torstai 28. kesäkuuta 2012

Kesäillan rapsodia




Sumuisia ja savuisia kesäillan fiilareita on vaikea sanoin kuvailla. Kaikki oli tässä menneenä iltana niin suloisen pehmeää...kuin leijuisi pumpulissa. Ilma kylmeni nopeasti sadekuuron jälkeen, jolloin salaperäinen usva nousi kilpailemaan meidän nuotiosavun kanssa.





Mies jatkoi rantapusikon raivaamista ja saimme kasaan kunnioitettavan kokoisen kasan poltettavaa oksistoa. Koska ilma oli todella kosteaa, nuotio savusi tuntikausia.
Seuraavana aamuna heräsimme, kun pieni lentokone kaarteli mökin yläpuolella. Liekö tarkistellut, mikä palaa, metsä vai mökki. Nyt on kyllä niin märkää, että kokon polttaminen on turvallista. Kun kävelin saunapolulla, niin vesi pursui ja tirsui varpaiden alla.







Meillä oli tänään hulvattoman hauska reissu loma-asuntomessuille hulvattoman hauskojen ystävien kanssa. Saimme nauraa niin että, vesi virtasi pitkin poskia kuin vesiputous. Enkä varmasti blondina ollut ainoa, joka sai itsensä naurunalaiseksi. Jotain kuitenkin taas onnistuin hömppäilemään, kun Mies epäili, että olen päästäni pehmennyt. No kai sitä pehmeneekin, kun on kokonaisen vuorokauden (melkein) savuja hengitellyt. 

Mutta niin pehmeäksi en sentään ole päästäni päässyt, että hankkisin loma-asunnon sellaisesta paikasta, missä Lappeenrannan loma-asunnot ovat. Melkeinpä kuivalla maalla olivat...omakotitalot! Ensinnäkään en ymmärrä, mikä loma-asunto on kolmikerroksinen linna kaikilla mukavuuksilla. Sitten tästä linnasta on matkaa Saimaan rantaan kolme sataa metriä (vähintään) ja parin sadan metrin matkalla vielä muita taloja. Talot oli ahdettu yhtä täyteen kuin kaupungissa pientaloalueella talot ovat. Älytöntä! Lienee tarkoitettukin ostettavaksi itäisen naapurimaan Kroisoksille nämä loma-asunnot.

Olihan se kuitenkin ihan piristävää ja innoittavaa katsella sisustussuunnittelijoiden kädenjälkiä. Alueelta löytyi ihan kauniita kohteita, mutta oli siellä täydellisiä floppejakin...amatöörinäkin olisin, ja olisit sinäkin, onnistunut paremmin. Esimerkiksi lähes joka talon terassilta löytyi ulkoporeallas. No ei siinä mitään, poreallas on aivan fantastinen...tiedän sen, koska olen sukulaismiehen ja blondisisaren altaassa lillunut tähtitaivaan alla hurmioituneessa tilassa. Huolisin itsekin sellaisen, jos joku minulle sitä tarjoaisi. Mutta, mitä järkeä on sijoittaa allas sille terassille, mikä on talon vastakkaisella puolella saunaan ja kylpyhuoneeseen nähden. Siinä sitten tassuttelet vettä valuen olohuoneen läpi kylpyhuoneeseen suihkuun ja pukeutumaan.

Blondi ihastui. Ette voi kuvitellakaan, miten suloinen muumimamman sauna messuilta löytyi. IHANA! Tämä olisi fantastinen meidän mökillä. Kauppias lupasi juuri tästä nimenomaisesta kappaleesta huikean alennuksen.  Pitäisi vain rakentaa iiiiso ponttoonilaituri ja tällätä muumisauna siihen. Miten herttaista olisi siitä pulahtaa suoraan veteen. Olisihan siinä ohisoutaville ja ohiajaville veneilijöille katsottavaa. Ehkä nekin lainrikkojat, jotka ajavat ainakin viittäkymppiä kympin rajoitusalueella, häkeltyisivät ajelemaan rajoitusten mukaan.








Nyt tuntuu hyvältä. Olen vihdoin saanut jotain konreettista aikaan. Raaputin taltalla vanhoja maalikerroksia ikkunanpokista. Ulkopuolelta ne ovat olleet valkoiset, mutta sisäpinnoilta kuorin kolme maalikerrosta...oli valkoista, kermanvaaleaa ja siniharmaata. Tämä on kyllä hullun hommaa...ihan mieletön työ, mutta ehkäpä lopussa kiitos seisoo. Kiitos seisoo...hm...miksi muuten juuri seisoo...miksei kiitos istu tai voisihan kiitos lopussa hyppiäkin, jopa tanssia.





Jos tässä minun projektissani kiitos lopussa jotain tekee, niin tanssikoon ja tanssikoonkin railakkaasti!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Puolipilvistä

 Hiekkamiestä odottelen...



Hiekkamies otti emännän, eikä ole vielä ehtinyt hiekkakuopalle eikä kippaamaan hiekkaa meidän kuoppaan. Mutta romantiikka ennen kaikkea...tässä kohtaa ei voi ruveta hötkyilemään.
Odotellaan.
 Kuoppa on kuitenkin valmisteltu...lakanatkin levitelty.
Odotellaan.
Sillä aikaa voisi lähteä vaikkapa Lappeenrantaan loma-asuntomessuille. Sieltä voisi saada jonkin kivan idean. Näitä ideoita Mies on oppinut pelkäämään.


Tuntuu, että tämä on taas sellainen kesä, mikä ei meinaa millään lähteä käyntiin. Juhannus on juhlittu ja vieläkään ei ole helteitä. Sitten yhtäkkiä huomataan, että kesä meni odotellessa. Hyi! Noin ei voi toimia, pitää elää ja nauttia tästä, mitä meillä nyt on. Siis puolipilvistä, nippanappa kakskytä astetta ja hyttysiä. Välillä kaatosateita!  Mutta tämä on ollut erikoinen kukkakesä. En todellakaan ikinä ole aiemmin nähnyt moista lupiini-, koiranputki-, päivänkakkara- ja leinikkiloistoa. Ihan sielua viiltää luonnon kauneus. Siispä, jos lämmössä olemme jotain menettäneet, niin estetiikassa saamme kaiken takaisin. Mökkitontin viereisessä pellossa tepastelee kurkipareja. Ylväästi ne välillä seisoskelevat ja katselevat ympärilleen ja sitten taas löytyy herkullinen sammakko ja nokka napsahtaa. Yksi sammakkoprinssi hyppäsi pakoon meidän rappujen koloseen. Ties mitä tuostakin kuoriutuisi, jos joku uskaltaisi sitä suudella.




Yksi pöperöpäinen pupukin osui tähtäimeeni. Voi hyvänen aika, kuinka se olikin suloinen. Siellä se nökötti ohrapellossa sateen jälkeen ja vinksutteli korviaan. Liekö hyttyset tunkeneet senkin korviin, kun ne eivät pysyneet yhtään paikallaan. Kettukin asuu aivan tässä mökin tuntumassa. Seurasimme kerran sen puuhia, kun yritti viekas repolainen napata myyriä pellosta ja onnistuihan se siinä. Oli vinhan näköistä, kun se loikki hurjia kierteisiä, lähes voltteja napatakseen saaliin. Syötyään väänsi vielä kakkapökäleen pellolle ja lähti. Toivottavasti pupunen varoo repolaista.







Jouduin tänään kesken hyvän työvireen (raappasin nääs ikkunanpokia) ajamaan kaupunkiin hammaslääkäriin. Juurihoito! Kukahan senkin on keksinyt? No, hoito on nyt tehty ja minulla on hieno, valkoinen alavasenkutonen, kun vanha amalgaami on putsattu pois. Mies rylläsi sillä aikaa mökkiheinän niin matalaksi, että golfaritkin ihastuisivat.

Mestari areenalla!
Siis Mies heinänleikkuussa.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Paljon melua tyhjästä





Olin Miehen kanssa nyt juhannuksen aikaan mukana kansanjuhlassa, jossa tapasin lukuisia ystäviäni. Ihmettelin jatkuvasti, miten moni on seurannut projektini edistymistä...voisi sanoa, että taikuri on itsekin hämmästynyt. Hämmästynyt ja nolo! Tapaan ihania ihmisiä menneisyydestäni, joita en ole livenä nähnyt kahteenkymmeneen tai kymmeneen tai ainakin yhteen vuoteen. He siinä sitten kohteliaasti kyselevät kuulumisia sekä rakennushommien edistymisiä halausten ja tervehdysten jälkeen.Jouduin heille myöntämään ja myönnän nytkin: "Paljon melua tyhjästä". Minua kiitellään, että olen jaksanut päivittää blogia ahkerasti...kyllä...rakennushommien päivittämisestä ei sitten puhuta!



 
 


Sukulaismies vähän piirteli. Taideteoksen nimi on Blondin problem. Jos mennään vähän syvemmälle taideteoksen ytimeen ja sanomaan, joudutaan todella syvälle. Ollaan siis jo maan alla...tässä on siis lasipalatsini perustukset. On finfoumia, rautaa, kuraa, ensimmäinen harkko, rautaa, toinen harkko ja taas kuraa. Lopuksi kuorrutetaan vielä bitumihuovalla. Sukulaismies puhui antaumuksella kakun tekemisestä. Hieno on kakku, mutta missä kakkukynttilät? Hyvänen aika minkälainen työ tehdään ja sitten se piilotetaan hiekan alle eikä kukaan sitä näe. SE kyllä nähdään, jos jättää tämän työvaiheen tekemättä tai tekee huonosti. Ensi talven jälkeen palatsin ikkunan ovat kaikki säpäleinä ja blondin sydän murtunut.
Joten tehdään sitten kunnolla! Tehdään perustuksia tämä kesä ja jatketaan hommia ensi kesänä. Mies tuskaili, että pilataan siis toinenkin kesä!!!


Piirtelin sitä minäkin. Sitten kun ikkunanpokat on rapsutettu, hiottu ja maalattu, ajattelin lisätä vähän pitsikuvioita. Nyplätään hiukan. Valittavana olisi nyt tuossa vasemmalla selkeämpää linjaa ja sitten oikealla tuollaista romanttisempaa linjaa. Valitsisin tietenkin romanttisen, mutta työläämmän vaihtoehdon.

 


 
 Mies ja sukulaismies puhisivat keskenään jotain naisista ja siitä miten naiset katsovat kaiken maailman sisustusohjelmia ja luulevat, että rakennushommat sujuvat yhtä nopeasti kuin tunnin kestävässä ohjelmassa. Pitäisi saada huvilat ja huusit, innot ja eedenit tänne hommiin. Toinen virheellinen käsitys syntyy, kun ohjelmissa ei kerrota, kuinka iso taloudellinen menetys tällaisista projekteista syntyy. Mies kysyi, olenko laatinut budjettia lasipalatsilleni. Noo, en ole. Ajatushan oli hyödyntää mahdollisimman paljon kierrätysmateriaalia. Kaivurimiehen palkkaa ei voinut kierrättää, hiekkakuormia ja hiekkamiehen palkkaa ei voinut kierrättää eikä betonikuraa kai voi kierrättää. Joten kusessa ollaan. Anteeksi taas tämä alatyylinen ilmaus.




Mies sanoi tänään, että rouvan olisi hyvä lähteä raivaamaan rantakoivikkoa, ettei rouva vaan tympääntyisi. Joku tuntee rouvan hyvin. Ei sen puoleen kyllä minulta onnistuu istuskelu tuntikausia sisustuslehtiä tutkistellen, mutta kylläpä teki urheilu hyvää. Nyt tuntee ansainneensa saunan löylyt ja vilvoittelun raikkaassa jokivedessä. Ranta näyttää upealta aiempaan verrattuna.













tiistai 19. kesäkuuta 2012

Historiaa, aurinkolaseja ja kierrepaaluja


Mitähän kaikkea on saamieni ikkunaruutujen läpi katseltu ja nähty? Sen tiedän, että ne ovat peräisin  lähikaupungissa sijaitsevasta  rakennuksesta, jonka seinien sisällä tehdään kansansivistystyötä. Ikkunnoista on kenties katsellut monikin oppitunneista tarpeekseen saanutta ja opettajan ääneen kyllästynyttä oppilasparkaa. Tai sitten ikkunoista on ammatinvaihtoa suunnitellen katsellut opettajapoloinen, jonka on ollut vaikea saada luokkaa järjestykseen. Voi olla, että ikkunoista on katsellut joku onnellinen vastakkaiseen sukupuoleen rakastunut finninaama uppoutuneena unelmiinsa. Tai ikkunoista on katseltu maisemaa tai katunäkymää, jota on luonnosteltu luonnoskansioon. Onhan sekin mahdollista, että joku logaritmeistä, tangenteista ja neliöjuurista hurmaantunut on mietteissään tuijottanut ikkunoista näkemättä mitään.



Saamistani ovipareista tiedän enemmän. Toisista ovipareista olen siis kulkenut kahdeksan vuoden ajan sisään ja ulos yhteensä jotakuinkin 15000 kertaa. Mikäli ovet ovat niin vanhat kuin luulen, toisen oviparin edessä on räjähtänyt sota-aikaan palopommi. Kerrotaan, että asukas, joka silloin ovista kulki, muuttui räjähdyksen aiheuttaman järkytyksen takia yhdessä yössä täysin harmaahapsiseksi. Ja nyt nämä oviparit ovat tulossa lasipalatsini päätyihin. Liikuttavaa!


Ovista puheenollen ramppasin eilen muutaman kerran omista kotiovista edestakaisin. Tein pihalla hommia mukavassa aurinkoisessa, välillä puolipilvisessä ja kovin tuulisessa kesäsäässä. Suuta kuivasi monta kertaa ja kävin usein sisällä juomassa. Mies teki töitään tietokoneen ääressä, kun tulin esimmäisen kerran sisään. Päivittelin kovasti, miten pimeäksi ja synkäksi sää yhtäkkiä kävi ja kyselin Mieheltä, kuinka hän näkee työskennellä niin pimeässä. Hän oli jotenkin huvittuneen oloinen ja totesi, että hän näkee hyvin ja minäkin näkisin paremmin, jos ottaisin mustat aurinkolasit pois silmiltäni. Kyllä, totta se oli, hetkessä kirkastui.


Sain eilen konsultaatiopuhelun sukulaismieheltä. Hyödyllisten neuvojen ja vinkkien lisäksi sain kutsun vierailulle. Niinpä sitten tänään startattiin sukulaismiehen pihasta peräkärry lastattuna kaikenlaisella rakennusmatskulla ja vatsa lastattuna herkuilla, joita blondisisar meille tarjoili. Mahtavaa! Sain myös mahtavan keltaisen työsadeasun...






 Sukulaismiehen kanssa tehtiin vielä puhelimitse uusia laskelmia: Kannattaako säästää rahaa vai aikaa ja tuskaisia työtunteja? Siinäpä kysymys. Teräskierrepaalu on päivän sana. Säästyn laattojen valamiselta, harkkojen valamiselta...ym. aikaa vievältä. Kierrepaalut kierretään maahan ja niihin suoraan kiinnitetään pohjakehikon kakkosneloset. Sormi hiplaa jo Ultimatemarketin tilauspainiketta. Mies muuten kysyi, mitä eroa on blondilla ja tietokoneella...tietokoneelle tarvitsee syöttää tieto vain kerran... ja höh, sanon minä! 

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Joka toiselle kuoppaa kaivaa...

Nyt se tuli! Sunnuntaiaamuna 17.6 klo 09.30. KAIVURIMIES ja minikaivuri VOLVO. Olin ihan täpinöissäni. Ensin tehtiin yksi muu homma pihamaalla ja sitten kaivettiin blondille kuoppa. Kunnon kuoppa kaivettiinkin. Mies sanoi, että sen täyttämiseksi tarvitaan ainakin kaksi kuormallista hiekkaa. Ensin kaivetaan kuoppa ja sitten täytetään se...järkevää?

 On se. Kun  mökkiä kuusi vuotta sitten rakennettiin, valettiin valtaisa betonilaatta, joka kelluu hyllyvän saven päällä. Ilman sukulaismiestä ei tällaista järkiratkaisua olisi varmaankaan tehty. Sukulaismies järkeili ja piirsi perustuskuvat ja hyvin on mökki kellunut. Routa on se iso ongelma savisella maalla, mutta silti lasipalatsia ei laiteta kellumaan. Sille saa riittää hiekka ja styroksipatja.
Levätköön siinä.







Kun kaivuri liikkui tontilla telaketjuillaan, tärisi jalkojen alla ja mökissäkin sisällä tuntui siltä kuin maanjäristys olisi tullut. Tosin räjähdysääniä ei kuulunut. Onneksi.
Kaivurimies kaivoi ja annettiinkin miehen kaivaa reilusti. Viidentoista minuutin kaivaminen kaivurilla olisi vienyt meiltä lapioimalla kokonaisen päivän, joten otettiin varman päälle, ettei jouduta paikkailemaan. Kaivurimies teki kaiken kaikkiaan hommia yli kaksi tuntia. Muutama kottikärryllinen kärrättiin Miehen kanssa, kun halusimme täyttää erinäisiä alavia alueita tontilla ja se sai riittää. Jouduin toden teolla ponnistelemaan, että sain kärryt liikkeelle. Siinä ne sitten tutisivat edessäni (lihakset tutisivat myös)  ja pelkäsin kaatavani kuorman kaivurimiehen silmäin edessä. Se olisi ollut nolouden huippu! Mutta, ei muuta kuin jalat haralleen ja polvet koukkuun...ponnistus ja onnistus...kärryt liikkuivat.







Mitäh? Siitähän tuli lammikko. Kaivamisen loppuvaiheessa alkoi sataa ja satoikin räväkästi...pian kuopan pohjalle alkoi kerääntyä vettä. Vettä on tullut sen jälkeen koko päivän, joten toivoa sopii, ettei lammikossa ole kaloja, kun seuraavan kerran mökille mennään. Tai jos on, niin toivoisin kuhaa, taimenta ja muikkukin kelpaisi.






Nyt alkaa sitten uusi odottaminen. Odotan hiekkamiestä. Hän tuskin ehtii toimittamaan hiekkaa ennen juhannusta. Itsekin aion viettää juhannusta muualla, joten hommat jatkunevat vasta juhlien jälkeen.
Suunnitelmissa on parin yö piipahdus eteläiseen naapurimaahan heinäkuun alussa. Aion ainakin ostaa maaleja ja ehkä löydän muutakin rakennusmateriaalia  kotiin tuliaisiksi.

 Kaupungissa naapurimies rakentaa puuvajaa. Kävin vakoilemassa! Kylläpä oli tehnyt hienot pohjatyöt ja kehikon, naapurimies! Otin muutaman kuvankin salaa, jotta voin yllättää Miehen tietämykselläni, miten kakkosneloset asetellaan ja naulataan.


Vaikka blondi olenkin ja tosi pätevä, en pärjää ilman Miestä, en pärjää ilman sukulaismiestä, en pärjää ilman kaivurimiestä, en pärjää ilman hiekkamiestä enkä pärjää ilman naapurimiestä! Huh huh, kuinkanhan pitkä tuosta listasta vielä tulee ennenkuin lasipalatsi "Ullan linna" on valmis?
 Ihan hirvittää.



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Vauhtisokeutta

Oletko koskaan ajellut päältäajettavalla ruohonleikkurilla metsässä? On muuten mielenkiintoista puuhaa. Ei auta muuta kuin pistää pää ihan matalalle ja silmät kiinni sekä toivoa, ettei mikään puu osuisi ajopelin eteen. Jos ei ole tarpeeksi matalalla, saa olla varma, että kohta kiikkuu hiuksistaan puun oksalla kuin Absalom konsanaan. Heinänleikkuu on ihan mielipuuhaa tällä hetkellä. Välillä vaan iskee vauhtisokeus...menee siinä sivussa jotain istutettuakin kasvustoa...mutta minkäs teet. Jos on mahdollisuus ajaa lujaa ja saada hommat hoitumaan, silloin ajellaan lujaa. Tarkoituksella kirjoitin heinänleikkuusta enkä ruohonleikkuusta. Tämä mökkitontti on vanhaa peltoa ja sen tähden tämä kukoistaakin...juolavehnä pukkaa joka paikassa läpi ja vihreää riittää.




Koska kaksi yötä pitää vielä jaksaa kärvistellä ennenkuin jotain todella alkaa tapahtua, yritän tehdä kaikenlaista "järkevää". Tosin, kun Mies käveli ohitseni, hän katsoi minua vähän kummallisen näköisenä ja kysyi, mitä oikein tapahtuu. Aurinko paahtaa ja minä kaivan kantoa maasta. Blondi kysyy jo itsekin, että kulkeeko mulla tänään hissi ihan ylös asti. Tai sitten se kulkee niin lujaa, että vauhtisokeus saa meikäläisessäkin kaikenlaista aikaan. Kanto mokoma on vahvempi kuin minä. Iskin rautakangen kannon alle ja seison ja pompin rautakangen päällä...Eikä kanto nouse maasta! Nyt siellä joku riemastuu ja luulee, etten ole katkonut kaikkia juuria. Olenpas, ainakin melkein kaikki.






Se on nyt kuitenkin selätetty! Nyt ei kanto enää haittaa heinänrylläystä. Saa ajaa kovaa, eikä ole sellaista rumaa heinäsutturaa kannon ympärillä.
Se oli vielä viime kesänä luumupuu, mutta olisiko myyrä tehnyt tuhojaan, kun niin kuivakaksi kävi... Loppujen lopuksi tuosta juurihässäkästä irrottautui kaksi erillistä kantoa, jotka olivat kietoutuneet yhteen. Minä pesen ne, kuivatan ja teen niistä jotain kivaa! Ans kattoo, mitä!

Nehän näyttävät ihan hummereilta tai jättiläisskorpioneilta!



Huvimajan paikasta kerron sen verran, että tähän nyt päätettyyn paikkaan sitä en aiemmin kertaakaan ajatellut. Juuri siitä syystä, että se on vaarallisen lähellä pelikenttää. Paikka on mökin ja rannan välissä, mutta ei kuitenkaan joelta katsottuna mökin edessä. Hieno paikka!!! Ja etäisyys rannasta ihan toleranssin rajoissa.
Kas tässä.



torstai 14. kesäkuuta 2012

Viisas anoppi

Blondilla on maailman paras ja lisäksi viisas anoppi! Anoppi uskalsi sanoa ääneen sen, mitä itse olen hiljaa mielessäni ajatellut. On ollut ihan pelko persuuksissa (anteeksi tämä sana, mutta voiko sanoa pelko peppussa tai pelko peffassa? )tulevan majan sijainnin suhteen. Ja nyt anoppi sanoi ihan ääneen epäilynsä majan sijainnin järkevyydestä. Kuten joskus kauan sitten totesin, suunniteltu sijoituspaikka olisi ollut mökkitontin märin paikka. Appenikin haettiin paikalle ja hän oli samaa mieltä: Ei hyvä.Vaihdetaan vielä kerran paikkaa! Miksi en ihan itse tehnyt oma-aloitteisesti tätä päätöstä? No, kun aina sanotaan, että naiset (=blondit) ne soutavat ja huopaavat...minähän en sitä tee. En tee sitä edes kalastustarkoituksessa...kas kun Mies ei ole erityisemmin innostunut verkkojen heitosta. Osaan kyllä soutaa sekä huovata. Lapsena opin, kun isän kanssa Myllylammesta kiiskiä ja ruutanoita kiskottiin.


Siis vaihdetaan paikkaa. Mutta mihin? Mies haluaisi istua majassa ilta-auringon valossa. Paras paikka olisi ihan niillä rajoilla, että poikain pallopelit häiriintyisivät...pallo lasipalatsin seinään ja good bye ikkunaruuduille. No, Siperia kasvattaa, siinähän sitten voisi oppia ikkunaruudun vaihdon...en minä vaan tietysti pelaajat.


Sain tietää, että minulla on edelleen huikea mahdollisuus kasvattaa luonnetta. Ihan suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että kaivurimies tulee rylläämään vasta kolmen yön päästä. Voisin laulaa: "Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse..." Sunnuntaiaamuna (oikein luit: sunnuntaiaamuna) kello yhdeksältä rylläys alkaa. Huomenna soitetaan ja tilataan hiekkakuorma. Ihanteellista olisi, että hiekkakuorma olisi pihassa niin, että kaivurimies pääsisi sen samalla tasaamaan. Blondillekin jäisi vielä hiekkahommia, kun styroksien päälle tulee hiekkakerros.


Tänään oli kesäloman ensimmäinen oikea kesäpäivä ja siitä muistona minulla on olo ja ulkonäkö kuin keitetyllä ravulla. Tyhmyydestä sakotetaan. Missähän meidän perheen aurinkorasvat mahtavat olla? Ei ainakaan täällä paikan päällä. Tänä aamuna jo aloitin grillauksen. Yhtään auringonsädettä ei saanut heittää hukkaan, joten aamukahveja ei voinut nauttia ulkona pöydän ääressä, koska se jää hiukkasen varjoon. Istuttiin sitten Miehen kanssa tarjottimet sylissä pihakeinussa, joka kylpi aamuauringon syleilyssä.


 Yksi juttu ottaa muuten päähän aika kipakasti: Miksi ihmeessä kaikki maailman linnut ovat päättäneet käyttää vessanaan meidän pihakalusteita? Olisihan niitä muitakin paikkoja...esimerkiksi vaikkapa naapurin pihakalusteet. Ja miksi ihmeessä kaikki maailman muurahaiset ovat päättäneet pesiä meidän pihakalusteiden alustana olevien laattojen alla? Siinä sitten istut kiemurrellen pelkästään siitä ajatuksesta, että muurahaiset menevät paidan alle. Sitten "nautittuasi" pöydän antimista nouset pöydästä  paita ja hame koristeltuina valkoisilla linnunkakan länteillä!



tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hui akkaa!

Huijakkaa, huokaisi Mies väsähtäneen oloisesti juuri päiväuniaikaan. Kehotin häntä menemään ruokaperäsille. Mutta Mies kielsi sanoneensa huijakkaa, vaan "Hui akkaa!" Tuohon minä kysymään, että olenko pelottava, kun pitää ihan sanoa HUI. Kyllä, kuulemma olen. Olin vetäissyt haalarit päälleni, kun ajelin mökillä heinää matalammaksi. Nähdessään minut "työhaalareissa" Mies pelästyi joutuneensa työleirille!!! Ei kai hän siinä kovin paljon erehtynytkään, mutta sitä en tietenkään hänelle kertonut. Mielessäni olen luvannut hänelle hanslankarin toimen projektissani. Tai, no...saa hän olla myös autonkuljettaja, kun peräkärryä käytetään...ja tietysti kuormantekijä, kun peräkärryä täytetään. Rakentaminen on blondien hommaa. Luulisin...




Alan olla kärsimätön! Odotan niin minikaivurimiestä tontille tonkimaan. Pyörin täällä mökkimiljöössä rauhattomasti, nippasen rikkaruohon sieltä ja leikkaan heinätupsun täältä, välillä käyn sisällä maalaamassa pöydän valkoiseksi, välillä istutan kesäkukkia, käyn sipaisemassa ikkunanpokia, käyn aitan seinää raaputtamassa (sekin pitää maalata)...yhtä sun toista räpellystä yritän. Menin niinkin pitkälle, että pyörin vajassa kokeilemassa eri työkaluja, miltä ne tuntuvat kädessä. Löysin vaikka mitä mm. isot kasat nauloja...hienoja nauloja. Ajatelkaa, jätin naisten saunapäivänkin ystäväni uudessa rantasaunassa väliin, kun olen passissa ja odotan. Odotan. Taas kasvatetaan blondin luonnetta!




Paljon hienoja nauloja! Mutta ei naulapyssyä vaan manuaalivasaraa varten.





Voisin tässä joutessani esitellä näitä aarteita. On rautalankaa, suorakulmaa, talttaa, pihtiä, rautasahaa, kuminuijaa, katkaisusahaa, peltisaksia...



Hermostuksissani katsoin parhaaksi lähteä juoksemaan...tässä kaarran yhdentoista männyn metsiköstä kohti salavakujaa. Olen laskenut, että yksi kierros tontilla tekee kaksisataakaksikymmentä metriä. Tätä kierrosta sitten veivaan ja veivaan ja käännän suuntaa ja taas veivaan.



Tulin levottomaksi senkin takia, kun Mies epäili, että rakennuksestani tulee liian iso ja RUMA! Olen piirrellyt kuvia ja mittaillut. Nostin kaksi ikkunaruutua päällekkäin vajan seinää vasten ja vertailin: ei tule liian iso, eikä tule ruma! Hyvät hyssykät! Just passeli tulee.
Etuosaan ovien molemmin puolin tulee kahdet ikkunat päällekkäin, lännenpuoleiselle seinälle viisi ruutua riviin ja kahteen kerrokseen, takapäätyyn neljät kahteen kerrokseen, idänpuoleiselle seinälle ei lainkaan ikkunoita...yhteensä siis 22 ikkunaruutua.


 


Etsin edelleen vanhaa joutolautaa, kakkoskakkosia ja kakkosnelosia. Jos nurkissanne lojuu joutavaa materiaalia, niin tulen ihan ilmaiseksi hakemaan. Tarkemmin sanoen ja viitaten aiempaan tekstiin: Mies saa tulla hakemaan. Tietysti voitte tuoda ne itsekin tänne paikan päälle, jos kovasti haluatte. Joten ilmoituksia vain tänne päin. Mies naureskelee mun kierrätysinnolleni. Rakkaalla vaimolla on monta nimeä (näinhän se varmasti on?) ja nyt tottelen nimeä: LUOMUPIIPERTÄJÄ.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Miehen silmin ja vähän naisenkin



Juhlakauden kiivaimpaan aikaan vierailimme ystäväperheessä lakkiaisissa. Astuimme viehättävään pihaan, johon oli hankittu upeat valkoisella kankaalla verhotut katokset sekä rakennettu näyttävä korotettu istutusalue. Istutusalueella oli useita erilaisia perennoita ja söpö suihkulähde. Ihastelin Miehelle tätä aluetta ja kehottelin katsomaan. Hän totesi itsekin: Tosi hieno! Palasin sitten asiaan tässä muutama päivä juhlien jälkeen. Muistelin, miten mahtavat, erikoiset tulppaanit kohottivat uhkean olemuksensa kohti taivasta. Mies tähän ihmettelemään, että missä sellaisia oli...pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että Mies katsoi kyllä samaa aluetta kuin minä, mutta hän ei huomannut kasveja. Mies totesi, että todella, se oli hieno alue...niin upeat sidekivet ja muuri!!!


Mies sanoi tässä päivänä menneenä, että meidän pitäisi ruveta juoksemaan. On tullut oltua melko stabiilissa vedossa. Muistutin äsken miestä juoksemisesta, johon hän tokaisi: sun juoksemiset on tänä kesänä juoksemista rautakauppaan ja takaisin. Niinpä! Sitä juoksemista tässä odottelenkin. Kaivuri tulee ensi viikolla. Sitten ei muuta kuin styroksit ja hiekka kuoppaan ja rakentamaan. Ärsyttävä sää vähän harmittaa. Täällä mökillä on ihan törkeän paljon hyttysiä. Nehän syövät blondin elävältä! Täytyy hankkia semmoinen työhaalari suojaksi. Itseasiassa kotona roikkuu kunnioitusta herättävä erivärisillä maaleilla tuhriintunut sininen haalari kaapissa...enköhän saa sitä lainaksi. Jossain meillä on keltainen rakennusmiehen kypäräkin, jonka sukulaismies antoi lahjaksi, kun aloitimme mökin rakentamista aikoinaan. Kunhan sonnustaudun kaikkin suojavarusteisiin, niin johan rupeaa Lyyti kirjoittamaan!!!



Tekstiilit kunnossa!


Merkkailin toissapäivänä uudestaan mittakeppien avulla lasipalatsin paikkaa. Mies sanoi, että siitä tulee aivan liian iso...Apua! Mitä nyt tehdään? Eihän niitä ikkunoita voi pienentää. Pitääkö vielä kerran muuttaa suunnitelmia ja rakentaa kuitenkin pulpettikattoinen maja... Tarkoitus oli, että huvitusmajasesta tulisi 3x4 metrinen, aivan samankokoinen kuin tähän asti käytössä ollut metallirunkoinen juhlakatos mökkitontilla. Katos ei tunnu mitenkään liian suurelta. Toisaalta tottahan se on, kun 12 neliöisen rungon päälle rakennetaan harjakatto, niin korkealle siinä noustaan.







































 Ikkunatilanne elää omaa elämäänsä. Ne ihanat kaari-ikkunat olivat liian lahoja...harmi, mutta helpompi tosin nelikulmioista on rakentaa. Siis hyvä näin! Vaikka kyllähän blondit ovat taitavia. Osaamme melkein  mitä vain. Rakas ystäväni on oiva esimerkki nohevasta naisihmisestä. Miehensä oli tuonut onkireissultaan tuliaisiksi pikkuahvenia. Ahvenia ystäväni oli sitten ihastellut ja todennut, että jos näitä olisi vähän enemmän, näistähän saisi lohikeiton. Näppärää!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Blondi ja korkkarit


Naulapyssy levätköön edelleen aivan rauhassa varastossa. Blondilla on nimittäin juhlaputki päällä. Putki alkoi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja putken pää häämöttää jossakin tuolla öbauttiarallaa juhannusjuhlinnan jälkeisellä viikolla. Joka ikinen viikonloppu on juhlittu ja tullaan juhlimaan!


Olen saanut vetää jalkaan ohuenohuita muotoilevia sukkapöksyjä ja tunkea sitten sievän pikku jalkani korkkareihin. Juhlaputken tässä vaiheessa varpaat ovat jo täyttä muusia...mitä niistä vielä tuleekaan ennenkuin heinäkuu koittaa. Vartaloni olen survonut juhlakolttuihin...silkkiin ja shifonkiin. Yhdet juhlat kekkaloin jopa hienossa nutturassa. On niin naisellista ja ihanaa. Tuosta varpaiden muotoilusta voisin kertoa vähän enemmän. Olin pikkutyttö, kun enoni lähti Tampereelle yliopistoon opiskelemaan. Sieltä hän sitten kirjoitti kirjeen pikku-Ullalle. Olin aloittamassa koulutaipaletta ja enoni arveli koulussa ensimmäisinä päivinä tapahtuvan varpaiden muotoilua. Aavisteli opettajan tekevän sen vasaralla, koska itse kuulemma oli yliopistossa saanut litistyksen lekalla. Oli sitten hänellä varpaat levällään kuin sammakolla räpylät, niin levällään, ettei päässyt tavallisissa kadunkulmauksissa kääntymään. Piti kuulemma käydä keskustorilla kääntymässä. Niin, että, jos on vasaralla lätistetty ja nyt kapeakärkisillä korkkareilla supistetaan, ymmärtänette tuskan. Muusia siis minun varvasparat.


Tämän kesän juhlat ovat monimuotoisia, on kolmet valmistujaiset, kolmet ylioppilasjuhlat, kahdet viiskymppiset, erään orkesterin kuuskymppiset, hautajaiset ja häät. Elämän koko kirjo! Itse olin järjestämässä valmistujaisia puusepälle. Leipomuksia, salaatteja, juustoja, juomia, kukkia...siivota olisi tietenkin voinut paljon enemmän ja rikkaruohoja olisi tietenkin voinut kitkeä paljon enemmän...Ystävien juhlissa tarkkailin tarjoiluja. Voi, mitä herkkuja ja trendikkäitä sellaisia, naiset olivatkaan laittaneet. Niitä sitten päivittelin ja huokailin, että olisi minunkin pitänyt sittenkin laittaa sitä ja tätä. Tuohon Mies puuskahti, että eiväthän juhlien järjestämiset mikään kilpailu ole. Ai, ei vai?



Kyllähän niitä juhlia mielellään laittaa ja järjestää rakkaiden ihmisten takia. Ja ihan kivahan niissä juhlissa on vieraanakin olla. MUTTA se juhlien jälkeinen roudaus ja siivous on tylsää. Ensinnäkin, joka tapauksessa, vaikka kuinka miettisi ja olisi tarkkana, sitä tulee laitettua liikaa ruokaa. Ensin mietit, miten saat kaiken mahtumaan jääkaappiin ja juhlien jälkeen mietit, mihin tunget kaikki jämät. Ei kehtaa ensimmäisten vieraiden mukaan laittaa viemisiä kotiin, sitten viimeisten vieraiden lähdettyä istut siinä muovirasioiden keskellä ja mietit, mitä kaikella jämällä teet. Ja entäs sitten ne kaikki lainatut astiat, peset ja pakkaat niitä ja kuljettelet ympäri kaupunkia, että saat kotona pöytien päälliset tyhjiksi. Niin, ja entäs sitten ne kaikki huonekalut ja pihakalusteet, jotka olet roudannut mökiltä, nekin pitäisi saada joskus kotipihalta ja olohuoneen nurkista pois. Puoli kesää menee ennenkuin tästä toipuu! Ja silti en ikinä jättäisi tätä kaikkea tekemättä! On etuoikeus saada tehdä juhlat upealle nuorelle! Hymykin vielä irtoaa...irtosi muuten puolet (melkein)  hammastakin...lääkäritäti sai sen onneksi takaisin kokonaiseksi.


Puusepän juhlat juhlittiin loistavassa kesäsäässä! Ensin meitä peloteltiin kylmällä ja sadesäällä, mutta Taivaan Isä päätti toisin! Vieraita tai paremminkin sanoen ystäviä saimme kasaan melkein kaikki ne, ketkä olimme kutsuneetkin. Meitä oli noin kahdeksankymmentä paikalla, tosin ei yhtä aikaa. Ihana ilta!




Mökkitontilla alkaa toivottavasti viikon sisällä tapahtua! Odotan palavissani pientä näppärää kaivuria sinne pörräämään. Yhtä asiaa tässä joutuu ihmettelemään. Blondi on valmiina, mutta missä ihmeessä on katsomo, jonka Mies ja Sukulaismies lupasivat rakentaa. Niin, missä?