Nyt on aika viritellä tuikkivia pikkuvaloja sinne tänne tähän kaamokseen. Viritellään valoja sisälle ja ulos, ikkunoihin, astioihin, seinille, oksille ja puihin. Itse en pidä muista kuin kirkkaista ja lämpimän sävyisistä tuikkivista...ei kiitos sinisiä valoja, eikä sellaisia välkkyviä vilkkuvia, jotka saavat pään ihan sekaisin.
Tässä blondin päässä virtaa tajunta joskus aika vilkkaastikin. Vilkkuvista valoista tuli mieleen auton vilkut. Autoilen nykyisin melko vähän - pakollisia päivittäisiä ajoja vain. Autoilu on ihan kivaa, varsinkin jos on valmis nauramaan itselleen. Käykö teille koskaan niin, että laitatte vilkun päälle suht turhassa paikassa? Minulle käy. Perheen nuorisoa huvittaa, kun räpsäytän päälle naksuttavan valoilmiön vaikkapa mökkitiellä suhteellisen metsäisessä maisemassa takuuvarmasti seurattomalla taipaleella. Juniori hymähti ystävällisesti, kun viimeksi näin tapahtui...minä siihen opettamaan, että ratti kääntyy helpommin, kun vilkku on päällä. Näin minulle pojat aikoinaan kertoivat, kun nuorna tyttönä heidän kyytiinsä pääsin. Kiitos vain hyödyllisistä ajovinkeistä Make ja Kale! En saanut muuten kummoistakaan rispektiä perheen nuorisolta antamieni vinkkien johdosta! :) :)
Tästä postauksesta on tulossa taas hiukan punertava... punainen ranskatar antaa edelleen odottaa itseään. Mies on kirjoitellut jo kahdesti nettifirmaan asiallisia viestejä jääkaappipakastimen mahdollisesta kotiutumisajasta kysellen. Vastaus tulee jostain automaatista ja on seuraavanlainen: Käsittelemme asiaa mahdollisimman pian. Voi niitä ranskalaisia!!!
Mies kehottaa minua olemaan kärsivällinen ja lupaa, että kylmäkone tulee ihan varmasti ennenkuin eläkkeelle jäädään. Lohdutushan se on tuokin. Minä kuitenkin olen hätäinen ja odottelen joululahjaa. Olen jo epäillyt koko ranskalaista firmaa bluffiksi, mutta kuulemma asiakkaat ovat tyytyväisiä ja valittavat hitaasta palvelusta.
Paras lie rauhoittua.
Siispä: Do not worry
-be happy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti