sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sää on kuin morsian...

 
 
 

 
Upea lauantaiaamu. Nousimme jo ajoissa, jotta saisimme päivästä maksimaalisen hyödyn rakennus- ja näpertelyhommiin.

 
 Sain vihdoin tilattua kattopellit. Mustaa tiilikuvioista peltiä olisi haettavissa ensi viikon perjantaina Joutsenosta Meteheltä. Palvelu oli loistavaa, mutta hinta ei ilahduttanut...kuvittelin jälleen kerran selviytyväni laihemmalla lompakolla. Vetosin blondiuteeni sekä tyhmyyteeni ja pyysin alennusta. Sain alennusta, mutta silti kaiken maailman reunapellit, harjapelti, tiivisteet, korjausmaalit ja ruuvit lisäsivät laskua aika lailla. Alvista puhumattakaan.
 
 
 
 
 
 
 Mitähän raksalla voisi tehdä ennen peltien saamista? Lattiaa ei tietenkään kannata asentaa, kun ei ole riittävää suojaa katolla. Paneeleja pitäisi vielä jokunen ostaa, että saadaan pienet kulmapalatkin kohdilleen. Joten ei kuitenkaan mitenkään huomattavasti edistytä tulevana viikonloppuna. Taidanpa lähteä keräilemään oksanpätkiä. Niitä sitten voin puhdistaa ja kuivatella. Kuivat pätkät maalaan valkoisiksi, poraan pätkiin puoliväliin reiät, joihin pujotan simaa tai ohutta rautalankaa. Näin saan majaseen upeat 'verhot'. Nämä kuvat näppäsin loma-asuntomessuilta heinäkuussa.
 
 
 



 
 
 Nämä ovat mielestäni kuin ajopuita. Ilmeisesti pienet puunkappaleet ovet olleet veden kanssa tekemisissä...niin hioutuneen oloisia ovat...kauniita.
 
 
 Omat vastaavat pätkät ovat tässä vaiheessa, maalia odottamassa. 
 
 
 
 
 
 
Ikivanhan kynttelikön tuunausta. Katto vain puuttuu. Ja kristallit, jotta kynttelikköä voisi kristallikruunuksi kutsua. On muuten mielenkiintoista, miten voi epäonnistua sovittamaan vuodenaikoihin oikeat rakennushommat. Ei ehkä kannattaisi rakennella kattoa koivun alle syksyllä. Blondilla on tiedossa lehtien nyppimispuuhaa ennenkuin pelti asennetaan. Toisaalta mieluummin minä lehtiä nypin kuin koivun siemeniä. Tiedän, että nyt joku sanoo, että on tyhmää laittaa aluskate paikoilleen, jos ei pelleistä ole vielä tietoakaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
Sainhan minä tällä kertaa raksahommiakin tehtyä. Mies lähti toimittelemaan leipätyöhönsä liittyviä kuvioita ja jäin möksälle paneelien ja katkaisusirkkelin kanssa ihmettelemään. No, johan nyt on muu kumma, jos en saa paneeleja sirkkelöityä oikeaan mittaan. Katselin hetken sirkkeliä ja löysin kolme liikkuvaa osaa, pari nappulaa ja yhden vivun. Painelin sitten niitä kaikkia yhtäaikaa ja johan rupesi tapahtumaan. Kun Mies palasi, kehui hän aikaansaannoksiani siisteiksi...kunnes tuli katsomaan lähempää. Joka tapauksessa paneelit ovat kiinni majasen kulmissa ja siellä pysyvät.
 
 
 
 
 
 
Tänään ei sitten enää ollutkaan ihana aamu. Voi näitä syysrakentamisen riemuja!
 
 
 
 
 
 
Täydellinen kaatosadepäivä. Välillä piti käydä vaihtamassa koko päällä oleva garderobi kuiviin. Pyydän kiinnittämään huomiota upeaan sadetakkiin, jonka sukulaismies lahjoitti minulle. Siihen kuuluu myös kurahousut. En vain ymmärrä, mihin ne olen mahtanut hukata.
 
Mies asentaa vahvistuksia lattiarakenteisiin...sirkkeli soi kilpaa sateen kanssa.
 
 
 
 


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Jäähyväiset kesäkukille

 
 
Jäähyväiset kesäkukille.
 Sain vihdoin möksällä aikaiseksi jotain näkyvää. Tyhjensin ruukut ja korit kesäkukista ja rylläsin ne kottikärryillä pois silmistä.
 


 



 
 
 
 
Maanviljelijä puolestaan sai ohran talteen ja on jo muokannut pellon ensi kevättä varten.
 
 






  
  
 
 
 Pitäiskö tälle tehdä jotain?
 
Mies pyysi minua nostamaan venevajan suorempaan
asentoon. Olenkin viime aikoina kunnostautunut nosteluhommissa. Venähtänyt peukalo alkaa olla jo taas kunnossa...joten ei muuta kuin vajan nokasta kiinni ja ylös!
 
 
 
 
 
 
Mies onkin päässyt jo sisähommiin.

 
 
Minä ryhdyin jo järjestelemään köyhän naisen kristallikruunua majan kattoon, vaikka kattoa ei vielä olekaan. Spraymaalaan vanhan mustan ruostuneen kynttelikön ja haavan oksia valkoiseksi. Asettelen oksat kynttelikön haarakkeisiin ja kiinnittelen irtokristalleja oksiin. Maali loppui kesken, joten vaalmiimman version voin esitellä vasta ensi viikonlopun jälkeen.
 
 
 
 
 
 
 
 Kerroin aiemmin kotieläimistä, ullakkokärpäsistä, joita meillä mökillä talviaikaan asustelee. Veitikat ovat saapuneet. Virittelin eilen kärpäspaperin yläkerran katosta roikkumaan. Täytyy myöntää, että tahmainen liimanauha on tehokas, useampi kärpänen halusi päättää päivänsä siihen takertuneena. Itse vallan unohdin viritykseni ja sain tuntuvan muistutuksen, kun tartuin itse kiinni hiuksistani tahmaan. Ei ollut yhtään kivaa.
 
 
 
 
Havut on saatu kesäkukkien tilalle, lyhdyt sytytetty...talvi voi tulla. No, ei voi! Nautitaan nyt syksyn värikylläisyydestä, imetään sitä itseemme kuten puut lehtivihreän runkoonsa. Tankkauksen jälkeen voi harmaus ja talvikin tulla.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Ihana syksy. Luulenpa hyvinkin, että me syksyllä syntyneet, pidämme syksystä oli se sitten millainen hyvänsä.  Ulos pukeudutaan asiallisesti. Kumpparit jalkaan, sadetakki päälle ja hätävarjelun liioitteluksi vielä asetutaan sateenvarjon suojaan.
 
 
 
 
 Vettä tulee taivaan täydeltä, mutta antaa tulla. Minä sytytän kynttilät ja Mies laittaa tulen takaan.
 
 
 
 
 
 
 
 



keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Uskollisena koirana

 
 
 
 
Mies ahkeroi ja minä käsipuoli sairaslomalainen kuljin koko ajan perässä. Sanoinkin miehelle, että kuljen perässäsi kuin uskollinen koirapentu, ja jos minulla olisi häntä, se vispaisi innokkaasti edestakaisin. Siihen mies totesi: "Niin kuljet. Onneksi et räksytä!" Voiko kauniimmin rouvalleen sanoa...minä ainakin otin tuon sellaisena kehuna, että ihan 'romantilliset' fiilikset kohosivat.

 
Olen kunnostautunut  muutenkin. Olen soitellut peltikatefirmoihin löytääkseni edullisimman vaihtoehdon. Mies ja juniori alkoivat nauraa ääneen, kun kuulivat miten aloitin puhelut. Ei kuulemma ole oikein fiksua kysyä: Myyttekö te kakkoslaatua? No, ei missään firmassa nikoteltu...kaikki ohjasivat minut jollekin myyjälle, joka tietää tarkemmin. Ja löytyihän sitä kakkoslaatuakin. Viikonlopun jälkeen mahdollisesti tilaan pellit ja viikon - puolentoista kuluttua mahdollisesti lähdetään Joutsenoon niitä hakemaan. Lupasivat siellä leikata ne meille ihan mittaansa.


Sunnuntaina se sitten tapahtui. Ohraa ryhdyttiin puimaan ja meillä ei ole majasessa kattoa!!! Myönnän, että hävisin, mutta näinhän epäilin käyvänkin. Maanviljelijä kertoi, että vilja on niin märkää, ettei vieläkään oikein olisi paras hetki puida.






Ei ollut ihan paras hetki meilläkään maalata lautoja...syyskuun puolivälissä...varsinkin, kun maalaus oli valmis, tuli reipas syysade. Näistä olisi tulossa otsalaudat. Muuten majan maalaminen sisältä sekä ulkoa saada jäädä tietenkin ensi kevääseen.
 





Mies oli ahkera. Vähän jäi vielä hommia ennenkuin kattopellit voi asentaa, mutta onhan tässä vielä yksi viikonloppu ainakin työskentelyaikaa ennen peltien tuloa.







Sain sentään jotain aikaseksi. Maalasin kyltin tien varteen, joka ohjaa mökillemme. Eihän tuo priimaa ole, mutta kelpaa siiheksi, kunnes pystyn tekemään kauniimman. Tieolosuhteet ovat muuttuneet ja nyt saamme ohjata liikennettä aivan upouutta tietä pitkin.




Nyt vähän jännittää onko majasessa pysynyt aluskate ja kattolaudat paikoillaan... sen verran räväkkä syysmyrsky on riepotellut seutukuntaamme parin viimeisen yön aikana.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Blondi totaalikieltäytyjänä



Siinä kävikin niin, että blondi pistettiin mappi Ö:hön jopa kahdeksi viikoksi. Kaksi viikkoa tekemättä raksalla mitään tai ylipäätään missään mitään. Frustroituneena uhosin ryhtyväni karkkilakkoon, joka kestäisi uhoamispäivästä alkaen järkyttävät 105 vuorokautta! Jouluaattona sitten repeää.
 
 
Kaikenlaista sitä pitää mennä lupaamaan. En itsekään ymmärrä, mitä järkeä tällaisessa totaalikieltäytymisessä on.
Kas, kun meillä on tällainen purnukka keittiön työpöydällä.




 
 
Jos onneton menee purnukan avaamaan...on jo lähtenyt houkutusten tielle.


 
 
Ei hyvänen aika! Sieltä löytyvät vielä nämäkin ihanuudet.
 
 
 
 
 
Sitten on vielä jääkaappi. Sen oveen olenkin jo laittanut itseäni varten muistilapun. Siellä on nimittäin lisää turmelukseen saattavaa aineistoa! Tuo ovi aukeaa niin helposti, pikkuisen vain kohotat kahvaa alaosasta ja johan olet taas pulassa.
 
 
 
 
 
 
 
  Minulla on lakkotoveri ja toveriahan ei ikinä jätetä. Koska toveria ei jätetä, en myöskään salaa häneltä, millaisessa taistelussa minä elän. Ainoa lohtuni on kurkkupastillit, joita saa syödä(korjaan: imeskellä) kurkkukipuun. Kai pelkkä karheuskin riittää luvaksi... Huh, taitaa olla kurkku kipeähkö vielä useasti ennen kuin kuusi on sisään kannettu ja joulua päästään juhlimaan.




 
En kuitenkaan polttanut kaikkia siltojani viettelysten maailmaan. Lakkotoverin kanssa sovimme, että kaikki leivonnaiset ovat ehdottoman sallittuja. Hahaa, näppärää, vai mitä? Sain blondisiskolta ja sukulaismieheltä lahjaksi tyrmistyttävän kirjan 'Suklaa - 365 vastustamatonta makuelämystä'.



 
 
 
Selailin kirjaa ja sisällysluetteloa: maapähkinävoisuklaakakku, vadelmavalkosuklaajuustokakku, tuulihatut kermaisen kahvi-suklaakastikkeen kera, suklaa-liköörimousse rusinoidenkera, marsalalla maustettu viikuna-suklaatrifle, valkosuklaapavlova passiohedelmäkerman kera, syntisen hyvä suklaakakku, hedelmäiset valkosuklaa-pähkinäviipaleet... Ovat varmasti todella terveellisiä nuo ihanuudet, niissähän on melkein kaikissa jotain hedelmää tai pähkinää mukana. Täytyypä ryhtyä leipomaan, sitten kun kädet taas pelaavat.
 
 
En ole todellakaan mikään kulinaristi...olen ihan yksinkertaisen maukkaan ruoan ystävä, mutta mielenkiintoisia ravintolakokemuksia minulle on kertynyt. Tästä tapahtumasta, jonka nyt jaan, on vierähtänyt jo melkoisesti vuosia, mutta aina se jaksaa minua huvittaa. Lähdimme juhlimaan yhteisiä syntymäpäiviä ystävieni kanssa Kotkan Sapokkaan. Täytimme yhteensä 150 vuotta...kaikilla meillä oli juhlittavana pyöreitä vuosia.
 
 Olimme sopineet menevämme Ravintola Wanhaan Fiskariin, jolla on loistava maine.  Matkalla meitä alkoi jännittää, mahtaako meille riittä vapaata pöytää, kun emme olleet ajattelemattomuuksissamme sitä etukäteen varanneet. Mutta, kun pääsimme perille lauantai-iltana klo 19.30, ravintola olikin lähes tyhjä! Vähän sitä ihmettelimme. Yhdessä pöydässä oli isohko seurue, joka poistui melko pian meidän saapumisemme jälkeen.
 
 Tilasimme ruokaa, söimme hitaasti, iloitsimme ja  nauroimme. Meiltä tultiin kysymään kohteliaasti pääruoan jo aikaa sitten syötyämme, haluaisimmeko jälkiruokaa. Sitä sitten kävimme siinä arpomaan ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme kaikki ottaa vielä jälkiruokaa. Sen jälkeen taas juttelimme ja iloitsimme, kunnes kello alkoi lähestyä iltakymmentä. Pyysimme laskun ja tarjoilija oli todella ystävällinen. Vielä hän saatteli meitä ovelle asti ja toivotteli uudelleen tervetulleeksi. Kun astuimme ovesta ulos, silmämme osuivat ihan vahingossa ovessa lukevaan aukioloaikamerkintään. Suljetaan lauantaisin klo 20.00. Olimme olleet ravintolassa yli puolitoista tuntia sen sulkeutumisen jälkeen!
 
 Ei ihme, että tarjoilija saatteli meidät ovelle, täytyihän hänen varmistaa, että me hupakot varmasti poistuimme näyttämöltä.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Blondi japanilaisena turistina

 
 
 Illalla Mies oli väsynyt pelattuaan ensin pesäpallopuulaakissa turnausvoittoon ja tehtyään sen jälkeen loppupäivän ruumiillista työtä. Huokaisten: "Oi oi, kun väsyttää ja pitää mennä pesemään hampaat...kun nekin on vielä suussa", hän kömpi yläkertaan.  Mutta seuraavana aamuna hän nousi pirteänä kuin peipponen, pinkaisi rantaan aamu-uinnille ja lähti hommiin. Blondi on toiminut raksallaan kuin japanilainen turisti konsanaan! Olen kelvannut vain kuvaajaksi. Kuvia sitten riittääkin: Mies sieltä, mies täältä, majanen sieltä, majanen...
 
Kattovasat on kiinnitetty.
 


 
 Aluskatetta oli melkoisen hankala asettaa, kun tuuli puuskaisesti, mutta Mies on nokkela ja keksi keinot... Joten aluskate on paikoillaan ja ne sellaiset poikkipuut, jotka naulattiin kiinnittämään kate. Kaiken maailman juttuja pitää laittaa. Viestitin sukulaismiehelle ja kysyin, onko pakko laittaa aluskate peltikaton alle. Vastaus oli seuraavanlainen: "Kaikki kiva loppuu, kun raksainssi hyppää kelkkaan mukaan. Kyllä teidän on pikkupakko se sinne laittaa". Toinen vaihtoehto on kuulemma istua kahvilla majasessa kondenssisateessa ensi kesänä.  
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Katselin miestä monesta kuvakulmasta. Sellainen hän on: ihana. Mutta jotenkin tuli sääli Miestä. Tarvitsisikohan hän kenties uudet työkengät? Lintsallaan ovat Adidakset ja reikiintyneetkin. Mistähän nuokin löytyivät...Lienevät meidän möksän vintageaarteistoa!
 
 

 
 
 
 
 
 
Taisi olla työn raskaan raataja tyytyväinen lopputulokseen. 
 
 
 
 
 
 Ei, ei sittenkään vielä! Salmiakkiruutuikkunan asennus piti tehdä ja vasta sitten pääsi Mies saunanlämmitykseen.
 
 
 
 
 
 
 
 
Että pitääkin olla söpö. 
 
 
 
 
Syyskukat ovat riehaantuneet kasvamaan. Hortensia on niin upea kasvi. Haluaisin sitä myös kotipihaan. Kukat muuttuvat upean roosanvärisiksi, kun ensimmäiset kylmät yöt tulevat. Tuleviksi öiksi on luvattu todella kylmää säätä, lähelle nollaa saattaa jopa lämpötila laskea. Nostettiin maalipöntöt sisälle säilytykseen, että niistä olisi vielä ensi kesänä jotain iloa.
 
 
 
 
 
Meidän entisessä purossakin on taas vettä, mutta sadevettä vain. Lähde on kuivunut.
 
 
 
 
 
Huomaa, että olemme olleet viikot kaupungissa ja käyneet möksällä vain tekemässä töitä. On Hämähämähäkki kerennyt kiivetä langalleen monta kertaa. Pitäisiköhän tuolle tehdä jotain?
 
 
 
 
 
Ihanaa, kun on ystäviä. Hulvattoman hauska ystäväni kävi sairaskäynnillä tuomassa lehtiä luettavaksi. Aah! Lisää ideoita toteutettavaksi!
 
 Huomatkaa: En kirjoittanut 'Miehen toteutettavaksi'.