sunnuntai 9. kesäkuuta 2013



Loma...
... l o m a...
nam, mikä suloinen pieni sana! Pikkuhiljaa totuttelen ajatukseen, että minulla on kesäloma. Täysin en ole vielä uskaltanut ja voinutkaan rentoutua, mutta luonto ainakin juhlii - joka paikka on koristeltu kukkasin.


 

 





 
Kyllä minun nyt kelpaa käydä pyöräretkillä kukkia kuvailemassa.
 
 








































Blondi osti Miehen yllyttämänä uuden retrohenkisen pyörän. Olen huvittavan näköinen, kun fillaroin selkä suorana nuorisopyörällä jalat tikaten kuin ompelukoneen neula konsanaan. Tämän pyörän tyyliin ei sovi minkäänlainen pyöräilykypärä valitettavasti...tai onneksi, miten sen nyt ottaa.









 
 
 
 











 
 
 
 












 
 
 




Huvitusmajanen palvelee meitä monin tavoin, vaikkei ihan valmis olekaan. Ikkunoiden ja ovien pielet kaipaavat vielä lautoja ja koko maja maalia. Löysin tilkkasen viimekesäistä aitan maalia ja aloitan maalamisen...jatkan homman loppuun, kunhan vierailemme ensin ostoksilla naapurimaassa.





Juhannukseen on kaksi viikkoa ja lupiinit, juhannuskukat eli metsä/niittykurjenpolvet ja juhannusruusut ovat jo nyt vallan riehaantuneet kukkimaan.








Kesä ja kärpäset. Söpöä.

Olen varmasti viimekesäisissä postauksissani maininnut, mutta jotta ei jäisi kenellekään lukijalle epäselväksi, haluan ilmoittaa, että inhoan hyttysiä! Miten niitä onkin ihan hirveästi...kaikkialla...inisemässä verenhimoisesti. Iho on paukamilla joka paikasta, ainakin melkein.





 
 








 

 
 
 
 










No niin, nyt se sitten on tummanharmaa. Huomatkaa maalaan vasurilla. Oikean olkapään nivelkapseli on vielä niin jäässä, ettei oikealla kädellä kurotella mitenkään. Tekisi mieli pikkaisen inistä, mutta sitten muistelen vasta äsken edesmennyttä viehättävää tätiäni. Hän joutui opettelemaan jo ikäihmisenä vasemman käden käytön ja teki vielä huikeat määrät upeita ristipistotöitä valittamatta koskaan osaansa. Kunnioituksesta häntä kohtaan en inise, vaan ryhdyn vasuriksi tarvittaessa.











Nyt "herttainen tupa", kuten äitini sanoi, on virallisesti "Salonki blondin kosto". Upeasta kyltistä saan kiittää mahtavaa aikuisopiskelijaryhmää, jonka kanssa minulla oli kunnia työskennellä viime talvena. Kiitän ja kumarran!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti