Olemme seuranneet tiiviisti töyhtisemon antamaa koulutusta...koko päivän (ja yönkin) sen kimakka ääni pitää pientä poikasta ruodussa. Haukkoja lentelee taivaalla ja töyhtis syöksyilee ärhäkkäästi niitä kohti ja kuinka ollakaan haukkojen täytyy antaa periksi, autoilijoita kulkee edestakaisin ja töyhtis tepastelee auton edessä, kunnes pikkuinen on päässyt pellolle viljan sekaan turvaan. Koko ajan on nälkä, mutta väsymys iskee välillä ja silloin emo ottaa pienen siipensä alle ja niin levätään nurmikolla hetki. Mutta emo ei voi lentää pienen puolesta.
Olemme hiukan huolissamme ja Mies miettikin tässä menneenä päivänä: "Miksi Pertti ei lennä?"
PERTTI!
Kuvitelkaapa, jos pikkuruinen untuvainen töyhtöhyypänpoikanen onkin tyttö!!! Tipu nimeltä Pertti. Jos Pertti ei vielä viikonkaan päästä lennä, alkaa olla selvä, että se on jotenkin vammautunut...voi, miten sen käy, kun syksy koittaa. Huolia saa kantaa vaikka kuinka paljon, jos haluaa.
Viimeisten kolmen päivän aikana blondi on lähes lentänyt...
Meillä on ollut aivan huikea viikonloppu. Lauantaipäivä blondisiskon, sukulaismiehen, hullunhauskojen ystävien kanssa Porvoossa, Loviisassa ja lopuksi porealtaassa. Paitsi itsehän en tyrimiseni takia voi lillua toisten kanssa missään vesissä...kas kun minulla on niin hieno haava jalassa. V-kirjaimen muotoinen haava. Mies lauleli, että tuossa jalassa arpikin kaunistus on... noh, jos minulla on miehen etukirjain arpena jalassa, ottakoon hän U-kirjaimen omaan jalkaansa.
Sunnuntaina kansainväliset ystävämme järjestivät puutarhassaan ja rannassaan brunssin, joka oli niin huikea, että seitsemän tähden hotellitkaan eivät parempaan pysty. On niin hemmoteltu olo.
Tänään sain pitää vieraanani lapsuuden ja nuoruuden ystävää, jota en ole tavannut vuosikausiin. Täytyy olla tyytyväinen tämän blogin aikaansaannoksiin...tämän kautta löysimme taas toisemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti