maanantai 22. lokakuuta 2012

Ullan linnassa

 
 
 

 
 
 
19.10.2012
 
Se on nyt sitten valmis... majanen. Talvea varten. Taisin jossain vaiheessa uhota, että syntymäpäivänäni majanen on valmiina. Näin sitten pääsi käymään. Kiitos siitä kuuluu suurimmaksi osaksi Miehelle.

Olen ollut vähän aikaa aika hiljainen. Tarkoitan siis, että postauksia ei ole syntynyt, vaikka aihettakin lienee olisi ollut. Rakas potilas sai vakavia komplikaatioita!!! Elämässä on mutkia ja vahvoja pysähdyksiä, mutta ne kaikki ovat Jumalan kädessä ja siksipä ei tarvitse pelätä...turvassa ollaan. Postauksia ei ole kuitenkaan syntynyt entiseen tahtiin...vierailen vuoroin sairaalassa ja vanhusten palvelukodissa ja huvitusmajaset ovat vasta kolmannella sijalla.




 
 
 
 Elämä kuitenkin jatkuu ja silloin, kun on aihetta juhlaan, juhlitaan. Sukulaismies, blondisisko, serkkumies, rakas ystävä, Mies ja perheen vanhempi juniori tyttöystävineen olivat todistamassa huvimajakauden vihkiäisiä ja syntymäpäiväni juhlintaa yhdeksäntenätoista päivänä lokakuuta huvitusmaja Ullanlinnassa. Säätila oli mitä loistavin! Ihan oikeasti istuimme juustotarjottimen ääressä huvimajassa emmekä ihmeemmin paleltuneet.
 
 
 
 
 
 Lahjaksi sain muunmuassa energiajuomaa, jota blondisiskoni epäili minun tarvitsevan projektin jälkeen. Siinä hän on enemmän kuin oikeassa. Energiani on niin ehtynyt, että voisin jäädä jo nyt uudelle kesälomalle...syysloman sijaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Majasessa on joitakin söpöjä yksityiskohtia ja niistä tämä ikivanha lukko yksi hienoimmista. Oviin oli lisätty edellisessä kohteessa mielettömän jykevät upouudet kromilta hohtavat lukot, jotka sopivat majaseen yhtä huonosti kuin...nyt päässä surraa kun yritän keksiä tähän sopivaa vertausta...kuin, kuin finni nenäpäähän. 
 
Valitettavasti niitä lukkoja ei voi irrottaa tuhoamatta lisää oven ulkonäköä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Naisväen lisäksi myöskin sukulaismies, serkkumies ja oman isukkini olivat kaikki sitä mieltä, että majanen oli hyvin rakennettu ja nätti. Isäni sanoi, ettei sieltä malttanut lähteä ulos, vaikka ulkoilman lämpötila hipoi nollaa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Tänään 22. lokakuuta oli jo todella kylmä. Puulaatat, jotka vievät saunalta rantaan, olivat yllättäen jäätyneet. Blondi vetäisi niin tyylikkäästi lipat, että Mies harmitteli kameran jäämistä sisälle mökkiin. Nyt on molemmat lonkat hellänä.  Jatkossa kierrän laatat ja portaat... menen uimaan kukkapenkin kautta!
 
Ei enää liiku lehti tuomessa eikä koivussa ja lintunenkin on vaiti. Joutsenet kuitenkin vielä lentelevät uljaasti joen mutkia seuraillen...kohta nekin ovat poissa.
 
 
 



lauantai 6. lokakuuta 2012

Lattiamestarina

 
 
Olen niiiin onnellinen. Rakas potilas oli sairaalassa selviytynyt leikkaussalista osastolle ja vaikutti ihan pirteältä happiviiksineen ja kipupumppuineen. Toivotaan, että olo on entistä ehompi sitten, kun taas jalkoja saa maahan asettaa.
 
 
 


Tuulee ja myrskyää.
 
Vettä pudottaa taivaan täydeltä. Jos tämä syksy jatkuu tällaisena, kohta täällä tulvii. Laituri on taas veden alla, kun sille astuu, vaikka Mies teki suuren työn ja korotti sitä tuntuvasti kesällä.
 
 
 
 
 
 
Uskomatonta!
 Huomiseksi on kuitenkin luvassa poutapäivä. Kattopellit lepäävät tuossa mökin vieressä ja odottavat pääsyä paikoilleen. Yllättävän pieneen pakettiin mahtuu 22 neliötä.
 
 
 
 
 
"Tarkastaja" kävi tänään katsomassa huvitusmajasta ja oli tyytyväinen! Olimme tehneet hyvää työtä. Huomio, siis minäkin! Ihan hykerryttää.





 
 
Ihana aamu eilisen myrskyn jälkeen. Joki on aivan peilityyni. Ulkoilman lämpötila oli +5 ja Mies kävi aamu-uinnilla!!!
 
 
 
 
 
 
 
Tämä kuva oli ihan pakko laittaa esille. Huomatkaa blondi on katolla, eikä itke yhtään. Minun hommia oli ennen pellistystä poistaa pudonneet koivunlehdet aluskatteelta.
 
 
 
 
 
Tästä se pellitys sitten lähti.
 
 Mies hoiti katonlaiton ja minä lattianlaiton. Sirkkelöin laudat mittaansa, sahasin pistosahalla koverrukset lautoihin ovenpielien kohdalla ja ruuvasin akkuporakoneella laudat kiinni aluskehikkoon. Kuulostaa loistavalta ja ihan loistavasti se sujuikin, melkein. Mies sai taas kunnon naurut, kun akkuporakoneesta loppui virta ja minun piti tarttua ihan tavalliseen porakoneeseen. Painoin nappia hampaat irvessä, eikä ruuvi meinaa painua lautaan...porakone alkoi kärytä. No, johan on muu kumma, kun ei koneet toimi!!! Mies tuli tarkistamaan tilanteen...siinä hän sitten viisasteli, että helpommin onnistuisi, jos porakone ei olisi pakilla. Mistä sitä voi tietää, milloin se on pakilla ja milloin ei. Mies kertoi, että pyörimissuuntaa voisi tarkkailla.
 
 
 
 
 
 
Pääsin näin pitkälle ja sitten ruuvit loppuivat. Ei muuta kuin ostoksille!
 
Mies pääsi näin pitkälle.
Nyt väsyttää...molempia.
 
 
 

maanantai 1. lokakuuta 2012

Orja ja mummo


Joltakin on mennyt järki, kuulemma, ja se joku en ole minä.

"Järjen veit ja minusta orjan teit", laulaa Mies nykyisin aika usein seurassani. Ja sehän minua niin hykerryttää tai Dingoa siteeraten "se minua niin ravistaa".


Tänään Suomen suurin Prisma tarjosi juuri minulle sanomalehtimainoksessa ruskeaa kyllästettyä terassilautaa puoli-ilmaiseksi, joten lattialaudat majaseen on ostettu ja kuljetettu paikan päälle jälleen kerran runsaassa vesisateessa. Perheen juniori halusi auttaa ja lähti Miehen kanssa tekemään kuormaa. Jotain ihmemömmöä lautojen päällä on. Juniori kertoi sen olevan kyllästysainetta ja pintahometta, jonka saa pois ihan yksinkertaisesti harjaamalla.






Sillä aikaa, kun miehet (orjat) huhkivat vesisateessa, minä shoppailin Prisman vaatetusosastolla! Löysin mielestäni niin söpön hatun, kaulaliinan ja sormikkaat, mutta tuomio oli kova, kun näytin hattua Miehelle. Mummohatun ostin!



 
 
 
Yritin perustella, että nuoretkin käyttävät tällaisia hattuja nykyisin. Siihen Mies totesi, että nuoret ja mummot. Kumpi olen, nuori vai mummo...no en kuulemma ainakaan nuori, joten täytynee myöntää, että vaihtoehdot ovat vähissä. Voisinhan minä toki mummokin olla!
 
 
 
 
 
  
 
 
Hankin myös tarvikkeet syksyistä asetelmaa varten, joka lähtee lahjaksi tärkeälle ihmiselle. Minusta siitä tuli ihan kelvollinen ja söpö.
 
 
 


Tulevana perjantaina Mies lähtee sukulaismiehen kanssa Joutsenoon kattopeltejä noutamaan. Itse jättäydyn matkalta pois ja menen katsomaan rakasta potilasta sairaalaan. Odotukset ensi viikonlopun suhteen ovat korkealla. Mikäli sää sallii, voimme asentaa kattopellit sekä lattian. Sen jälkeen pääsenkin sisustamaan huvitusmajasta talviasuun. Ihanaa!!!
 
 Kesäkalusteet pääsevät hyvään suojaan talven ajaksi. Kun niille levittelee lampaantaljoja, huopia ja tyynyjä, niin miten herttaista onkaan nauttia talven ensimmäiset glögit majasessa kynttilöiden valossa. Voisinkin viettää mummomaisen syysloman omassa pikkiriikkisessä Ullan linnassani.