Ihan pakko pitää taukoa omista projekteista ja antaa teidänkin nauttia kesävierailuistani. Lähdetään liikkeelle blondisiskon ja sukulaismiehen luota, siirrytään hullunhauskojen ystävien mökille ja lopuksi olemme kansainvälisten ystävien rannassa. Nauttikaa...niin mekin teimme.
Keski-ikäinen nainen puuhailee muunmuassa huvimajaprojektin parissa kuvitellen kykenevänsä tekemään itse mahdollisimman paljon. Hän joutuu kuitenkin huomaamaan, että blondius on hienoinen haitta projektien edistymisessä...tosin joskus blondiudesta on hyötyäkin...onneksi paikalla pyörii myös Mies. Käytettävissä on työkaluja. Joitakin niistä blondi osaa jopa käyttää.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Nam nam!
Virkkausurakan lomassa käväisin vattupuskassa ja katsokaa, miten meheviä vadelmia sainkaan. Ne me napostelemme Miehen kanssa jälkiruuaksi ihan sellaisenaan. Kukkatyynystä tuli tosi namu! Suorastaan ällöttävän namu...Mies ei voi siis nojailla siihen ja tuskin katsellakaan sitä. Hih!
Lisää namujuttuja.
Ystäväni kuunteli vuosi sitten juttujani huvimajan rakentamisesta ja siitä, miten siellä sitten joskus juodaan päiväkahveja ruusukupeista (jollaisia minulla ei todellakaan ole). Hän totesi, että jos blondi saa majan aikaseksi, niin hän hommaa kyllä ruusukupit. Niitä hän on sitten pitkin viime talvea ostanut kirppikseltä ja muutama päivä sitten kiljuin riemusta, kun hän ilmestyi mökkipihalle kantaen tarjotinta. Iiihania ruusukuppeja...nyt odottelen päiväkahviseuraa, jotta pääsen kuppeja käyttämään.
Nam!
Blondi virkkaa
Pitäisi tehdä jotain...ulkona sataa ja on jotenkin tuhnumeininki. Onneksi ostin lankoja ja voin näperrellä jotain kivaa. Kun tarkemmin katselin, huomasin kaksi tosi ankeannäköistä vaaleanpunaista tyynyä. Ainakin toinen niistä täytyy tuunata.
Joten ryhdynpä virkkaushommiin. Laskeskelin, että tarvitsen 63 pikkuista kukkaa piristämään tyynytylsimystä. Eiköhän tässä riitä minulle pariksi päiväksi puuhastelua... Ennustan, että Mies pyörittelee päätä, kun tyyny on valmis. Nimittäin, eihän siihen voi enää koristelun jälkeen nojailla. Sitä saa vain katsella! Tämä postaus jää nyt lyhyeksi - työmaa odottaa.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Pertti ei lennä!
Olemme seuranneet tiiviisti töyhtisemon antamaa koulutusta...koko päivän (ja yönkin) sen kimakka ääni pitää pientä poikasta ruodussa. Haukkoja lentelee taivaalla ja töyhtis syöksyilee ärhäkkäästi niitä kohti ja kuinka ollakaan haukkojen täytyy antaa periksi, autoilijoita kulkee edestakaisin ja töyhtis tepastelee auton edessä, kunnes pikkuinen on päässyt pellolle viljan sekaan turvaan. Koko ajan on nälkä, mutta väsymys iskee välillä ja silloin emo ottaa pienen siipensä alle ja niin levätään nurmikolla hetki. Mutta emo ei voi lentää pienen puolesta.
Olemme hiukan huolissamme ja Mies miettikin tässä menneenä päivänä: "Miksi Pertti ei lennä?"
PERTTI!
Kuvitelkaapa, jos pikkuruinen untuvainen töyhtöhyypänpoikanen onkin tyttö!!! Tipu nimeltä Pertti. Jos Pertti ei vielä viikonkaan päästä lennä, alkaa olla selvä, että se on jotenkin vammautunut...voi, miten sen käy, kun syksy koittaa. Huolia saa kantaa vaikka kuinka paljon, jos haluaa.
Viimeisten kolmen päivän aikana blondi on lähes lentänyt...
Meillä on ollut aivan huikea viikonloppu. Lauantaipäivä blondisiskon, sukulaismiehen, hullunhauskojen ystävien kanssa Porvoossa, Loviisassa ja lopuksi porealtaassa. Paitsi itsehän en tyrimiseni takia voi lillua toisten kanssa missään vesissä...kas kun minulla on niin hieno haava jalassa. V-kirjaimen muotoinen haava. Mies lauleli, että tuossa jalassa arpikin kaunistus on... noh, jos minulla on miehen etukirjain arpena jalassa, ottakoon hän U-kirjaimen omaan jalkaansa.
Sunnuntaina kansainväliset ystävämme järjestivät puutarhassaan ja rannassaan brunssin, joka oli niin huikea, että seitsemän tähden hotellitkaan eivät parempaan pysty. On niin hemmoteltu olo.
Tänään sain pitää vieraanani lapsuuden ja nuoruuden ystävää, jota en ole tavannut vuosikausiin. Täytyy olla tyytyväinen tämän blogin aikaansaannoksiin...tämän kautta löysimme taas toisemme.
torstai 11. heinäkuuta 2013
En tee mitään.
Pitäisi tehdä. Salongista puuttuu pikkupaneelinpalasia, lautoja, ikkunan- ja ovenpieliä, maalausta ja yksi tosi iso juttu...
sisäkatto.
Mitä hullua tehdä sisäkatolle?
Paneloida, jolloin kivat kattorakenteet peittyvät ja sisätila madaltuu huomattavasti. Vaneroida kattotuolien välit...ehkä ihan hyvä idea, tosin hankala homma. Verhoilla kankaalla koko systeemi, mutta, miten kivalta kankaat näyttävät talven jälkeen...homepilkullisilta ehkä.
Siis mitä tehdä?
Sain sentään ruuvattua hyttysverhoja varten tangot salonkiin, mutta ei sekään mennyt ihan kommelluksitta. Olin oikein näppärä ja kehittelin systeemit, joita varten sahailin, naulasin, maalasin ja sitten tuli koko homman yksinkertaisin osa - ruuvien ruuvaus. Valitsin ensin liian pitkät ruuvit, jotka poistin, koska en yksinkertaisesti jaksanut vääntää niitä sisään. Kun sitten ryhdyin vääntäämään pieniä ruuveja, eivät ne menneet sisään, ei sitten millään. Hikeä pukkasi ja painoin voimalla menemään. Huokaisin Taivaan Isälle, että näytä minulle, mitä teen väärin. Sitten väsähdin ja päätin luovuttaa ja kääntää ruuvin pois - ja vot - johan rupesi uppoamaan ruuvi puuhun niinkuin veitsi sulaan voihin.
Tavoitteena olisi kuitenkin päästä tasapainoon majasen kanssa ennen loman loppumista 13.8.2013.
Koska en tiedä, mitä tehdä suurempien linjojen suhteen, en tee mitään muuta kuin nautin ja keskityn tyllihörsöihin ja muuhun hömppään.
Mies sai kunnian asettaa nimikyltin paikoilleen...hänhän se blondin kostosta joutui kärsimään...hih!
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Auts!!!
On tullut tehtyä taas töllöntöitä...lieneekö synonyymi blondin töille, tiedä häntä. Ylipäätään en ole tehnyt juurikaan mitään järkevää, no ehkä pikku parannuksia mökkielämään. Löysin alennusmyynneistä iloisen maton, joka tuntuu niin ihanan mehevältä varpaiden alla.
Tarvitsin hiukan lisätilaa mökkikeittiöön, joka ei ole todellakaan erityinen tilaihme. Nurkassa lojui tällä hetkellä tarpeeton Ikean metallinen laskutasoritilä. Virittelin sen roikkumaan katosta ja sain kakkuvuoka/kattilatelineen. Hassuhan se on, mutta antaa olla.
Sitten täytynee selitellä niitä töllöntöitä.
Aina ei muista auringossa niitä rasvoja, ei vaan näissä Suomen oloissa muista. Olin ollut auringossa aurinkolasit tai silmälasit päässä. Hankin testausmielessä piilolasit ja asettelin ne päähän tässä eräänä kauniina päivänä, mutta en yhtään ajatellut herkkää aurinkoon tottumatonta ihoa silmien ympärillä. Seuraavana aamuna en voinut olla ajattelematta!!! Tuskin sain silmäni auki, niin turvonneet ne olivat.
Halusin viritellä hyttysverkon koivun oksalle, enkä tietenkään pyytänyt apua...en tietenkään. Olen ollut kätevä emäntä (omasta mielestäni) ja tarkoitukseni oli siis edelleen olla kätevä ja silloinhan ei pyydetä Mieheltä apua. Nousin luotettaville A-tikkaille, mutta eihän ne luotettavat ole mikäli maa niiden alla on kovin kuoppainen. Tikkaat keikahtivat huomattavasti ja putosin tai pelkkä keikahdus sai aikaan ikävää jälkeä. Tikkaiden askelmathan ovat melkoisen terävät reunoiltaan ja oikeassa jalassa on nyt kiva vekki, joka yltää luuhun asti. Enkä käynyt tikattavana...en ehtinyt.
Pari iltaa pidin saunomistaukoa...tänään kieputin haavan ympärille talouskelmua ja ilmastointiteippiä ja saunoin! Ilmastointiteippi ei pitänyt...mitä ihmettä...sidokset olivat ihan märät. Mutta ei mitään...nokka kohti aurinkoa ja kohti uusia töppäilyjä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)