sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kauhistuksen kananhäkki!!!!

Oletko  koskaan joutunut tyhjentämään jonkun  asuntoa, jonkun sellaisen asuntoa, joka on elänyt aika kauan... esimerkiksi yli kahdeksankymmentä vuotta? Ehkä ottaisit mielelläsi itsellesi tyhjennettävästä asunnosta yhtä sun toista kivaa pientä ja vaikka vähän isompaakin, mutta sinulla ihan pikkiriikkinen ongelma. Ongelma nimeltä "tilanpuute". Onko sinulla ollut kiire tehtävässäsi, koska asuntoa ollaan jo myymässä?

Olemme siis kohtalotovereita!

Tyhjennän 80 neliöistä kolmiota, jota ei ole sisustettu minimalistisesti. Asunnossa on mahtava  koko huoneiston levyinen noin 20 neliöinen parveke, joka on myös sisustettu runsaasti. Ja sitten löytyy tietenkin vielä se kauhistuksen kananhäkki!!! Se kanaverkollinen varastokomero, johon tulee tungettua kaikki se tavara, mikä ei mahdu varsinaiseen asuntoon. 

Istun ja huokaisen...mietin sitä tavaranpaljoutta, jota olen itse alkanut kerätä ympärilleni. Mitä ihminen tekee kaikella tällä materialla? Kunpa pystyisinkin laittamaan kiertoon kaiken sen, mitä en todella tarvitse. Loppujen lopuksi sellaista tavaraa on vähän, mitä todella tarvitsee. Mutta minkäs teet, kun on niin paljon kaunista ja söpöä, jota on mukava katsella.

Nyt siis istun ja huokaisen...katselen kaunista ympärilläni ja ehkäpä voimaannun jollain tasolla huomiseen taistoon. 








maanantai 22. kesäkuuta 2015

Hemmottelua

Lähdin aamulla kaupunkiin hoitelemaan asioita. Mies käänsi kylkeä ja jatkoi uniaan. Palasin mökille kymmenen tunnin päästä nääntyneenä ja nälkäisenä. Pihanurmi oli leikattu ja puhtaat lakanat liehuivat tuulessa ja kammottava tiskivuori oli hävinnyt. Mikäli tästä vielä mieli saattoi parantua, parani se, kun nyhtönautaa tungimme pitaleivän väliin. Hyvä ruoka, parempi mieli.
Säihkyvän kruunun illalle järjesti perheen nuoriso, kun paistoi meille kesän ensimmäiset letut. Letut tarjoiltiin kirsikoiden, pensasmustikoiden ja kermavaahdon kera.
Nyt istun sohvalla pullean masuni kanssa ja mietin, miten kierittelen itseni kohta saunaan. Ehkäpä Mies auttaa kierittelemisessä.













Kiitos!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusaattona

Minun juhannusaattoni on vaaleanpunainen. Jotta se olisi täydellisen vaaleanpunainen, tarvitsen vaaleanpunaisia villilupiineja. Jos ajelit illansuussa Tirvalla ja näit jonkun pyörivän ojissa, siellä ja täällä, se olin minä. Pyörin pitkin Tirvan ojia ja etsin oikeanvärisiä kukkia...löysin yhden sieltä ja toisen täältä.





































Ei haittaa, vaikka ötökät tunkevat korviin, nenään ja suuhun. Ei haittaa vaikka vettä tulee taivaan täydeltä. Ei haittaa, vaikka kahlaan litimärässä puolimetrisessä heinikossa, kunhan väriasiat ovat kunnossa.

Suloista yötöntä yötä sinulle!

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Maalaisunelmaa

Ihana lauantaiaamu. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat ja tummapaahtoisen kahvin aistikas tuoksu tavoittaa nenäni aistimet. Minusta tuntuu, että ELÄN. Elän niin paljon, että yhtäkkiä minun on ihan pakko laulaa kurkkusuorana ensimmäistä laulua, mikä päähäni pälkähtää...sattuu olemaan Yhdysvaltain kansallislaulu...mistähän sekin minun päähäni tuli?!?! Mies tuijottaa minua hiukan hitaanlaisesti, joten katson asialliseksi selittää käytöstäni ja niinpä julistan Miehelle olevani HEREILLÄ. Siihen hän hyvin lakonisesti mutisee: "Olen minäkin hereillä, mutta en sentään hullu!"

Tämä on se päivä, jolloin on aika sykkiä...aika sykkiä vesipumppu jokeen, ettei tarvitse selkä vääränä raahata sataa litraa vettä kasvimaalle...aika sykkiä pyykkinarut koivujen väliin. Tänään on täydellinen pyykkipäivä!














Tämä on oikeaa maalaisunelmaa, raikkaat puhtaalta tuoksuvat lakanat ja pyyhkeet liehuvat raivokkaasti tuulessa ja kuivuvat hetkessä. Tosin mökkipihamaa näyttäytyy vielä remontin jälkeisessä rujoudessaan. Tarkoitus olisi saada mitä pikimmin multaa savimaan päälle ja ruoho kasvamaan. Odotan kiihkeasti, että multamies toisi meille lavallisen hyvää seulottua ja lannoitettua mustaa multaa! TÄNÄÄN.













torstai 4. kesäkuuta 2015

Myrskyisää


On kovin myrskyisää tämä lomanalku näin säiden kannalta. Istun möksässä ja ihmettelen, mitä tekisin...ei tee yhtään mieli ryhtyä pyörimään kasvimaalla tai leikkaamaan heinää tai istumaan ihan vain auringossa. Varsinkin,kun aurinko-armas piipahtaa näkyviin minuutin ajaksi paetakseen taas pilvien taakse. Ei tee edes mieli istua ulkona salongissa juomassa päiväkahvia ruusukupeista. Aina pitäisi olla jotakin tekemistä, mutta nyt ei huvita. Onks pakko, jos ei taho? Joten istun siis möksässä ja katselen seiniä. Olemisen sietämätön keveys!!!!
































Mitähän värejä täältä vielä puuttuu? Eipä juuri mitään, mutta keltaista ja heleän vihreää ei juurikaan näy. Oranssia tänne ei tule...riittää kun sitä on kotona! Ei, löytyyhän täältä oranssiakin - matosta.









Löysin keltaista lankaa...ainahan voisin Miehen "riemuksi" laajentaa tupsutaulua tuvan seinällä. Keltaista, vihreää ja vaikkapa puhtaan valkeaa. Jaahas, kuinkas ollakaan, taitaapa pukata jonkinasteista projektintynkää myrskypäivien ajaksi.

Pienenä kuriositeettina kerrottakoon, että tässä tylsistyneenä pähkäilyn lomassa syntyi raparperikakkunen. Ehkä niitä ruusukuppeja vielä tarvitaankin.