torstai 30. elokuuta 2012

Taivaalle piirretty sydän ja rakkautta

 
 
 
 
 
 
 


Taisinpa kolmisen kuukautta sitten kertoessani juhlaputkesta mainita, että minulla on mahdollisuus juhlia myös häitä tämän kesän aikana. Nyt on juhlittu kahden viehättävän ja sympaattisen nuoren ihmisen vihkimistä pyhään avioliittoon. Minuun teki vaikutuksen, kun kutsukortissa todella luki "pyhään avioliittoon". Tähän ilmaisuun en ole törmännyt koskaan hääkutsuissa, joita olen elämäni aikana saanut. En ole myöskään koskaan törmännyt missään häissä ovensuussa pölliin, jonka kyljessä on teksti: puukkonarikka.




Häät olivat kauniit ja viihdyttävät. Puukot pysyivät narikassa, vaikka Härmän häjyt kävivätkin paikalla riehumassa. Saimme nauttia aivan uskomattoman  laadukkaasta musiikkitarjonnasta. Hääväki sai passituksen kesken häiden ulos, mutta kyseessä ei ollut hätätila vaan kaksitasolentokone, jonka lentäjä esitti taitonäytöksen ja lopputuloksena oli taivaalle piirretty sydän. Minulla oli kunnia työntää nokkani, tai paremminkin sormeni, hääjärjestelyihin. Nautin, kun sain asetella kukkia ja sytytellä kynttilöitä ja pitää osaltani näin tunnelmaa katossa. Roolini nimi oli kynttiläkeiju!






 


Olin siis kolme päivää täysin ulkona huvimajaprojektista. Miehelle teroitin Pohjanmaalle lähtiessäni, että hän ottaisi nyt loman kannalta, kun blondi on pois höösäämästä. Vilpittömästi toivoin, että Miehenkään ei tarvitse uhrata ajatustakaan blondin rakennustyömaalle. Ajattelin, että hän voisi nyt makoilla lepotuolissa auringossa, katsella pelejä tv:stä tai istua katsomossa, jos mahdollista.








 Sähelsin ruusujen, preeriankukkien, leijonankitojen, gladioluksien ja harsokukkien kanssa tai saatoinpa olla juuri koristelemassa hääkakkuja, kun kännykkä soi. Mies soittaa!!! Ja mitä hän kysyykään?! "Mikä ikkunaruutu kuuluu mihinkin", hän kysyy. Rakas Mies ahersi huvimajan kimpussa. Häähumu oli korkeimmillaan, kun sain tekstiviestin: "Kaikki ikkunat ovat paikoillaan, kaksi lasia vain meni rikki".
 RAKKAUTTA!












Osa perheen nuorisoa lähti  mökille saunomaan, kun itse jäin kotiin pyykkäämään ja huilaamaan. Annoin kameran mukaan ja odotin kuumeisesti kameraa takaisin, että pääsin katsomaan, miltä huvimaja näyttää. Tältä se nyt sitten näyttää. Täytyy käydä ostamassa lisää paneelia ja kurkihirsi. Sitten alkaakin katon teko. Paraikaa arvomme kumpi laitetaan valokate vaiko pelti. Pelti lienee vahvemmilla. Nyt tarkkasilmäinen lukija on varmasti pannut merkille, että blondin tekstissä MINÄ -ilmaisu on muuttunut ME-ilmaisuksi! Näin on käynyt ja täytyy totuuden nimessä myöntää, että projekti on nykyisin yhtä paljon Miehen kuin minun.






Postia on aina niin mukava saada. Olenkin iloinnut, kun silloin tällöin blogiani kommentoidaan. Hääpari sai näin paljon postia. Sitä on sitten mukava lueskella syksyn pimeinä iltoina toisen kainaloon käpertyneenä.

 Romantillista, sanoisi eräs blondiystäväni.


 


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lauantaipäivän huumaa


Eilen oli valtava hurmos päällä. Sää oli mitä mahtavin, oli taas sellainen trooppinen tunnelma...sellainen, että hiki miltei virtasi, vaikka vain katseli, kun toinen teki töitä. Teimme toki Miehen kanssa yhdessä hommia, mutta joskus jouduin katselemaan, olemaan turistina omalla raksalla...eikä siinä mitään. Oli tullut jo lähes ilta, kun tajusimme, ettemme olleet syöneet aamupalajugurtin jälkeen mitään, eikä ollut edes nälkä!!!





Nyt olemme siinä vaiheessa, että rakentaminen on kuin palapelin kokoamista. Kaikki ikkunaruudut ovat hiukan erikokoisia ja -mallisia. Tulee pikku rakoja, joista ei välitetä. Tulee isoja rakoja, joihin pitää laittaa täytepuuta. Sinne tänne naputellaan listoja ja vastakkaiset seinät eivät todellakaan tule  olemaan symmetrisiä.




Koska teemme palapeliä, sovitamme, kiinnitämme, purkaamme ja kiinnitämme taas uudestaan. Kuulostaa hitaalta, mutta nyt edistymme vauhdilla!!! Olisipa kaivurimies, hiekkamies ja ovet olleet paikkalla aikaisemmin, maja olisi jo valmis ja kovassa käytössä. Oi miten olisi mukavaa mennä saunan jälkeen sinne vilvoittelemaan kynttilän valossa.








Kylläpä on näppärän näköinen tuo pitsi-ikkuna. Taidanpa ottaa koko ikkunan lasitusliikkeeseen mukaan...onnistuu varmasti paremmin, jos asianosaavat ammattilaiset mittaavat tyhjät koloset. Kaksi pikku ruutua oli mennyt rikki ja pari ruutua on maalipirskeiden peitossa. Luulen kuitenkin saavani pirskeet pois partakoneenterällä.








Blondisisko ja sukulaismies antoivat ylimääräisiksi jääneet paneelinsa meille ja aivanhan tuo olisi sievän värinen vaaleanharmaana, mutta täytyy sovittaa majanen kelotetun mökin kanssa yhteen, joten väri tulee vielä muuttumaan.






Eilen pääsimme näin pitkälle. Heräsimme tänään intoa täynnä ja...plääh...vettä sataa. Ilmatieteenlaitos lupaa koko päiväksi samanlaista tuhnua. Viljapelto on taas vaalennut hiukan. Veikkaanpa, että ohra on leikattu, kun seuraavan kerran rakennukselle ehdin. Huomenna pääsen itse parturin hoitoon, vähän leikataan ja vaalennetaan. Hups! Nyt se paljastui: blondi onkin tekoblondi!!! Mutta, jos ulkonainen olemus onkin hiukan feikkiä, niin ajatuksilleni ja teoilleni en voi mitään.

 Hiuksista tuli mieleen tapahtuma "jokusen" vuoden takaa. Opiskeluaikaan Kajaanissa valmistauduin lähtemään kampukselle, pesin, föönasin ja tupeerasin hiukset vimpan päälle hienosti. Muistathan muhkeat kasari- ysäritupeeraukset etuhiuksissa. Enää puuttui hiuskiinne, jotta laittautuminen olisi kestävää laatua. Vetäisin pullon kylpyhuoneen hyllysta, puristin silmät tiukasti kiinni, koska herkät silmät eivät kestä moisia aineita ja annoin suhista. Olin valmis, mutta mitä ihmettä!!! Mikä kauhea katku? Olin vetäissyt oikein kunnon kierrokset ilmanraikastinta päähäni ja nyt löyhkäsin kuin mikäkin rankkitynnyri. Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta hiustenpesulla. Kaikenlaista me naiset otammekaan taakaksemme...pitää aina näyttää niin hyvältä. Suomalainen naisrunoilija, Alli Grönroos, onkin osunut asian ytimeen, kun runossaan pohtii samaa tematiikkaa..."pitää olla kaunis...pitää olla sopivalla tavalla sopimaton... pitää näyttää sairaanakin terveeltä", pitää sitä ja pitää tätä...runonsa hän lopettaa seuraavanlaisesti..."sanokaa te, jotka täytätte maan kielloilla ja säännöillä, saako kuollessaan pieraista?". Siinäpä pohtimista.








torstai 16. elokuuta 2012

A.R.K.I.




A.R.K.I.

A= aamuherätykset
R= ruokailut koulun ruokalassa
K= kotoilu
I= ihanat ihmiset kaupungissa

Aamut ovat olleet kamalia! Ei minulle todellakaan riitä kuuden-seitsemän tunnin yöunet. Raahaudun sängystä jalat puutuneina, silmät suunnilleen ummessa napsauttamaan kahvinkeittimen päälle ja toivon, ettei perheväki ole miinoittanut kulkureittiäni tavaroilla. Kahvi on ihan pakko laittaa jo illalla valmiiksi keittimeen. Minulla on aamuisin niin löysät ranteet, että kahvinporot lentelisivät ympäri huushollia, jos tokkurassa niitä yrittäisin pussista kaivaa. Onneksi sanomalehti pitää hakea tienvarren postilaatikosta, silloin alkaa pikkuhiljaa herätä, varsinkin talvipakkasilla.







Kouluruoka herättää jostakin kummallisesta syystä aivan käsittämättömän suuria tunteita. Minusta se on ihan hyvää, joissakin kouluissa jopa erinomaista. Itse syön sitä parjattua keskuskeittiöruokaa. Kesän grilliherkkujen ja marenkikakkujen jälkeen on todella hyvä palata arkeen myös ruuan suhteen. Yritän syödä kasvatusaterian mahdollisimman tunnollisesti lautasmallin mukaan. Salaattia annostelen ehkä enemmänkin kuin puoli lautasta ja hiilareistä nipistän niin paljon kuin mahdollista, paitsi silloin, kun on jotain pastavuokaa...ne ovat kouluruuista parhaita.






Kotoilu on mahtavaa. Juuri tällä viikolla kotoilu sisältää pyykkäystä. Kun palasimme kotiin mökiltä, meitä odotti karmeat likapyykkikasat. Arvioin kestävän viitisen päivää ennenkuin ne on selätetty. Kodin puutarha vaatisi myös runsasta paneutumista... tyydyin ensi alkuun siihen, että rylläsin nurmen sellaiseen kuntoon, että siinä voi kävellä nostelematta suuremmin jalkojaan. Kiersin myös tyhjentelemässä orvokkiruukut, nyt ne odottelevat syyskukkia. Kasvihuone on tuottanut hyvin. Kurkkuja olemme nauttineet pitkin kesää, mutta tomaatit alkavat vasta nyt kypsyä. Toivotaan, että olisi vielä lämmintä, jotta runsas tomaattisatokin tulisi käytettyä. Jos ei lämpö riitä, kerätään tomaatit ja kääritään ne paperin sisälle...kyllä ne siellä punastuvat.







Marjat odottavat kerääjää. Meillä on myös kotipuutarhassa marjapensaita ja vadelmat ja mustaherukat suorastaan huutavat syöjiä luokseen. Vadelmista saa proteiinit samalla...kas kun vähintään joka toisessa mönkii pulska vattumato.





Ihanat ihmiset. Työpaikka on pullollaan ihmisiä, joiden kanssa on upeaa saada tehdä töitä. Olipa mukava tavata loman jälkeen. Kaikkia ei voi tavata ja seurata heidän elämäänsä sosiaalisessa mediassa, joten nyt onkin paljon kuultavaa ja nähtävää.
Rakkaan ystäväni kanssa, jota myös olen nähnyt liian vähän kesän aikana, olisi pitänyt lähteä lenkille, mutta lähdimmekin shoppailemaan. Sitä minä en mitenkään erityisen usein harrasta. Vahingossa osuimme Vilan vip-iltaan (mahtavat tarjoilut, kaikesta 20 %:n ale) ja sieltä lähti mukaan vanhan roosan värinen liivimekko. Aika liikkis. Tästä mekostä tulee mieleen lapsuus: pitkät viljanvaaleat tiukkaan letitetyt palmikot, mekot ja makkaralla olevat sukkapöksyt, joita nostettiin niin, että koko tyttö nousi ilmaan.







On muuten aika ihanaa, että on olemassa sellaisia ihania ihmisiä, joita kutsutaan atk-tueksi tai atk-vastaaviksi. Olen hyvin ongelmainen henkilö mitä tulee tietokoneisiin ja erilaisiin systeemeihin niiden sisällä. Piti tässä tällä viikolla anoa palkatonta virkavapaata, jotta pääsen osallistumaan toisen työni kehittämistapahtumaan. Auta armias, kun en edes päässyt siihen toimintaympäristöön, jossa kyseinen anomus tehdään...kas kun en sattunut muistamaan SALASANAA. Sen verran ylpeä kai kuitenkin olen, etten heti hakenut vastaavan olkapäätä, johon tukeutua. Purin hammasta pari päivää ja sitten yritin vielä kerran, ja mitä ihmettä...olin sisällä!!! Pitäisi kai keksiä joku blondimainen pomminvarma strategia salasanojen keksimiseksi ja muistamiseksi. Ei haittaa yhtään, jos saisi vähän vinkkejä!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Avaan oven arkeen.


Kumpi miellyttäisi?
Blondi vai brunette?

Valkoiset ovet ovat paikoillaan...muuta ei sitten olekaan. Mitä ovet sinulle merkitsevät... klassisia psykologisia kysymyksia esim. pääsykokeissa tai työhaastatteluissa ... tai en tiedä kysytäänkö nykyään tuollaisia, mutta voitaisiin kysyä. Puutarhalehdissä näkee silloin tällöin kauniita pihoja, joissa on "ovia ei minnekään". Minullakin on nyt tällainen pihakoriste.

Mitä ovet muuten merkitsevät?

Turvaa.
Mahdollisuuksia.
Vastaanottoa.
Salaisuuksia.
Poissulkemista.

Kyllä kotipsykologikin näistä vastauksista osaisi jotain tulkita.






On ollut vähän kiireitä, niin että rakennuspuuhat ovat jääneet taka-alalle. Olimme hulvattoman hauskojen ystäviemme kanssa sukulaismiehen ja blondisiskon ulkoporeammeessa lillumassa. Olipa rentouttavaa...jos ei olisi ollut niin virvoittavaa seuraa, olisi voinut vallan nukahtaa. Tulee vähän toistettua itseään, mutta joudun kertomaan, että nauroin taas melko paljon. Oli vaan niin riemukasta. Ikä jälleen piteni ainakin päivän verran. 




Palasimme kaupungissa nukutun yön jälkeen takaisin mökille. Minulla oli tarkoitus käydä toisen oviparin kimppuun nyt, kun Mies oli järjestänyt minulle kuumailmapuhaltimen maalin poistamista varten. En tiedä kumpi sen keksi, mutta päätimme pikaisesti käydä hakemassa metsästä kantarelleja kastiketta varten. Niin sitten lähdimme urheilemaan avohakkuualueelle ja metsään, jossa on huikean paljon kaatuneita kuusia ja muuta ryteikköä. Jouduin lyhytjalkaisena tekemään jonkin verran töitä eteenpäin pääsemiseksi. Heinä oli kasvanut niin korkeaksi, ettei yhtään tiennyt mihin jalka menee, kun sen alas laskee. Käärmeet kävivät ajoittain mielessä, mutta onneksi vain mielessä. Mörrimöykyt tulivat mieleen vasta jälkeenpäin...aika monta korpikuusen kannonkoloa oli viimevuotisissa myrskyissä syntynyt.






Kannatti taistella.


 Teimme kerrassaan mahtavan kantarellilöydön, joka oli aivan erilaisessa paikassa kuin yleensä kantarellit kasvavat.  En olisi aivan ensimmäiseksi ehdottanut ojanpientareitten koluamista. Kaiken lisäksi aarrepaikka on ihan lähellä möksää. Saimme siis kokonaisen korillisen tätä kultaista herkkua, joten ruuanlaiton ja leipomisen lisäksi en ehtinyt muuta kuin putsata sieniä. Kantarelli-feta-oliivipiiras on aika hyvää... Rakennushommat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen.






Huomenna on sitten ehjä edessä. Kello soittaa puoli seitsemältä aamulla ja ei muuta kuin reippain mielin töihin. Mitään käsitysta ei ollut töihinmenoajankohdasta. Olin jo kysymässä työtovereilta, kun onneksi löysin paperin, josta löytyi faktaa. Aamulla piirretään silmät päähän, laitetaan jotain muuta kuin varvastossut jalkaan, pakataan koululaukku ja pyydetään Mieheltä kyyti työmaan nurkille.





torstai 9. elokuuta 2012

Vielä on pensseleitä ja maalia jäljellä, vaan onko kesää jäljellä







Vielä olisi käyttämättömiä pensseleitä jäljellä ja maaliakin jokaisessa pöntössä, kunhan pääsisi laittamaan ovet kuntoon. Ovet ovat kärsineet kovasti ulkosäilytyksestä. Nyt minun suurin ongelmani on, mihin saan kaikki ikkunat ja ovet säilytykseen ja kuivumaan. Syksy tuli!









Tässä tulos tämän päivän aherruksesta! Maalaamani ikkunanpokat ovat aivan koivunsiemenissä. En muista, että koivut olisivat siementäneet näin tuhoisasti koskaan.  Ja siementäminen vain jatkuu ja jatkuu. Puolet mökkitontin koivuista joutaisi kaataa! Niitä kaadetaankin, kunhan lehdet lähtevät. Tontilla on ainakin neljä aivan lahoutuvaa tapausta ja pari niistä sen verran lähellä rakennuksia, että aivanhan ne on pakko pistää polttopuiksi. Taas tarvitaan apua...tässä tapauksessa tarvitaan serkkumiestä.






Viljapeltokin on ruvennut jo vaalenemaan, joten täytyy uskoa, kun luontokin sen kertoo: koulu alkaa.
Tulee mieleen väkisinkin, kun lähdin ensi kertaa koulutielle, koululaukku keikkui iloisesti kädessä, leteissä oli suuret valkoiset rusetit. Kaikki oli niin kivaa, kunnes...se kummallinen opettaja jätti ARESTIIN vaikka vain tipan verran puhuin! Tipan verran puhetta herätti suvussa suurta hilpeyttä ja jaksetaan sitä nauraa joskus vieläkin sopivassa tilanteessa. Koulua olin ehtinyt käydä nippa nappa kaksi viikkoa ennen tätä ensimmäistä arestia.






Illat ovat jo niin pimeitä...elokuun samettiset illat. Näitä iltoja vartenhan minä sitä huvimajaa rakennan. Vaan ei ehtinyt blondi, vaikka yrittikin. Koulujen lomat pitäisi siirtää siten, että loma alkaisi vasta viikkoa ennen juhannusta ja loppuisi vasta elokuun lopussa. Ja miksikähän näin? Loppukesä on niin paljon ihanampi esimerkiksi hyönteisten suhteen...nyt on niin autuasta tulla saunasta vilvoittelemaan, kun ei ole miljoonittain itikoita imemässä ihmisparkaa ihan verettömäksi ja lisäksi vedet ovat lämpimämpiä kuin alkukesästä. Jalkoja ei lainkaan särje, vaikka olisi vedessä pidempään päinvastoin kuin alkukesästä, kun pystyi vain kastautumaan, vaikka pohjana oli koko talven avantokäynnit.





Elokuu ja elosalamat. Ajelin tänään kaupungista mökille lievästi ajatuksissani ja ohitin tutut "linnunpöntöt". Juuri yhden pöntön kohdalla tajusin ajavani ihan "pikkaisen" toleranssin ohi, mutta pönttö ei välähtänyt...onneksi. Elosalamoitahan ne kuitenkin olisivat olleet, kai. Tuttavan tuttavani tuli kiireellä pitkän matkan takaa tapaamiseen. Häneltä kysyttiin, miten matka sujui, kun oli jotenkin nopean tuntuisesti ajellut. Tämä vanhempi herrasmies totesi, että hyvin matka sujui, mutta kummasti oli koko matkan silloin tällöin salamoinut, vaikkei ukkosta pitänyt olla!



Mutta, huomio! Olemme saaneet jotain aikaseksi...sovitimme ovia. Hienosti mahtuivat.
Pönkkä oven edessä...emme ole kotona...tule myöhemmin uudestaan!
Ehkä täällä vielä juhlitaan tänä syksynä ja silloin ovet ovat täysin selällään...apposen auki.




sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kuka tykkää tiskaamisesta?



Olen unohtanut ostaa kertakäyttöastioita. Itku! Toisaalta turhaa itken, minullahan on lämmin tulovesi ja  menovesi, mutta tiskaaminen on ärsyttävää puuhaa, kun senkin ajan voisi käyttää vaikka huvimajan ovien raappaamiseen. Kyllä kuitenkin kelpaa tiskata tällaisen lounaan jälkeen ( vaikkapa huomenna)... Mies grillasi isoja ahvenia. Mahdottoman hyviä, mutta kiusallisen haastavia ruotojen takia. Joku keksii varmasti vielä jalostaa kalan, jolla ei ole ruotoa.










Päivä päättyi ihanan kesäiseen iltaan ja herkulliseen iltapalaan kynttilän valossa. Kylmäsavukinkkua ja sinihomejuustoa, viikunoita...hm...




 
Mies on ollut taas innovatiinen!
Hän sanoi keksineensä uuden tavan uida matkaa: pysymällä paikallaan. En ehkä ihan ymmärrä tämän keksinnön funktiota... Mies perustelee keksintönsä näin: ei tarvitse uida niin kauas, kun on selkäuintiasennossa, polskii kovaa jaloillaan ja kauhoo käsillään mennäkseen eteenpäin. Siis saa pitkän matkan uinnin pysymällä oman laiturin ääressä. Noh, tarvitseeko minun kaikkea täysin ymmärtääkään, olenhan blondi.


Vaihdoin profiilikuvan Fb:iin ja sain paljon kiittäviä kommentteja uudesta kuvasta. Mies kysyi, että mihin silmälasit ovat jääneet kuvasta. Niinpä, ihminen on melko erinäköinen ilman laseja. Tästä on omakohtaisia kokemuksia. Olin enon, papan ja Sylvi-mummon kanssa pikkutyttönä vierailulla sukulaisissa Pihtiputaalla. Nukuin mummon kanssa vieritysten samassa kamarissa. Kun sitten aamulla heräsin, yökaveri näytti jotenkin niin vieraalta, hiukset aukaistuna tiukasta nutturasta ja silmälasit yöpöydällä. Minun täytyi ihan varmistua asiasta ja kysyä: "Oot sie Sylvi?". Helpotuksekseni sain myöntävän vastauksen. Taisi olla tämä samainen matka, kun pysähdyimme jonkun kyläkaupan pihaan ja minulle ehdotettiin jäätelönostoa. Tuohon olin kuulemma tokaissut, etten tarvitse jäätelöä, koska ilmankin on kivaa!

Liekö pian jo se tilanne meikäläiselläkin, että pitää aamulla esitellä itsensä Miehelle?!



perjantai 3. elokuuta 2012

Naulapyssy löytyi sittenkin


Hahaa!!! Löysin sen naulapyssyn, joka on ollut koko projektin ajan kadoksissa. Luultavasti Mies oli sen piilottanut. Kuten kuvasta näkyy, siinä ei ole johtoja kiinni kompressoriin, joten tilanne on täysin vaaraton. Tosin Mies varmasti sanoisi tähän kohtaan, että mikään tilanne blondin kanssa ei ole vaaraton. Muistin, että mokoma pyssy olisi ollut huomattavasti kookkaampi, eihän tuo edes paina paljon mitään. Koska se oli pienempi kuin muistin, en löytänyt sitä varastosta, missä se Miehen mukaan on koko ajan ollut. Mene ja tiedä!



Tänään olen tuhertanut ovien kimpussa. Ensin ulkopuoli, joka jo oli riittävän huonossa kunnossa, mutta sisäpuolet ne vasta työläät olivatkin. Ovet olivat olleet ulkotiloissa jonkin aikaa, joten sisämaali oli sellaisilla kupruilla, että oli aivan syyhyttävää tunkea talttaa maalikerroksen alle. Kuumailmapuhallin olisi tietenkin ollut se oikea ase, mutta sen onneton johto oli sellaisessa kunnossa, että oikosulku olisi räpsähtänyt välittömästi ellei jopa sähköisku. Olisin tietysti saattanut saada ilmaisen permanentin, mutta koska kiharat eivät mielestäni käy minulle, jätin kokeilematta.



No niin, johan näyttää paremmalta, joskaan ei riittävän hyvältä vielä. Tämä on siis ensimmäinen ovi, niitä on vielä kolme lisää.




Sutasin äkkiä Miehelle uuden suunnitelman...hän kun rakennuspiirustuksia haikaili. Moneskohan suunnitelma tämä lienee? Vinoruutuikkuna olisi passelissa, arvoisessaan  paikassa.

Mies ahersi laiturin kimpussa, joka oli taas mennyt notkolle, ja se tietää kahlausta syksymmällä. Vedet ovat  omituisesti nousseet ja laskeneet. Ihan kuin meillä olisi vuorovesi virtaavassa joessa, ja vaikkakin on täyden kuun aika, ei meidän vuorovesi kuitenkaan ole kuun vetovoimasta johtuvaa. No, Mies sai kohotettua laiturin vaateriin ja johan oli taas hulppeata astella tasaista laituria pitkin uimaan.
Vesi on lämmintä jopa joessa...ihanaa, että tuli vielä kunnon kesä ennen koulun alkua. Ihanaa!
Kyllä blondin täytyy nöyrtyä luonnon kasvuvoiman edessä. Taisin taannoin uhota jotain kilpailusta...kumpi nousisi nopeammin ohra vai huvitusmajanen. Taitaapa käydä niin, että ohra on leikattu, jauhettu ja Vaasan leipomossa leiväksikin leivottu ennenkuin majassa tunnelmoidaan. Mutta vielä ei ole elonleikkuun aika. Eikö tuon viljan pitäisi vielä kellastua...muistelen, että lapsena tiesi loman loppuvan, kun viljapellot muuttuivat keltaisiksi. Se oli jotenkin haikeaa...kesän loppu...toisaalta olin innoissani aina koulun alkamisesta. Olisinpa vieläkin. Mainoslehtiset alkavat olla täynnä mainoksia kirjoituspöydistä, vihkoista ja repuista. Minunkin pitäisi ostaa uusi koululaukku. Pitäisi siis repiä itsensä täältä landelta tai böndeltä( kuten stadilaiset niin söpösti sanovat) ja siistiytyä shoppailukuntoon.

torstai 2. elokuuta 2012

Kulkutautia



Iski armoton matkakuume...Miehelle.
Kyllä minustakin tuntuu, siltä, että syyslomalla olisi terveellistä päästä aurinkoon D-vitamiinia keräämään. Yleensä meillä menee niin, että Mies vie ja mie vikisen ...tai en nyt ehkä vikise, mutta kuljen valmiiksi suunniteltuja reittejä. Ja ehkäpä hyvä niin. Matkustaminen on alusta asti ollut meidän yhteinen juttu...meillä on semmoinen kulkutauti.

Ei olisi minuakaan olemassa ilman matkustelua ja tarkemmin sanoen ilman Suomen Valtion Rautateitä. Vanhempani olivat sattuneet istumaan vastakkain junanvaunussa...molemmat matkalla Helsinkiin. Isäni oli tarmokkaasti yrittänyt herättää äitini huomiota, joka lueskeli vain lehteään. Isäni ehdotti ikkunan avausta...se kävi. Sitten hän ehdotti ikkunan sulkemista...sekin kävi. Äitini vain luki lehteään. No, ei kaikki keinot olleet vielä käytetty. Lehden takana luki naisen nimi ja osoite. Ei ollut temppu eikä mikään napata nimi ja osoite muistiin. Isäni otti tietenkin riskin, koska lehtihän olisi voinut olla kenen tahansa, mutta se oli äitini. Niinpä sitten tuli täsmällisellä käsialalla kirjoitettu kirje äidilleni ja tarina kehittyi niin nopeasti, että kihlajaisia vietettiin puolen vuoden kuluttua.




Täällä meillä päin sanotaan, että lähdetään ulkomaille Uttiin ja kaukomaille Kaipiaisiin.
Ei vaan enää pysähdy junat kummassakaan paikassa.
Allegro kiitää pari kertaa päivässä Pietariin ja takaisin molempien asemapaikkojen ohi niin, että tanner tärisee ja astiat kaapissa kilisevät.



Pahin matkakuume unohtui, kun vihdoin oli mahdollista hakea ne ovet. Kaivoimme ovet määrätystä paikasta, johon ne oli laitettu meitä ja kaatopaikkaa varten talteen, ja mitä, mitä, mitä ja vielä kerran, mitä ihmettä löysinkään!!! Maailman ihanimman ikkunan. Tosin siitä oli pari ruutua rikki, mutta se ei haittaa.

AARRE!

Oikeasti tuo ikkuna on kuulunut juuri noiden ovien päälle. Joten nyt meni taas suunnitelmat uusiksi! Huvitusmajaseen tuleekin ovet vain toiseen päähän ja joelle päin rakennetaan jonkinlainen hässäkkä ikkunoista...eeei... jospa tuleekin molempiin päihin ovet ja vinoruutuikkuna länsiseinälle tavallisten ruutuikkunoiden väliin keskelle. Korkeus täsmäisi täydellisesti, ruutuikkunan sivuille pitäisi vähän laittaa täytepuuta.





Oven karmit ovat tosi jykevät, mutta ihan lahot... niista pitääkin sahata jonkin verran pois. Myös ovia pitää madaltaa niin paljon kuin vain on mahdollista. Ovissa on vuosikymmenien maalit, jotka pitää saada raapattua pois. Tuota ruskeaa on monta kerrosta, sen alta pilkistää vihertävää, joten ilmeisesti jossakin vaiheessa väri on muutettu. Muutetaan sitä nytkin. Taitaa tulla valkoiset tällä kertaa.




Kylläpä oli hyvät kitit tässä ikkunassa. Tein töitä hiki päässä ja kauan, että sain särkyneet lasit irti.





Kyllä täytyy myöntää, että blondin rakennustyömaalla on järkyttävän paljon töitä ja niin monenlaisia työvaiheita, etten olisi uskonutkaan, kun rupesin majaa aikoinaan hinkumaan. Tätä ei sitten passaa kertoa Miehelle!