keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

En tullut ajatelleeksi!





Sunnuntaina muutama päivä sitten oli tämän kevään ensimmäinen oikea kevätpäivä. Niin ihanan kirkasta ja aurinkoista. Kirkasta ei kuitenkaan ollut, kun katse eksyi ikkunoihin. Silloin iski karvas todellisuus tajuntaani. DJONG! Mitä lasipalatsi käytännössä tuo kaiken ihanuuden lisäksi elämääni? Kaksikymmentäneljä kertaa lisää hommia. Sanokaapa, kuka ihan oikeasti pitää siivoamisesta? Kuka ihan oikeasti pitää ikkunanpesemisestä? En ainakaan minä! Mutta tässä vaiheessa on mahdotonta perääntyä. Blondi ei peräänny.

 
Laskin ikkunat. Kotona niitä on kaksitoista ja niiden lisäksi autotallin ikkunat. Mökillä niitä on yksitoista ja niiden lisäksi saunamökin ikkunat. Ja tähän lisätään ne tulevan huvimajan kaksikymmentäneljä ikkunaruutua.
 A P U U V A !

 Annoin houkutella itseni ostamaan jonkinlaisen ihmesienen mökkimessuilta vuosi sitten. Jatkoin samalla linjalla viimekeväisillä rakennusmessuilla ja ostin samanlaisen sienen, mutta nyt varren kanssa. Veikkaan, että jotkut muutkin ovat tehneet samankaltaisia tyhmiä temppuja. No, minkäs teet, kun näppärät esittelijätyttöset saavat pienin sievin vedoin lasit kirkkaiksi. Ei jäänyt minkäälaisia viiruja eikä vesipisaroiden jälkiä. Mutta miksi niin ei käy, kun minä pienin sievin liikkein sientä heiluttelen. Niin miksi? Tässä  tulisi vinkki lukijoille: Kokeilkaa tuotetta ensin ennenkuin ostatte lisää samanlaisia. Onhan se tietysti leuhkan näköistä, kun avaa siivouskaapin ja kaappi on  täynnä tehokkaanoloisia vempaimia. Tulee ehdottomasti sellainen fiilis, että tämän talon emäntä on siisti ja ahkera. Tosin se fiilis häviää, kun katsoo tarkemmin tämän talon emännän nurkkia. Tai tarkemmin sanoen: emännän emännöimän talon nurkkia. Todellisuudessa sanomalehti on paras apu säämiskän ja lastan lisäksi ikkunanpesussa.

Toimeen!



Sanomalehdestä tulikin mieleen, että sain tietää olevani LEHTIHÖRHÖ. Mies avasi tänään postilaatikon ja alkoi päivitellä postin määrää. Lehti, lehti, lehti, lehti, lehti, lehti...kuka näitä lehtiä oikein tilaa? Yksi lehdistä oli Miehen Tuulilasi ja yksi Miehen saama lahjalehti Avotakka (miehen  lahjalehti???? minulla on kiltti Mies; oli valinnut lahjalehdekseen vaimon toiveen) ja loput neljä minulle tulevia sisustus ym. lifestyle-lehtiä. En voi ymmärtää, miksi kaikki ihanat lehdet tulevat samana päivänä. No, näin pääsi käymään ja siinä mies tuskailee postilaatikolla paksu lehtipinkka sylissään. Mietittyään hetken Mies tuumasi, että joku lehtihörhö meille tätä lukemista tilaa. Mieluummin lehtihörhö kuin joku muu hörhö. Sitä paitsi minulla on niin mittava projekti tulossa, että tarvitsen ehdottomasti kaiken mahdollisen virikkeistön sen onnistumiseksi!

Mutta nyt nautitaan keväästä ja kaikista mieltä humalluttavista suunnitelmista, eikä murehdita tulevia emännän siivousurakoita! Nautitaan myös näistä pienistä lehdenaluista, joita puihin kohta putkahtelee.

 



perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kutsu.

Kaikki maailman blondit: Yhdistykäämme!

Tai ainakin Suomen tai ainakin Kouvolan blondit: Yhdistykäämme ensi kesänä Tirvalla. Ottakaa mukaan vasarat, vatupassit, sahat,  ruuvitaltat tai mikäli uskallatte, ottakaa mukaan akkuporakoneet. Katkaisusirkkeli, viimeistelynaulain ja naulapyssy tulee "yhdistyksen" puolesta. Tulkaa, niin pannaan rentteliksi! Pannaan rentteliksi niinkuin Vaahteramäen Eemeli, kun sotaväkeen halusi. Eemelillä ei tietysti ollut mukanaan em. vehkeitä. Hänelle riitti pössykkä ja mössykkä.

Sukulaismiehen vaimo, ihana vaaleaverikkö, lupasi jo tulla kaveriksi. Juttelimme asiasta pari päivää sitten ajomatkalla Helsingistä Kouvolaan. Mies ajoi vaitonaisena. Keksimme ystäväni kanssa, että mitä useampi blondi on paikalla huseeraamassa, sitä kalliimmat voivat olla  pääsyliput katsomoon! Tässä vaiheessa mies havahtui ja totesi tuskaisena: Sitä kalliimmaksi tulevat jälkiselvittelyt! 

Mutta ei tässä olla mitään eilisen teeren tyttöjä. On sitä ennenkin rakennettu mökkejä. 



Tuon nosturin kopissa keikkuminen oli ihan kivaa. Sen verran voin noviiseja opastaa, että kannattaa nostaa sitä kopperoa, jossa seisoo, hyvin maltillisesti. Saattaa käydä nimittäin niinkin, että voi kopsahtaa aika napakasti pää kattoon tai räystääseen. Ja sen voin sanoa, että jos kopsahtaa, niin aika napakasti jysähtää. Mutta mitäpä tuosta, pituutta vain vähän menetin.

Ihmettelen vieläkin, miten hauskaa ja turvallisen oloista oli keikkua kopperossa maan ja taivaan välillä. Nimittäin inhoan korkealle kiipeämistä. Yhtenä kauniina päivänä Mies sai houkuteltua minut keskeneräiselle mökin katolle. Kai minulla oli siellä olevinaan jotain tähdellistä tekemistä, ihan huvikseni en todellakaan olisi sinne kiivennyt. Tarkemmin sanoakseni, kyllä sitä vielä kiipeää sinne katolle, mutta auta armias, kun sieltä pitää tulla pois! Mies neuvoi kärsivällisesti, mihin jalka kannattaa asettaa...pari senttiä vielä, sitten löytyy jalan alle tikaspuu. Mutta voi sitä itkun määrää. Itkin ja sanoin tulevani alas, kun haluan ja laitan jalkani pari senttiä alemmaksi, kunhan haluan. Piste. 

Viime aikoina olen pysytellyt poissa katoilta.

Rakkaat kanssasisaret! Taalkoot Tirvalla ovat seuraavanlaiset: Tehdään pikkaisen juttuja...nakutellaan ja paukutellaan. Sitten SYÖDÄÄN. Ostin Ikeasta yltiöromanttisen vaaleanpunaisen ruusutarjottimen aivan teitä varten. (Mies meinasi oksentaa nähdessään ruusuihanuuden.) Syödään marenkiunelmia ja suklaaunelmia ja juodaan ihanaa vaaleanpunaista juomaa. Fresita lienee sopivaa tähän tarkoitukseen. Sitten voidaankin ottaa aurinkoa ja pulahtaa raikkaaseen jokiveteen.

 Sula mahdottomuus kieltäytyä tällaisesta tilaisuudesta!    

                                                          

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Mikäs hätä tässä on, valmiissa maailmassa!

Blondi on hätäinen. Hättäinen, niinkuin kolmen jiin Kajjjaanissa sanottiin. Olen asunut Kainuussa ja sikäläiset ihmiset osaavat ottaa jotenkin mukavan rennosti. Siellä mietitään ja tössytellään kotona. Aikoinani, kun piti käyttää persuuslihaksia ja kirjoittaa gradua, luin jonkun viisaan ajatuksia luovuudesta. Hän oli sitä mieltä, että "luova työ vaatii näennäistä joutilaisuutta". Silloin tuo kolahti: aina kun alkoi paine kohota tekemättömistä töistä, muistelin lukemaani viisasta lausahdusta ja jatkoin joutenoloa. Tosin jätin huomiotta tuon "näennäistä", mutta se lienee aivan turha muotoseikka.

Nyt sitten pitäisi olla luova ja nauttia näennäisestä joutilaisuudesta. Lunta on vieläkin maassa vaikka millä mitalla, enkä pääse tonkimaan mökkipihalle. Olen käyttänyt viikonlopun piirrellen. Tuli mieleen, että olisikohan viisasta vähän suunnitella lasipalatsin mittasuhteita ja laskeskella materiaalimääriä. Olen jättänyt vahingossa tai ihan pahuuttani kertomatta, mistä materiaalista aion rakennelmani kyhätä. Aiemmin mainitsemani sukulaismies on AARRE. Häneltä olen saanut lahjaksi vanhoja purkuikkunoita, sellaisia somia ruutuikkunoita, joiden lukumäärää en todellakaan muista...on niitä kuitenkin ainakin 24 kappaletta.  Ikkunoiden lisäksi olisi tarkoitus kerätä muutakin kierrätyskamaa esim. purkulautaa. Ikkunat vetelevät vielä talviunia pressun alla vajan seinää vasten.



Tarvitsisin taas henkistä tukea ja mielipiteitä. Olen piirtänyt pulpettikattoisen ja harjakattoisen majan. Sijoituspaikka on selvinnyt. Rakennan keskuspuistoon, joka on keskipäivän aikaan  todella aurinkoinen paikka. Majan takanurkalla on todella ihana jätevesikaivo, sellainen järkyttävä harmaa pyöreä kuperakantinen hökötys, jonka vieressä sojottaa pylväs ja pylvään päässä on punainen lamppu. Lamppu syttyy, kun jotain hälyttävää tapahtuu kaivossa.

Niin tosiaankin, se syttyy. Ehkä muistorikkain syttyminen oli tässä kolmisen vuotta sitten jouluaattoiltana. Olimme käyneet joulusaunassa. Miesväki odottaa saunanraikkaana, että saan jouluaaton illallisen pöytään. Kinkku on juhlapaikalla, omena vain puuttui suusta. (Puuttuu muuten aina. Meidän kinkulla ei ole suuta.) Ja silloin pihalla alkoi palaa punainen jouluvalo! Ei siinä auttanut muu kuin Miehen oli mentävä sinne kaivoon...ei onneksi ihan pohjalle, mutta riittävän inhottavaa puuhaa pelkän päänkin tunkeminen likakaivoon on. Onneksi likavesi ei tulvinut pihalle ja kohta satiin valot sammumaan ja pääsimme joulupöytään.




Aion siis sijoittaa majan takanurkan tuon valopylvään viereen...kas kun siitä saa sähkön lasipalatsiin! Hämäränhyssyyn tai talviaikaan voi sirotella kivoja ulkovalosarjoja kynttilän valon kaveriksi, jolloin näkee, mitä syö. Ruman valosojottimen en anna näkyä sisälle lasipalatsiin ja nakuttelen siihen nurkkaan lautaverhoilun. Katselkaapa piirustuksia ja kommentoikaa, please! (Piirustusten takana näkyy lehtikuvia, jotka saavat minut oikeaan fiilikseen.)

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Saisi tulla kevät!

Mustarastas-reppana lauloi lämpimikseen vielä toissa viikolla. Viime viikolla siltä meni ääni! Mustarastas tuo minulle kevään ja peipponen sen vahvistaa, mutta ei tietoakaan... Olimme mökillä koko pääsiäisajan, eikä voinut kuvitellakaan, että olisi istunut mökin eteläseinällä ottamassa aurinkoa, niin kylmää oli. Sanoinkin miehelle, että nyt on meiltä ote hervonnut. Ote auringonottoon on hervonnut!!! Istuin sisällä neljä päivää ja söin.
Olo on vähän turhautunut. Niin niin, kyllä olen samaa mieltä, olisi pitänyt ulkoilla ja reippailla, syödä kevyemmin ja pla pla pla. Mutta, kun Pirkka julkaisi niin hyvän karitsanpaahtopaistiohjeen, niin minkäs teit. Oli aivan loistavaa ja riittoisaa kaiken lisäksi. Piti valmistaa myös naudanlihaherkkuja, kun ei voinut olla varma, maistuuko karitsa kaikille.  Pienen lampaan syöminen, huh, tunne-elämä voi pistää stopit, varsinkin, jos on lapsena ollut unileluna lammas. Joku onneton oli mennyt lisäksi ostamaan mässyä, karkkeja, suklaata ja suolaisia snäksejä. No, nyt sitten alkaa ruokavalion järkiperäistäminen!

Niin siitä turhautumisesta: mene nyt seisoskelemaan mökkitontin eri kulmille ja kuvittele, millaista olisi, jos lämpötila ulkona olisi 25 astetta korkeampi. Ja kuvittele millaista olisi tässä tai tässä tai tässä istua romanttisella päiväkahvilla armaan kanssa, kun palelee ja kaikkialla näyttää samalta. Jäistä lumihankea ja aneemisia puunrunkoja. Jäinen lumihanki oli oikeasti jäistä...en olisi voinut millään uskoa, mutta uskottava on, kun sen itse näin...hanki kantoi meidän citymaasturia.

Tästä voi lukija itse katsoa ja vertailla, voi valita suosikkipaikan huvimajalle.



Tämä on Rantakoivikko. Ups, onhan siellä kuusiakin. Mökki, joka häämöttää taustalla on joen vastarannalla.




Tämä on Yhdentoista männyn- metsikkö.




Tässä ollaan Keskuspuiston koilliskulmassa. Etualalla on lempipuuni lehtikuusi. Kun viisi vuotta sitten rakensimme mökkiä, se oli vasta puoli metrinen.


Kun ei voi tehdä vielä mitään rakentavaa, kirjaimellisesti rakentavaa, täytyy fiilistellä sisustusunelmilla. Olisko lasipalatsissa vaaleanpunainen tunnelma vaiko turkoosi...hm?
Kun ei sitäkään kannata vielä päättää (blondin mieli vaihtuu vielä ainakin kymmenen kertaa), täytyy tyytyä sisustelemaan kotia ja mökkiä. Tässä jokunen kuva mökistä.



 
 
Yläkerrasta. Nuoriso nukkuu täällä.
 
 


Alakerrasta.



 
 
 
 
Me vanhukset nukumme täällä.



 
 
Keittiö.
 
 


Ihanaa! Turhautuminen on tipotiessään. Nyt mielessä pyörii, mitä kivaa voisi puuhastella vaihteeksi kotona...pikku maalaushommia, ehkä makkarin tapetointia. Ei muuta kuin valkoisen maalin ostoon!



perjantai 6. huhtikuuta 2012

Nyt tuli tenka poo!
Sylvi-mummo sanoi aina tiukan paikan tullen, että nyt tuli tenka poo. Ihan niin kuin lauluntekijä ihanasti laulaa: No tulipas tenka tenka poo, no tulipas tenka tenka poo...mutt annas olla, kun hetki funtsataan... No nyt täytyy funtsia oikein kunnolla! Kas kun blondi ei osaa päättää, mihin lasipalatsinsa pystyttää.

Jotkut ystävät ovat tulleet tietoisiksi, että minulla on mökkitontilla strukturoitu lenkkipolku. TURVALLINEN LENKKIPOLKU. Eihän sitä voi missä tahansa hölkätä, kun karhu voi tulla ja syödä. Minun lenkkipolkuni on upea. Se kulkee somasti  Aitan nurkalta Kauniin männyn kiertämän kautta Rantakoivikkoon, sieltä Salavakujaa pitkin Yhdentoista männyn metsikköön ja Pellonlaitaa Nuoren tammen takaa Keskuspuistoon ja Aitalle. Tai päinvastoin. Pitää nääs vaihtaa välillä suuntaa, ettei mene pää pyörälle.

Niin, siis ongelma on se, ettei tosiaankaan ole helppo päättää, missä tarkalleen naulapyssy ensi kesänä paukkuu. Se voisi paukkua tontin koillisnurkassa eli Rantakoivikossa tai tontin kaakkoisnurkassa Yhdentoista männyn metsikössä tai etelässä eli Keskuspuistossa. Haluanko hakea huikaisevaa auringonpaistetta vai salaperäistä, varjoisaa tunnelmaa?

Romantiikkaa tosiaan kuitenkin haetaan. Tarkemmin ilmaistuna tulossa on rappioromanttista tunnelmaa ja aivan ilman tarkempia piirustuksia. Blondi on piirrellyt punakantiseen Marimekon unikko-vihkoonsa pari kuvaa ja siitä se lähtee, kunhan päätän, mihin minikaivuri kuopan kaivaa. Auttakaa nyt hyvät ihmiset: koillinen, kaakko vai etelä?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

 Tällaista mökillä on talvella. Viikonloppuisin vanha mökkisauna kuumenee iltaisin. Blondi käy jäähtymässä avannossa. Painotan sanaa: KÄY...tuossa avannossa ei uida. Ei sen puoleen, että kykenisinkään uimaan, kastautuminen riittää ehdottomasti.



Täällä unohtuu kaikki epäoleellinen. Ah, tuskaa, kun jalkoja särkee...mutta kun nousee laiturille, olo on taivaallinen!



Hm...mitähän huvimajassa voisi talvella puuhailla?


Kun kevät on näin pitkällä mökkitontille pöristelee minikaivuri ja huvimajan petiä pedataan. Kuoppa, styroksia ja hiekkaa. Tuossa alla lienee hyvä paikka katsomoa varten, josta voi seuratan huvimajan nousemista. Huvimaja työnimeksi on muotoutunut: Lasipalatsi. Tervetuloa siis kaikki seuraamaan, kuinka Lasipalatsi syntyy.


Miksi blondi ja miksi ihmeessä naulapyssy?

Olen myöhäsyntyinen blondi.Nuorena en ollut sen enempää psyykeltäni kuin fyysisiltä ominaisuuksiltanikaan vähääkään blondi, mutta aika tekee tehtävänsä. Nyt viisikymppisenä olen BLONDI ja hauskaa riittää, ainakin perheen miesväellä. Tosin olen ryhtynyt kasvattamaan luonnettani ja nauran itselleni. Tätä menoa minulla tulee olemaan hauskaa vanhana. Voin jopa kuolla nauruun.

Blondiudesta huolimatta aion olla tosi fiksu, kätevä ja tolkun nainen. Aion tehdä jotain mainittavaa ja siihen liittyy voimakkaasti naulapyssy. Ystäväni ovat kehottaneet miestäni poistamaan naulapyssyn toimistasäteeltäni, sen verran hulluja temppuja on tullut tehtyä aivan lähipäivinä. Katsotaan, kuinka tätin käy ennen kuin tuleva suvi on auringossa kärvistelty!

Tämä tarina sai alkunsa oikeastaan jo kymmenen vuotta sitten. Selailin sisustuslehtiä, mitä teen melko usein, ja näin aivan ihastuttavan huvimajan. Sen omistaja oli sisustanut majan suloisen punavalkoiseksi. Se oli kuin Marianne-karamelli. Ja silloin se tapahtui, blondi rupesi tahtomaan. Blondi tahtoi huvimajan!


Meillä oli miehen vanhempien kanssa pikkuinen saunamökki viehättävän joen varrella. Näin jo sieluni silmillä huvimajan pikkiriikkisen niemen kärjessä, ja kuinka istuisimme siellä valkoisen hyönteisverkon suojissa juomassa kahvia ruusukupeista iltapäiväunien jälkeen tai illalla kynttilän valossa maistelemassa terveellista punaviiniä.

Mutta  paljon on virrannut vettä Väliväylässä ja oma mökkikin on rakennettu vanhan saunamökin lähelle samalle mökkitontille, mutta huvimajaa ei vielä ole. Miestä on pehmitetty kymmenisen vuotta ja nyt on lupa rakentaa. " LUPA RAKENTAA" ja "BLONDI JA NAULAPYSSY"...tulee mieleen komedialliset toimintaelokuvat... Mutta nyt siis on lupa rakentaa ja sen aion tehdä. Nyt tässä kevään korvalla aloitan.

Mieheni osallistuu projektiini sukulaismiehen kanssa. He aikovat koota nousevan katsomon joen ja pellon välille. Kun kesä lämpenee, he myyvät lippuja kesätapahtumaan: Nainen rakentaa!