torstai 15. elokuuta 2013

Olikohan miull joku ajatus päässä?

Työt ovat taas alkaneet.


Täytyy myöntää, että kesän jälkeen ei minulla "hissi nouse ihan ylös asti"! On aika monta kertaa sellainen olo, kun avaan suuni puhuakseni jotain, että täytyy vain todeta: "Olikohan miull joku ajatus päässä?"

Työskentelin tietokoneen ääressä, enkä saanut ulkoista kovalevya mitenkään toimimaan. Puhisin ja ärisin itsekseni...Mies kuunteli tyynesti sohvalta...puhisin ja ehkä vähän kiukuttelinkin. Mies sieltä tässä vaiheessa kohottautui ja kyseli, onko kovalevyssa edes virta päällä. No olihan se, nappula oli ON- asennossa. Aikansa kuunneltuaan Mies kai huomasi pääsevänsä helpommalla, kun tuli koneen ääreen katsomaan. Virtanappula oli kyllä oikeassa asennossa, mutta piuhat irti!!! Kiittelin kovin runsaasti rakasta Miestä ja ihmettelin mitä minustakin tulisi ilman Miestä, johon hän tokaisi: "Sinusta tulisi blondiakin blondimpi blondi." Lienee totta.






Olen joskus värkännyt tällaiset "tupsupallotaulut" kotiseinälle, josta ne saivat siirron mökille sohvan yläpuolelle. Mies ei ole oikein koskaan erityisemmin näistä taideteoksistani pitänyt. Ajattelin tehdä niitä vähän lisää!!!




Lisään värejä, vaikkapa punaista, vaaleanpunaista ja vaaleansinistä tai vaaleaa minttua.
Asettelen ne kiinni toisiinsa ikäänkuin ryijyksi, näin...piirtelin vähän.


...tai näin.





Sitten vain työhön. Tarvitsen ainoastaan 147 tupsua, samanväristä pellavakangasta kuin aiemmissa ja taulupohjat. Jos tarvitsee pellavaa, kannattaa vierailla Viipurissa...olen tehnyt siellä pellavaostoksia 2-3 euroa/m.


Kaikkihan me olemme näitä tupsuja pujotelleet alakoulussa, joten muuta ei tarvita kuin aikaa ja kärsivällisyyttä.

 
Tupsut pitää tietenkin parturoida huolellisesti. Paloautonpunaiset on parturoitu, vaaleanpunaiset vielä odottavat käsittelyä.
 
 
 
 Möksälle pitäisi uusia jenkkikaappi ennenkuin vanha sanoo itsensä lopullisesti irti ja saa aikaan sulatessaan vedenpaisumuksen. Olemme Miehen kanssa surffailleet kylmälaitevalmistajien sivuilla ja tämä Smeg olisi niin viehättävä, mutta törkeän hintainen. Vastaavia retrokaappeja valmistaa toki myös Gorenje ja Bompani, mutta valitettavasti värejä heillä on niukemmin tarjolla. 
 
Vaaleanpunainen olisi mehevä. 
Vaaleansininen olisi söpö. 
 
Molemmat aivan shokeeraisivat karpalonpunaisessa keittiössä!
 
 
 
 
Tällaisia juttuja pyörii meikäläisen pääkopassa...on siis miulla kuitenkin joku ajatus päässä.
Terveisin,
 tupsuileva blondi.
 
 
 
 
 

maanantai 12. elokuuta 2013

Parannuksia ja hömpötyksiä






































Kävimme eteläisessä naapurissa päiväristeilyllä ja taas tarttui matkaan maalia, tällä kertaa sokkelisellaista. Nimittäin sattuneista syistä tai ihan ilman mitään syytä, ovat möksän harkkopilarit olleet jo vuosia perusilmeessään...eli aivan karmeat. Nyt tuli huomattava parannus asiaan, kun maalasin harkot huvimajamaalin sävyllä tummanharmaiksi.






Parempi, vai kuinka?

 
Majanenkin seisoo jotenkin tyylikkäämmin nyt tummilla jaloillaan. Pikku juttu noin työmäärältään, mutta iso juttu ulkonäölle. Tosin työmäärään voi lisätä sen jälkimainingit...kas inhottavat kusiaiset pistivät polvet, nilkat ja ranteet kutiseville paukuille, kun konttasin hiekalla ilmeisesti niiden alueilla...


Tuon järkevän puuhastelun lisäksi on pitänyt tietysti taas askarrella hömppäjuttuja. Löysin askartelukaupasta mehevän värisiä tekstiilikontakteja. Leikkasin kirkkaan kerttakäyttömukin puolivälistä poikki, liimasin kontaktin sen ympärille ja lopuksi viimeistelin ylä- ja alareunat koristenauhalla. Mukin pohjaan koversin veitsellä reiät, joihin tungin valosarjan pikkulamput ja - a vot - siinä uusi valosarja. Aika söpö.













 


Tunnelmallista loppukesää teille kaikille...tulkoon syksy!


tiistai 6. elokuuta 2013

Kuumaa vauhtia

Jopas oli päivä.
Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja meikäläinen sai muutaman inspiksen. Olen tänään rakentanut typerän sähkötaulun suojaksi kaapin, askarrellut puusta härveleitä ja "järjestänyt" Kiurinvirran supersorsaperheelle käymälän.

 
Aika karmea, vai mitä? Anteeksi nyt vain sähkömies...hieno kaappi, mutta... 
 

 
Kaivoin katkaisusirkkelin esiin ja annoin soida. Mies voisi sanoa tähän jotain, mutta ei nyt anneta hänelle puheenvuoroa...tai annetaan...Hän sanoi jotain sellaista, että kun blondi alkaa jotain touhuamaan, on pakko ryhtyä itsekin töihin vahinkojen välttämiseksi.
 

 
 
 
 
 
No niin, nythän se on paljon parempi! Mieskin sai jotain bonusta! Oman parkkipaikan.
 



 
Pipertelyä...tosin tämähän on vasta alkua, koska näitä puupalikkahärdelleitä voisi näperrellä  ihan ison ikkunan verhoiksi asti. Reikiä sai porata niin, että kättä pakotti. Niitä salavan oksia, joista aiemmin kerroin, virittelin tänään mökkimakkarin seinälle.






Ja sitten kauniiksi lopuksi niistä sorsista. Emo ja yhdeksän poikasta olivat tänään päättäneet käyttää meidän laituria vessana. Ihan kiva tilanne, kun on juuri kohta itse menossa saunaan ja uimaan. Pesin harjalla laiturin ja huidoin vettä, että se vaihtuisi. Kun sitten menin uimaan, muistin pitää suuni tiiviisti kiinni.





sunnuntai 4. elokuuta 2013

Sydämeni tänne jää


Lomakesä on ollut aivan upea. Meitä on hellitty ihanilla kuumilla päivillä ja joskus raikastavalla sateella. Kun nyt lomaa on enää viikko jäljellä, mielessäni soi koko ajan: "Mun sydämeni tänne jää..." Ystävät hyvät siellä ruudun toisella puolella, tässä sieluni maisemia Tirvalta.













 










































Viini kasvaa



Olen joskus päivitellyt sitä, miten kaikki sellainen rehoittaa ja kasvaa ihan kohisten, minkä ei pitäisi lainkaan kasvaa. Yksi kasvun ihmeistä on tässä: mökin pohjoisseinustalla pikkukivikossa kasvaa suloisia valkoisia orvokkeja...siis kivikossa... Viime kesänä tai ettei jopa toissa kesänä minulla oli parvekekoreissa orvokkeja, jotka siemensivät kivikkoon, ja nyt ne kohottavat puhtaan valkeat kasvonsa kohti valoa.








Mutta kasvaa mökkitontilla jotain todella ihmeellistä, VIINI! Sain viiniköynnöksen taimen reilu kaksi vuotta sitten lahjaksi ja nyt siinä on pienen pieni rypäle. Liikuttavaa, miten viini on taistellut Suomen kylmissä talvissa ja yrittää vielä tuottaakin jotain. Pitäisiköhän tehdä viiniä? Tuon viinirypäleen survomisessa tuskin tarvitaan kovin useita jalkapareja.



 
 
 
 





Luumusatoakin odotellaan.
 Satoa odotellessa maalailen siellä täällä ... valkoisella.











 
Oven- ja ikkunanpielet, oksat, risut ja jopa poronsarvet ovat saaneet valkoista pintaansa.



 
 
 
Mies keksi pari päivää sitten uuden kuntoilulajin. Kehotankin nyt kaikkia innolla harrastamaan airojuoksua. Vanhempi junioreista oli kaverinsa kanssa yökalassa ja souti niin rajusti, että airo katkesi...ihan tuosta noin vain. Pojille syttyi tuli pyllyn alle, kun piti ehtiä vielä yövuoroon töihin. Koko perhe lähti pelastuspartioimaan, Mies ja nuorempi juniori loikkivat tummassa elokuun yössä airot käsissään pitkin teitä ja pusikoita, kun etsivät poikien venettä. Hupaisa näky ja varmasti hauska laji!
 
 
 
 

 
 
  Pelastuspartiolaisille, viinitilallisille ja maalareille voisi laittaa välipalaksi tonnikala-aurinkokuivattutomaatti-Mustapekka-Mustaleimapiirasta ja marjoja pensaasta jälkiruuaksi.