sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lomalaisen puuhia

 


Serkkumies kävi riehumassa meidän mökillä...jälkeen jäi hurja kasa oksia, risuja ja pöllejä. Saimme nurin ainakin viisi suurta koivua ja lisäksi useita pikkukoivuja, leppiä ja kuusia. Yksi kaadetuista koivuista oli niin laho, että sen sisuksista pystyi sormella kaivamaan lahoa mössöä. Voi vain kuvitella, millaista jälkeä koivu olisi saanut aikaan, jos se olisi kaatunut talvimyrskyssä sinne minne tahtoo. Serkkumiestäkin hirvitti käydä sitä kaatamaan, koska laho puu ei kaadu taitavalta kaatajaltakaan välttämättä siihen suuntaan, mihin on sen tarkoitettu kaatuvan. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti.  Blondina minulla oli kyllä hyvä suunnitelma puun "hoitelemiseksi": Sahataan laho osa pois niin nopeasti, ettei puu tajuakaan kaatua...aivan kuten ne salamasanterit tekevät, jotka vetäisevät pöytäliinan pois niin, ettei astiat liikahdakaan. No, ei tämä ehdotus kuitenkaan saanut sen enempää kannatusta. Höh.

Sää vaihteli rajusti...yhtäkkiä alkoi kauhea myrskytuuli ja satoi lunta...kohta oli tyven ja aurinko kultasi maiseman.




 
 
 
 
Fiilikset olivat savuiset. Vaatteet haisivat tosi muhkeasti vielä pitkään...minun nenässäni savu "tuoksui" vielä pesukoneen luukun läpi. Mutta minulla onkin sellainen nenä, jonka aistimuksia Mies usein ihmettelee.
 
 
 
 
 
 
 
Tällaisissa tunnelmissa loma alkoi.
 
 
Ja tällaisiin tunnelmiin se päättyi.
 
 
 
 
 
 
 
Kaunis on maa.
 
 
 
 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Taas punertaa

 

Olimme Miehen kanssa pikkulomalla eteläisessä naapurissa. Mukaan lähti kotiintuomisiksi maaleja ja vähän tekstiilejä. Nautimme rauhaisasta tunnelmasta ja herkullisista ruuista. Blondi uskalsi jopa ajaa Tallinnassa. Tapauksessa on erityisen mainittavaa ja ihmeellistä se, että Mies ei kuulemma edes pelännyt kyydissä!!! Mitä ihmettä?! Poimin matkalta ja sen jälkeen vähän kotoa tunnelmia, joissa on joitakin punaisia tai ainakin punertavia juttuja.



 






 





 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
 
 
 
 


 
 

 
 
 
 
 
 
 
Kävimme kahvilla söpössä pikku kahviossa. Omenajuustokakku oli niin hyvää "ettei sanotuksi saa". Kahvion vitriinistä löytyi ihana vanhaan kuppiin valettu kynttilä.
 
 
 
 
 
 
 
Syysloma alkaa olla nautittu...nyt joulua ja joululomaa odottamaan!
Saan työssäni askarrella ja miettiä pääni puhki joulujuttuja mm. joulujuhlaohjelmia ja -somistuksia, mutta koskaan ne eivät ole vielä 32-vuotisen urani aikana kyllästyttäneet.
 
 
"Erään" lehden takasivulla kerrotaan, että seuraavassa numerossa saamme lukea ihanasta joulusta mökillä...näyttänee ja kuulostanee hiukan tutulta! (Kuva alla on siis napattu lehdestä.)
 
Kerron tästä vähän enemmän muutaman viikon päästä. Siihen asti elämme jännityksessä.
 
 
 
 
 
 
Heips!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tupsut seinälle




Nyt tämä hullutus tuli valmiiksi. Kaiken kaikkiaan seinälle tulee 441 tupsua. Viime päivät olen väännellyt ja käännellyt tupsulevyjä eri järjestyksiin, enkä ollut päästä itseni kanssa yksimielisyyteen parhaasta järjestyksestä.



 




Näin se sitten loppujen lopuksi vääntäytyi...ehkä se jopa on kohtalaisen hyvä. Täysin yllättäen Mies pitääkin tästä hässäkästä.





 
 
 
 
 

 
 
 
 







Mies ansaitsee ison kiitoksen...melkolailla näihin aikoihin kolmetoista vuotta sitten hän otti ison riskin ja sitoutui blondiin avioliiton kultaisin kahlein. Sanoimme "TAHDON" toisillemme ja sanomme sen tänään uudelleen. Päivä on todella kaunis ja talvisen kirpakka, maassa näkyy pikkiriikkisen "lunta", joka sulanee ihan pian auringon paisteessa.

Syysloma on alkanut!
 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Onnellisena



Perheessä on iloa!
Talossa liikkuu suloisia, kauniita ja rohkeita nuoria ihmisiä, joiden nimettömissä kimaltelee valkokulta.




Tällaisessa iloisessa olotilassa on ihan pakko kattaa vähän sievemmin kuin normipäivänä. Ajatukset pyörivät villisti jo tulevissa päivissä, vaikka ihan tässä päivässäkin on riittävästi kuplivaa fiilistä.



Rakkaus ei koskaan katoa.
                             I Kor. 13:8


Rukoilemme onnea ja siunausta rakkaille!




















Astioina on Pentikiä, vanhemmiltani "ennakkoperintönä" saatuja Tsaikkalaseja ja Iittalan Festivokynttilänjalkoja. Väreinä vanhaa roosaa, lilaa ja oranssia.








Kanaa cashewpähkinöillä, nautaa osterikastikkeessa ja kanaa redcurrykastikkeessa. Voin ilmoittaa, että en todellakaan ole vääntänyt näitä herkkuja itse...Kouvolassa on erinomainen Thairavintola "HuaHin", josta voi noutaa äärettömän maukasta ruokaa kohtuuhinnoin.





 




 

 
 
 
 






















lauantai 12. lokakuuta 2013

Huikeita tunnelmia ja värejä



 
 
 


Ihana syksy. Katson kalenteria ja tarkistan vielä kerran...kyllä, on lokakuun 11. päivä ja lämpötila ulkona hyvinkin pitkälle toistakymmentä astetta. Aurinko paistaa ja toistaa loistonsa kirkuvan värikkäästä puustosta. Siis aivan kirvelevän kaunista.


 
 
 




 




 
 
 
Laitan kuitenkin havuja vähän sinne ja tänne kotona sekä mökillä tietoisena siitä, ettei tämä huikea keltaisenpunaisenkirjava kauneus ole kestävää. Itse asiassa mökillä puista on suurin osa lehdistä jo pudonnut maahan.




 




 
 
 
 
 
 
Söpöset kärpäsienet ilahduttivat huvimajan takana.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Lauantaiaamuun heräsin juuri sopivasti nauttiakseni usvaisesta maisemasta. Katsokaa tuota höppänää töyhtösalavaa, töyhtö sen kun kasvaa.
 
 
 
 
 
 
 
 
Usvaisen aamun jälkeen kehkeytyi jalokivivärein hehkuva päivä. Leikkasimme Miehen kanssa vielä nurmen ennen lumen tuloa...siis toivottavasti viimeisen kerran tänä syksynä ennen lumen tuloa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Piti ihan tarkistaa, mitä viime vuonna näihin aikoihin tapahtuikaan. Lokakuun kuudennen päivän tienoilla saimme laitettua katon ja lattian majaseen. Oli myrskyisää ja poutaa vuorotellen, mutta Blondin kosto oli tehty ja maja käytettävissä 19.10.
Ei voi muuta kuin olla kiitollinen...niin paljon iloa majanen on antanut jo rakennusvaiheessa, saati sitten menneenä kesänä.
 
Tulkoon talvi.