Serkkumies kävi riehumassa meidän mökillä...jälkeen jäi hurja kasa oksia, risuja ja pöllejä. Saimme nurin ainakin viisi suurta koivua ja lisäksi useita pikkukoivuja, leppiä ja kuusia. Yksi kaadetuista koivuista oli niin laho, että sen sisuksista pystyi sormella kaivamaan lahoa mössöä. Voi vain kuvitella, millaista jälkeä koivu olisi saanut aikaan, jos se olisi kaatunut talvimyrskyssä sinne minne tahtoo. Serkkumiestäkin hirvitti käydä sitä kaatamaan, koska laho puu ei kaadu taitavalta kaatajaltakaan välttämättä siihen suuntaan, mihin on sen tarkoitettu kaatuvan. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti. Blondina minulla oli kyllä hyvä suunnitelma puun "hoitelemiseksi": Sahataan laho osa pois niin nopeasti, ettei puu tajuakaan kaatua...aivan kuten ne salamasanterit tekevät, jotka vetäisevät pöytäliinan pois niin, ettei astiat liikahdakaan. No, ei tämä ehdotus kuitenkaan saanut sen enempää kannatusta. Höh.
Sää vaihteli rajusti...yhtäkkiä alkoi kauhea myrskytuuli ja satoi lunta...kohta oli tyven ja aurinko kultasi maiseman.
Fiilikset olivat savuiset. Vaatteet haisivat tosi muhkeasti vielä pitkään...minun nenässäni savu "tuoksui" vielä pesukoneen luukun läpi. Mutta minulla onkin sellainen nenä, jonka aistimuksia Mies usein ihmettelee.
Tällaisissa tunnelmissa loma alkoi.
Ja tällaisiin tunnelmiin se päättyi.
Kaunis on maa.