Excuse me!

Blondilla on blondin keinot...
...siis miten laittaa oman kodin epäjärjestys ja oma laiskuus taitavasti vieraiden syyksi. Hih! EXCUSE THE MESS. WE JUST WANTED YOU TO FEEL AT HOME. Ihastuin niin tähän tekstiin, että piti heti ryhtyä maalaamaan meille oma tyyliin ja väreihin sopiva kyltti...ja piti (PITI) toki myös jättää siivoamatta ;)))))

 
 


Minulla on taas iskenyt leivontavaihdetta päälle. Voin suositella omatekoista leipää ja savuporofetahomejuustopersikkapiirasta paahdettujen kasvisten kera.

Kotona meillä alkaa olla melko syksyiset tunnelmat...vähän valoja, enemmän kynttilöitä. Kynttilöiden tuhot huomaa ikkunanpesupäivänä, jonka muuten pitäisi olla pian. Niin, piti sanomani, että meillä ikkunat ovat sisäpuolelta likaisemmat kuin ulkopuolelta...näin lienee muillakin tunnelmoijilla ja romantikoilla. Mutta mitäpä harmaudesta - on sitä harmaata marraskuussa muutenkin!

Tunnelmallista ja herkullista isänpäivää kaikille isille ja isien lapsille!

Hämäränhyssyistä

 
 
 






















Pyhäinpäiväviikonloppu.
Kuvien usvaisen harmaankellanruskean seesteinen tunnelma on vain osa totuutta.

Totuus on se, että Mies huomasi yllättäen salakavalasti edenneen lahoamisen mökkisaunan lauteiden tukirakenteissa sekä seinäpaneeleissa. Jouduimme siis tekemään hätäisen ja ehdottomasti vain väliaikaisen remontin saunalla. Ensi kesä kertoo, mitä tullaan tekemään ja miten hurja remontti odottaa. HUI. Nyt siis vain korjattiin osa paneloinnista ja lauteista. Lopuksi maalasin betonilattian tummansuklaanruskeaksi.

Olemme menossa kovaa vauhtia kohti vuoden pimeintä aikaa ja meillä olikin kiire hommissa juuri sen takia, että pimeä tulee jo klo 16 jälkeen. Ehdin kuitenkin matkallamme mökille käydä hautausmaalla asettelemassa kanervat ja kynttilät isovanhempien haudalle.

Kiireisestä tunnelmasta kertoo  hyvin Miehen varoitus: Ethän viivy kauan! Siihen minä ihmettelemään, että mitä minä nyt niin kauan haudalla viipyisin. Uskokaa tai älkää Mies luuli minun ottavan lukuisia kuvia haudoista...Hih! Onkohan hän saanut jotain traumoja tästä blogihössötyksestä, kun epäili minun ryhtyvän tietenkin tekemään  jotain hautausmaablogia!!!!!!!

 
 
 

 
 
 

 
 

 
 

 
 

 

 
 
 

Edeltämme menneet ovat muistoissamme eläviä ja rakkaita. Pyhiksi meillä kaikilla on mahdollisuus tulla Vapahtajan työn kautta.

 

Lomalaisen puuhia

 


Serkkumies kävi riehumassa meidän mökillä...jälkeen jäi hurja kasa oksia, risuja ja pöllejä. Saimme nurin ainakin viisi suurta koivua ja lisäksi useita pikkukoivuja, leppiä ja kuusia. Yksi kaadetuista koivuista oli niin laho, että sen sisuksista pystyi sormella kaivamaan lahoa mössöä. Voi vain kuvitella, millaista jälkeä koivu olisi saanut aikaan, jos se olisi kaatunut talvimyrskyssä sinne minne tahtoo. Serkkumiestäkin hirvitti käydä sitä kaatamaan, koska laho puu ei kaadu taitavalta kaatajaltakaan välttämättä siihen suuntaan, mihin on sen tarkoitettu kaatuvan. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti.  Blondina minulla oli kyllä hyvä suunnitelma puun "hoitelemiseksi": Sahataan laho osa pois niin nopeasti, ettei puu tajuakaan kaatua...aivan kuten ne salamasanterit tekevät, jotka vetäisevät pöytäliinan pois niin, ettei astiat liikahdakaan. No, ei tämä ehdotus kuitenkaan saanut sen enempää kannatusta. Höh.

Sää vaihteli rajusti...yhtäkkiä alkoi kauhea myrskytuuli ja satoi lunta...kohta oli tyven ja aurinko kultasi maiseman.

 

 

 

 

Fiilikset olivat savuiset. Vaatteet haisivat tosi muhkeasti vielä pitkään...minun nenässäni savu "tuoksui" vielä pesukoneen luukun läpi. Mutta minulla onkin sellainen nenä, jonka aistimuksia Mies usein ihmettelee.

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisissa tunnelmissa loma alkoi.

 

 

Ja tällaisiin tunnelmiin se päättyi.

 

 

 

 

 

 

 

Kaunis on maa.

 

 

 

 

Taas punertaa

 

Olimme Miehen kanssa pikkulomalla eteläisessä naapurissa. Mukaan lähti kotiintuomisiksi maaleja ja vähän tekstiilejä. Nautimme rauhaisasta tunnelmasta ja herkullisista ruuista. Blondi uskalsi jopa ajaa Tallinnassa. Tapauksessa on erityisen mainittavaa ja ihmeellistä se, että Mies ei kuulemma edes pelännyt kyydissä!!! Mitä ihmettä?! Poimin matkalta ja sen jälkeen vähän kotoa tunnelmia, joissa on joitakin punaisia tai ainakin punertavia juttuja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävimme kahvilla söpössä pikku kahviossa. Omenajuustokakku oli niin hyvää "ettei sanotuksi saa". Kahvion vitriinistä löytyi ihana vanhaan kuppiin valettu kynttilä.

 

 

 

 

 

 

 

Syysloma alkaa olla nautittu...nyt joulua ja joululomaa odottamaan!

Saan työssäni askarrella ja miettiä pääni puhki joulujuttuja mm. joulujuhlaohjelmia ja -somistuksia, mutta koskaan ne eivät ole vielä 32-vuotisen urani aikana kyllästyttäneet.

 

 

"Erään" lehden takasivulla kerrotaan, että seuraavassa numerossa saamme lukea ihanasta joulusta mökillä...näyttänee ja kuulostanee hiukan tutulta! (Kuva alla on siis napattu lehdestä.)

 

Kerron tästä vähän enemmän muutaman viikon päästä. Siihen asti elämme jännityksessä.

 

 

 

 

 

 

Heips!

Tupsut seinälle

Nyt tämä hullutus tuli valmiiksi. Kaiken kaikkiaan seinälle tulee 441 tupsua. Viime päivät olen väännellyt ja käännellyt tupsulevyjä eri järjestyksiin, enkä ollut päästä itseni kanssa yksimielisyyteen parhaasta järjestyksestä.

 

Näin se sitten loppujen lopuksi vääntäytyi...ehkä se jopa on kohtalaisen hyvä. Täysin yllättäen Mies pitääkin tästä hässäkästä.

 

 

 

 

 

 
 
 
 

Mies ansaitsee ison kiitoksen...melkolailla näihin aikoihin kolmetoista vuotta sitten hän otti ison riskin ja sitoutui blondiin avioliiton kultaisin kahlein. Sanoimme "TAHDON" toisillemme ja sanomme sen tänään uudelleen. Päivä on todella kaunis ja talvisen kirpakka, maassa näkyy pikkiriikkisen "lunta", joka sulanee ihan pian auringon paisteessa.

Syysloma on alkanut!
 

Onnellisena

Perheessä on iloa!
Talossa liikkuu suloisia, kauniita ja rohkeita nuoria ihmisiä, joiden nimettömissä kimaltelee valkokulta.

Tällaisessa iloisessa olotilassa on ihan pakko kattaa vähän sievemmin kuin normipäivänä. Ajatukset pyörivät villisti jo tulevissa päivissä, vaikka ihan tässä päivässäkin on riittävästi kuplivaa fiilistä.



Rakkaus ei koskaan katoa.
                             I Kor. 13:8


Rukoilemme onnea ja siunausta rakkaille!

Astioina on Pentikiä, vanhemmiltani "ennakkoperintönä" saatuja Tsaikkalaseja ja Iittalan Festivokynttilänjalkoja. Väreinä vanhaa roosaa, lilaa ja oranssia.

Kanaa cashewpähkinöillä, nautaa osterikastikkeessa ja kanaa redcurrykastikkeessa. Voin ilmoittaa, että en todellakaan ole vääntänyt näitä herkkuja itse...Kouvolassa on erinomainen Thairavintola "HuaHin", josta voi noutaa äärettömän maukasta ruokaa kohtuuhinnoin.