sunnuntai 1. joulukuuta 2013

On kyllä autuaan onnellista, kun ei muista, mitä on unohtanut


Tai olisi autuaan onnellista, jos ei muistaisi mitä on unohtanut...mutta minulle käy niin, että muistan kyllä, mutta liian myöhään. On siis ollut sellainen viikko!!! Yritän nyt unohtaa kaikki unohdukset, huolimattomuudet ja töhöilyt. Perjantaina pääsimme ensimmäistä kertaa avantoon tänä syksynä. Saunoimme puolenyön aikoina lyhtyjen ja tähtien valossa. On ilmeisesti tullut vihdoin talvi.

Blondin kosto kutsuu jo joulunviettoon. Tein talvisen siivouksen majasessa, tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että raivasin kaikki tekstiilit pesuun tai ainakin ulos ja riehuin niiden kanssa. Hiiri oli nimittäin jättänyt johonkin kohtaan jälkensä, oli mokoma sekin viihtynyt salongissa. Törkeätä tuolla tavalla tulla toisten salonkeihin kutsumatta!

Kaksi pikkukuusta pääsi paraatipaikalle. Ne odottavat vielä koristeitaan.

Varsinaista joulunviettoakin on hiukan tullut mietittyä. Luultavasti maalaistunnelmissa mennään ainakin aattona. Olen suunnitellut usein joulunalusaikoina tekeväni jotain uutta ja innovatiivista perinteisistä jouluruoka-aineksista, mutta kuinka ollakaan pääsääntöisesti aivan tavallisilla jouluruuilla on masu täytetty.


 
 
 






 

 







 
 



 




 
 
 
 


 
 












 
 


 






Lauantai-iltana tuli suloinen lumi. Tekemäni katuvalot mökin saunatiellä ilahduttavat kulkijaa valoisallakin.
Oikein iloista ensimmäistä adventtia kaikille!
 
 
 
 

2 kommenttia: