Lippuja on valmiina jo 32. En löytänyt kiireessä kaikkia mieleisiä kankaita, joten ostin valmistyynyliinoja, joissa on kivoja värejä.
Ystävänpäivän satoa. Katsokaa, miten suloisen vaaleanpunaisen sydämen sain rakkaalta työtoverilta. Ikeassakin tuli piipahdettua. Kuvitella, että Mies itse ehdotti käyntiä siellä, kun ohi ajelimme. Tosin hänen tarkoituksensa oli vain piipahtaa syömässä kahviossa.
Olen aina sanonut, että minua ei saa pelaamaan mitään humpuukipelejä fb:ssä tai missään muuallakaan. Humpuukipelit ovat siis tietokonepelejä. Mielestäni niiden pelaaminen ei sovi aikuiselle ihmiselle...ovat niin lapsellista touhua. Voin nyt ihan suputtaa teille, jos ette kerro kenellekään,että olen langennut sanapeliin. Se koukuttaa. Mutta onhan se niin kauhean kehittävää, kun yrittää pikkiriikkisessä ajassa muodostaa sanoja kuudestatoista kirjaimesta. Olen tässä pelissä ihan surkea, todellakin, joten minun täytyy siis jatkaa pelaamista, että kehityn eivätkä aivoni surkastu. Dementiaa minä vain näin ehkäisen.
Työyhteisöni on porukalla lähtenyt kohottamaan kuntoa. Liityimme Hymikseen, johon päivittäin kirjataan urheilusuoritukset, joita olemme saaneet tehtyä. Kilpailemme joukkueena, mutta jokaisen henkilökohtaiset suorituksetkin ovat nähtävissä, mikäli itse näin haluaa. Hävettää, kun olen ollut taas parin päivän ajan laiska. Mökillä urheilumahdollisuudet ovat vähissä, kun on näin hirvittävän lumista. Tietysti voisin tehdä lumitöitä ihan vain urheilun nimissä, mutta sen verran rampa olen, etten siihen uskalla ruveta. Siispä teen vatsalihasliikkeitä Miehen yllytyksestä ja ehkä jotain muutakin lihaskuntoa parantavaa. Mies sanoi: Tee tuhatviisisataa vatsaa! Yksinkertaista, vai mitä?
Ei kai siinä sitten muuta voi kuin tehdä niin kuin kehotetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti