Pientä kivaa

Ihan pientä kivaa piristystä tuli kotiin, kun piipahdin tiikerikaupassa. Tiikerikauppa on tietenkin Tiger, jossa myydään tiimarintapaista tuotetta, mutta ihan erilaista kuitenkin. Lääkekaappi, joka on tosi vanha koululaitokselta huutokaupassa ostettu, sai uuden pirtsakan nupin. Itse tarvitsisin myös uuden ja pirtsakan nupin, mutta mistäpä niitä saisi...ja nyt ei riitä kampaajan apu. Nupin sisus nimittäin kaipaa nyt tuunausta! Jospa tuleva hiihtoloma saisi jotain aikaan.

 

Lääkekaapin päälle löysi tiensä pikkuinen oranssi salkku, jossa voi säilytellä esim. lääkkeitä, jotka otetaan aina matkoille mukaan.

 

 

 

Isäni on tehnyt minulle omin käsin tuon kynttelikön, joka on viime vuosina palvellut meitä mökillä. Tuunasin sitä vähän ja toin vaihteeksi kotiin. Etsin vielä vähän sievempiä ja isompia mansetteja ja sitten se on ihan passeli.

 Todellakin isäni on sorvannut puuosat ja metallikurssilla vääntänyt kaarevat metallikoukerot. Mitä vanhemmaksi isäni käy, sitä suurempi aarre kyntteliköstä tulee.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

On ollut niin lumisateisia harmaita päiviä, että kynttilöiden värityskin meni uusiksi. Jotenkin nuo veden ja harmaan sävyt yhdessä vaaleanpunaisen ja oranssin kanssa toimivat hyvin.

Mies rupesi riehumaan ja lähti katolle lumia pudottelemaan. Sinne onkin kertynyt ainakin viidenkymmenen sentin paksuinen lumikerros. Toivotaan, että talo kestää, koska kaikkia lumia ei onnistuta pudottamaan. Saan aina hepulin, kun mies lähtee katolle heilumaan. Pelkään, että hän tulee sieltä alas ennen lumia...toki haluan, että hän tulee alas eikä jää sinne olemaan, mutta asiallisesti sieltä pitää laskeutua! Minuahan ei saa katolle millään ilveellä, kun vaivaa tuo korkeanpaikankammo, mutta olen mukana hommissa, ja jos ei muu liiku niin ainakin suu.

Aurinkoa ja lomaa odotellessa!