Valaistuvaa helmikuuta

Tajuttoman pitkä ja kylmän haasteinen tammikuu on onneksi ohi. En ole koskaan pitänyt tästä tylsästä joulunjälkeisestä ajasta, mutta toisaalta kyseinen aika on myös mahdollisuus päästä kiinni normaaliin, tasaiseen ja varmaan arkeen. Nyt on helmikuu ja kesä "aika" lähellä...no ainakin lähempänä. Päivällä on valoisaa, talviloma lähestyy ja olo on seesteinen.

Koti on riisuutunut lähes kaikista joulunajan hörsöistä.

Helmikuun valo kirkastaa kodin...tosin paljastaa myös joitakin epäkohtia, joita sydäntalven kynttiläkausi on armeliaasti peittänyt. Mutta ei haittaa!

Joulukukkien ja asetelmien jälkeen silmää miellyttävät yksinkertaiset pienet kukkakimput.

Hämykauden loputtua kodin valaistuskin kaipaa uudistuksia. Siinäpä tuleekin meikäläisen uusin ajatus...projekti, jonka Mieskin hyväksyi mutinoitta. Sain rakkaalta blondisiskolta vanhan kristallikruunun rungon, jonka kristallit hän keräsi talteen omia projektejaan varten. Metsästin jonkin aikaa vanhoja autonistuinmattoja saadakseni kasaan riittävän määrän puuhelmiä. Matto löytyi...kiitokset kierrätyshenkiselle taiteelliselle facebook-kaverilleni.

Aion spraymaalata kruunun rungon ja olen jo aloittanut helmien maalaamisen. Puuhelmikruunustani tulee valkoinen. Sen sijoituspaikka on vielä hakusessa. Kotona makuuhuoneessa olisi tilaa, myöskin mökkituvassa kuten mökin yläkerrassakin...Mies sijoittaisi sen Salonki Blondin kostoon. Katsotaan ja sovitellaan.

Toivottavasti voin esitellä valmiin tuotoksen vielä ennen talviloman alkua...talvilomalla en aio miettiä ainuttakaan projektia...heh heh...uskokoon, ken uskoo!

Talvi yllättää mökkeilijän

Pakkasmittari näyttää kolmattakymmentä astetta hyytävää kylmyyttä ja talvi pääsee yllättämään mökkeilijän. Saunamökin ikkunoihin piirtyy mitä ihastuttavampia kuurankukkia ja vesiputket jäätyvät. Vietämme rattoisan lomapäivän sulatellen putkia hiustenkuivaimella. Kylmä vesi alkaa lorista, kuuma vieläkin jumittaa. Jätämme vesihanan tippumaan.

Ulkona alkaa olla sielua viiltävän kaunista. Kiinteistökohtaisen jätevedenpumppaamon hälytysvalo kaunistaa pihapiiriä. Jokin on kaivossa hajonnut pakkasen puremana. Pystymme saunomaan, mutta peseytyminen on haasteellista. Mittaamme veden, jolla minimalistisesti huuhdomme enimmät saippuat. Lopuksi käymme huuhtoutumassa avannossa.

Ihmettelen mökkikeittiössä puuhastellessani, miksi niskaani tippuu vettä. Ei voi olla totta!!!! Todellakin keittiön katosta tippuu vettä. Keittiön yläpuolella on sisävessa...nyt blondin aivot käyvät kierroksilla...mitä siellä tapahtuu????? Onneksi vessanpönttö ei ole haljennut, lämminvesivaraaja vain on hajonnut. Todennäköisesti pakkasella ei ole tämän asian kanssa tekemistä, varaaja on vain palvellut aikansa ja tullut tiensä päähän.

Nyt vietämme poikkeuksellisesti viikonloppua kaupungissa ja kotoilemme pitkästä aikaa. En tee juuri mitään, vaikkakin päässäni surraa koko ajan. Suunnittelen valaisimen askartelua sekä vanhan kaapin uusimista maalilla ja uusilla vetimillä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Jälleen totean jonkun viisaan sanojen mukaan: Kaikki luova työskentely vaatii näennäistä joutilaisuutta. Hyvä näin.

Salonki BK:n risusavotta

Salonki Blondin koston ympäristö huusi apua risusavottaan. Mikäpä parempi syy kutsua kaikki hullunhauskat ystävät talkoisiin...nyyttäritalkoisiin. Niinpä, toki tiedän, että talkoiden järjestäjät yleensä hoitavat muonituspuolen, mutta jos minulta aivan hillittömästi vaaditaan nyyttäreitä, niin ei kai sitä voi vallan vastustaakaan :D

Sää oli aivan huikea. Talkoopäivän molemminpuolin myrskysi ja taivaalta pudotti vettä kuin saavista olisi kaadettu, itse talkoopäivän sää oli riipaisevan kaunis!

Joulukuu!

Moottorisaha lauloi ja vesuri säesti...miehet hoitivat tuon työkaluin suoritettavan testosteronia vaativan osuuden ja naiset tekivät ronskit raivaushommat. Samalla ehdittiin laittamaan sivuun kaikki söpöt pikkukuuset ja muut sisustuselementit.

Glögiä ja pientä välipalaa nautiskeltiin salongissa työn lomassa.
Punasipulinyyttejä ja lohikukkosia.

Hullunhauskat ystävät ovat elämän suola...välillä jopa hunajainen ilo...rouvat ovat  minulle blondisiskoja, vaikka eivät fyysisesti blondeja olisivatkaan.

Rannassa tapahtui iso muutos...näemme nyt möksän ikkunasta joelle. Mies grillasi meille mehevät pihvit, jotka nautimme raikkaan hedelmäisen salaatin kera. Jälkiruokakakku vei kielen mennessään, tosin sitä ei ehkä helposti usko (ei Mies ainakaan), niin kovasti kieleni edelleen laulaa. Minullahan on syyskuussa alkanut makeislakko yhä voimassa aina jouluaattoon asti, joten vilaiskaa kakkukuvaa tosi nopeasti...joo myönnän, että hiukan harmaalla alueella taapersin, kun kakkua söin. Saunan jälkeen myöhemmin illalla saimme vielä herkullista leipäjuustoporopiirasta ja nautiskelimme juustojen mauista ja varsinkin hajuista. Tämän kaiken talkooherkuttelun jälkeen totesimmekin, että itse talkoot olivat sivuseikka...;) Kiitos kaikille hullunhauskoille siskoille.

Meikä-blondi, Mies ja Salonki Blondin kosto kiittävät ja kumartavat. 

Suloista joulun odotusta kaikille.

Adventtia!

Nyt värisyttää...on niin jouluista ja somaa, huvitusmajassa jotain uutta, paljon vanhaa ja omaa. Värisyttää myös siksi, että touhuilin tänään huvimajassa ja mökkipihalla ihan kylmettymiseen asti...mutta kun on niin sykähdyttävää saada paikkoja joulukuntoon, ei siinä pienet paleltumiset tunnu missään.

Viikon päästä itsenäisyyspäivän aattona hullunhauskat ystävämme tulevat meille talkoilemaan, saunomaan ja syömään. Täällä Salonki Blondin kostossa juodaan kovan työn lomassa kuumaa glögiä ja maistellaan suolaista ja makeaa pikkupurtavaa. Reseptikirjat, joululehtien ruokasivut ja nettikeittokirjasivustot ovat tällä hetkellä suosikkilukemistani. Palataan viikon päästä talkootunnelmiin ja -makuihin. Iloista ensimmäistä adventtia teille kaikille!

Vietän lepoviikonloppua, nautin hitaista aamuista ja istun aamutakki päällä vielä iltapäivällä. Kotona tavaroiden järjestely edistyy pikkuhiljaa. Edelleen autotallissamme ei ole autoa vaan tavaroita remontin jäljiltä (siis niitä, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaa), tavaroitani työpaikaltani, josta olen virkavapaalla ja tavaroita vanhempieni kodista.
Ihana vanha arkistokaappi, jossa isäni on säilyttänyt työkalujaan, on nyt meillä vihdoin olohuoneen nurkassa. Toistaiseksi kaappi on tyhjä. Jos olisin tekemässä keittiöremonttia, kaappi saisi ykköspaikan uusien kalusteiden keskeltä. Säilyttäisin pikkulokeroissa aterimia.

Nyt olemme kuitenkin mökillä syyspuuhissa ja lepäämässä. Luumupuut pursuavat luumuja. Muistelin ihanaa luumupiirasta, jota minulla oli tapana leipoa ikuisuus sitten lapsuuskodissani syksyisin. En löydä mistään alkuperäistä reseptiä, mutta netistä tuli vastaan samankaltainen. http://www.keventajat.fi/hyvinvointi/ruoka/rapeapintainen-luumupiirakka-tuoreista-luumuista-0

Eilen maistelimme mehevää luumuista piirasta kanelikerman kanssa. Tietenkään maku ei vastannut nuoruusmuistojen makua, mutta menetteli. Kanelikerma kannattaa korvata kardemummakermalla ja luumuja olisi viisasta maistella etukäteen...piiraaseen suosittelen käytettäväksi makeita luumuja.

Herkullista sunnuntaipäivän jatkoa!

Saturday night fever

Mun elämä on kuin elokuvaa...siis kuin elokuvan nimi...Mulle nimittäin iski Saturday Night Fever... Ei mitään discotanssia, lepoa ja unta vain. Se hyvä puoli tässä pelkästään fyysisessä kuumeessa (Miehen kannalta) on, että mulle ei todellakaan syntynyt mitään tahtomaailman kuumetta. Siis ei ideoita eikä uusia projekteja tiedossa, ei ainakaan vielä ensi viikonloppuna ;)

Hemmottelin viikonlopun itseäni katselemalla mökkituvan värejä. Jaksan aina vain ihastua näistä häpeämättömästi yhdistämistäni väreistä: hempeästä vaaleanpunaisesta, mintusta, turkoosista ja karpalonpunaisesta.
Parantelin oloani myös sisäisesti... ihanan tulisella punajuurisosekeitolla.
Tervettä syksyä teille kaikille!

Kotiutumista ja kotoutumista

Kuuden kuukauden mökkeilyn ja minimissään sadanviidenkymmenen saunomisillan jälkeen olemme muuttaneet taas kotiin. Kodin vesivahinko on korjattu ja kodinhoitohuone sekä makuuhuone ovat saaneet toinen kunnon päivityksen ja toinen pientä pintaremonttia. Remontin alta hätään autotalliin, saunaan ja yhteen makuuhuoneeseen roudatut tavarat eivät ole vieläkään kaikki löytäneet paikkaansa kodista. Omia vaatteitani on vielä suuressa matkalaukussa...lienee tarpeettomia, koska niitä ei ole ollut suuremmin ikävä. Joten taitaa piakkoin auto startata kohti kirppareita ja jäteasemaa. 

Olemme siis kotiutuneet mökiltä,  nyt on alulla kotoutuminen ja kotoilu. Uusia projekteja kodin suhteen on jo mielessä... siis minun mielessäni... Mies-parkaa käy kyllä sääliksi. Tosin Mies ei sanojensa mukaan ota vielä mitään paineita, koska pesiskausi on edelleen kesken ja jääkiekkokausi on alkamassa ;) Mutta sehän on selvä, että remontti vain parissa huoneessa saa koko muun asunnon näyttämään onnettoman tunkkaiselta ja nuhruiselta. Maalikauppa saa minusta asiakkaan ja pian! 
Kohta suti heiluu ja maali roiskuu.