mökkipiha alkaa olla yhtä vesilammikkoa eikä tuollaisilla kengillä tekisi täällä mitään. Kumisaappailla pärjää. Tunne on kuin suossa survoisi eteenpäin.
 
Tänään on pyhäinpäivä. Kävin hautuumailla sytyttelemässä kynttilöitä kolmelle haudalle, isovanhemmille ja pikkuruiselle siskolle. Siskoani en ehtinyt tavata, mutta taivaassa sitten tavataan.
 
 
 
 
 
Täällä tulvii. Rantakoivut alkavat kaikki tyynni olla vedessä.
 
 
 
 
 
Kurkistetaanpa huvimajaan.
 
 
 
 
 
Tervetuloa sisään!
 
 
 
 
Siivosin pihamaata Ullan linnan edustalta. Rakentamisessa varmasti tylsintä hommaa on siivoaminen ja rakennusjätteen hävittäminen. Kaatopaikalle olisi asiaa parikin kertaa ennen kuin kunnon talvi saisi tulla. Mies kokkasi sillä aikaa. Tulin ryvettyneenä pihalta ja oli aika ihanaa istua valmiiseen ruokapöytään. Mies paistoi pippuripihvit ja valmisti pikantin thaimausteisen kermakastikkeen niiden seuraksi. Juniori löysi taas kerran oikeat sanat: "Aika mehevät saundit täss safkass".
 
 
 
 
 
 
 
 
Näin tänään ulkohuussin katon uudella tavalla, kun luonto on riisuutunut ja kaikki on jotenkin paljasta. Eikö olekin ihastuttava sammalkatto...eikä tätä ole tieten sellaiseksi rakennettu. Sammalkattoa ajattelin alunperin Ullan linnaankin, mutta se oli mahdotonta, koska rakennus on sen verran kevytrakenteinen, ettei se olisi kestänyt sammalta ja lumitaakkaa talvella.
 
 Lunta odotellen.