Olen vihdoin päässyt alkuun kasvimaallani - tai siis tarkemmin ilmaistuna Blondin Rikka&Ruoho -plantaasillani. Salaatit, tilli, persilja ja ruohosipuli ovat pienenpienillä aluilla. Koska kasvimaata pitää myös vähän "sisustaa", revin vanhoja verhojani suikaleiksi laittaakseni ne narulle roikkumaan. Mies seurasi vierestä touhujani ja totesi hänelle ominaiseen tapaansa yksikantaan: "Olet kova repimään". Niinpä, jotkut repivät pelihousujaan, minä verhoja, vieläpä todella hyvillä mielin. Meidän blondien kanssa elävät joutuvat reppanat joskus repimään pelihousujaan, mutta ehkä kuitenkin useimmiten repeämään itse. Ajatuksemme juoksu kun sattuu vaan olemaan sellainen, että nauruun repeäminen on ehkä rakentavin ratkaisu.
Yrtit ja kasvimaan koristukseksi hankitut pelargoniat sekä lavendelit odottavat istuttamista. Minä odotan sateen loppumista. Onneksi meillä on huvitusmajanen, jossa ruokailu ja kahvittelu on niin tunnelmallista oli sitten sade tai pouta.
Keltainen ei ole ollut koskaan minun värini. Aikoinaan opiskelukämpässäni oli keltaiset keittiökaapiston ovet. Luulin tulevani toimeen niiden kanssa, no tulinkin, kuukauden, jonka jälkeen vuokraisännän luvalla marssin maalikauppaan ja maalasin ovet vaaleansinisiksi. Joten tätä taustaa vasten voitaneen sanoa, että repäisin, kun ostin keltaisia tyynyjä huvimajaan. Siellä ne nyt ovat sulassa sovussa vaaleanpunaisten, vaaleansinisten ja vihreiden kanssa.Meillä muuten rakennetaan taas. Mies laajentaa puuvajaa...tälle rakennusprojektille ei valitettavasti ole keksitty nimeä. Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, Mies vielä jostain sellaisen repäisee. Minun tekisi nyt mieleni vähän revitellä ja vallan kehuskella...Mies nääs totesi, että "Blondin kosto" on tosi hyvä juttu. Kannatti kuulemma rakentaa!!!! Miehen selkänahastahan se revittiin...hän joutui repeämään vähän kaikkeen sinä kesänä. Joten olen niin kiitollinen.
Mutta rakkaat ihmiset, huomenna on juhannusaatto ja keskikesä! Päivät sen kun lyhenevät ja yöt pitenevät. Joten revitään nyt sitten siitä!!! Eletään kuin viimeistä kesäpäivää.
Ihanaa juhannusta <3
Rantalomalla. Imen itseeni näitä värejä, aaaah! Sininen taivas muutamalla valkoisella pumpulipilvellä koristeltuna, vaalea hiekka, haalean sininen merivesi, auringon kimallus veden pinnassa ja siellä täällä hiukkanen kesän vihreää. Sielu lepää.
Olemme Pärnussa pikkuisella lomamatkalla. Sää on suosinut...paitsi nyt sataa, siksipä nyt istunkin hotellihuoneessa ja postailen. Ei siis sadekaan haittaa.
Pärnun hiekkaranta muistuttaa mielestäni Floridan rantoja. Täällä on huikean siistiä, paljon virikkeitä lapsille ja sielun ruokaa silmän kantamattomiin. Suosittelen!
Laitetaan varpaat santaan ja annetaan ajatusten viedä. Ja nehän vievät. Olen nauranut täällä vatsalihakseni kipeiksi ja kasvojen ihon naurunkyynelistä kireäksi...pelkästään omille jutuilleni. Mies on myös nauranut näille minun blondijutuilleni. Olen kai taas tehostautunut vaaleatukkaisuudessani.
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Joskus vain oivaltamisessa kuluu aikaa ja tapahtuu sattumuksia, kompurointia ja jopa lankeamisia, mutta ehkä sen pitää mennäkin juuri niin. Kantapään kautta. Hyvää loppuviikkoa teille!
Mies karkasi kaupunkiin. Lähti kannustamaan Kouvolan pallonlyöjiä voittoon. Minulla on ihan omat ilmaiset pesispelit täällä möksällä.
Linnut ovat intoutuneet pesimään taas pihamaalle eri nurkkiin. Räkätit ovat jo saaneet poikaset ruokintavaiheeseen salavan oksan haarassa, västäräkki piiloilee polttopuukasassa, haarapääsky uhmaa maan vetovoimaa korkealla möksän räystään alla ja harmaasieppo on rohkaistunut pesimään lintulaudalle!!!Kaikki lintuset lienevät nyt ykköspesällä joko hautomassa tai ruokkimassa, kakkos- ja kolmospesät odottavat puiden oksilla öiseen aikaan nukkuvia siivekkäitä.
Laittelin Blondin rikka&ruoho -kasvimaatani taas kuntoon talven ja ryöhäävän kevään jäljiltä. Sen olisi saanut räjäyttää pommilla, mutta tyydyin nyhtämään rikkaruohoviidakon ja vaihtamaan muhevat mullat entisten tilalle. Salaatin, tillin, ruohosipulin ja persiljan siemenet putosivat odotettavasti otolliseen maahan...no jää nähtäväksi, millainen sato tänä kesänä tulee. Mikäli Miehen kasvimaalle antama nimi on enne, ainakin rikkaruohot kukoistavat.
En tiedä, mitä pitäisi ajatella, mutta hiukan omituiselta tuntui, kun västäräkki piipahti istahtamaan selkääni kumarrellessani istutuslaatikoiden yllä. Oliko selässäni kärpänen, jonka kävi nappasemassa. (Lieneekö nyt kaupungissa nokkela pesislukkari huomata napata kärpäsen pesien väliltä ryntäilemästä.) Vai, olenko jo niin jämähtänyt tukevien pohkeitteni ja vielä tukevampien reisieni kanssa mökkipihan isänmaahan, että lintukin luulee puuksi. Olisiko minunkin ollut aiheellista karata kaupunkiin?
Tosin vasta eilenhän kaupungissa käväisin. Käväisin ostamassa ne valkoiset pionit, joista mainitsin edellisessä postauksessa. Nyt kävi vain niin, että saan ihan rauhassa kuvitella kasvattavani valkoisia pioneita...vaaleanpunaisia ne sitten ovatkin. En ymmärtänyt, että valkoisen kyltin alla voisi jotain muuta olla! No, ei haittaa, paikka pioneille löytyi huvitusmajasen nurkalta. Nyt kännyt ristiin, että siihen kotiutuisivat.
Mökki on jo pian kymmenen vuotta vanha ja vasta nyt löysin ihanan aurinkoisen ja tuulelta suojaisan paikan keittiön ikkunan alta. Laitoin ikkunalle kukkalaatikon ja pitkän penkin sen alle. Siinä voin istuskella auringossa ja vahtia kasvimaatani.
Kesän alku on ollut tuulinen ja hyytävän kylmä eikä ulkoruokailu ole tullut mieleenkään... huvimajassa on kylmä...jopa sisällä mökissä olemme tarvinneet takkatulta...mutta lämmintä tulee, jopa hellettä, takuuvarmasti.
Oikein rattoisaa viikonloppua teille kaikille!
Millainen ihminen mahtaa olla kesällä, jos on ollut täysin sekaisin keväästä? Kaikki aistit ovat äärimmilleen virittäytyneet. Värit tuoksuvat, kauneuden tuntee lihaksissaan, linnunlaulu maistuu mansikalle, juhannusruusun tuoksun näkee, kasvun aivan kuulee...luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.
Olen niin lomalla. Tänään on satanut ja tuullut huimasti. Nyt illalla paistaa aurinko. Lomalaista ei haittaa vaikka lämpötila on laskenut lähelle kymmentä astetta.
Olen kaivellut kangasvarastojani tai paremminkin sanottuna vanhoja pöytäliinoja. Vintin ikkunat kaipasivat verhoja. Surautin vintageverhot kasarikankaasta ja pari tyynyä sai samalla uuden päällisen myöskin vanhasta pöytäliinasta...olen tyytyväinen.
Mökkipihalla on niin kaunista, vehreää ja vihreää. Kohta kukkapenkin kasvit puhkeavat kukkaan ja kasvimaalla alkaa itää. Haaveilen valkoisesta pionipenkistä, enkä aio jättää sitä vain haaveeksi. Mökkipihan kuningas aivan huutaa puutarhan kuningatarta seurakseen.
Huomenna, jos Herra suo karautan kaupunkiin noutamaan multaa ja taimia. Tunnen jo käsissäni mullan tuoksun, kuulen pionin kauneuden. Lienee aiheellista esittää kysymys: Millainen tämä blondi mahtaa olla kesällä, kun on ollut jo täysin sekaisin keväästä?