Pumpulakäsityöt edistyvät ihan kiitettävää vauhtia. Vaaleanpunainen osuus on jo ihan valmis, punaiset ja vaaleanturkoosit tupsut on värkättynä, vielä puuttuu vaaleansiniset, aniliininpunaiset ja jotkut...ehkä valkoiset. Taulusta tuleekin suurempi kuin alunperin suunnittelin, mutta katsellaan rauhassa, millainen lopputulos sitten onkaan. Miehen kauhuksi saattaa sohvan taustaseinä täyttyä tupsuista. Mieshän on vaarassa tulla hupsuksi tupsuista.
Kuten jo lienee selväksi kävi, Mies ei ole erityisemmin ihastunut näihin käsityövirityksiini, mutta tasoituksen vuoksi hän saa tummanpunaisen jenkkikaapin mökkikeittiöön. Punainen hirmu on tilattu Ranskasta ja minua jännittää, onko punaisen sävy oikea. Jos se on väärä, niin auta armias...voin pahoin jokaikinen kerta, kun sen näen. Minä onneton otin vastuun tilauksesta..."En mainitse ikinä väärästä väristä", lupasin. Mutta voinhan piipahtaa automaalaamossa La Germaniani kanssa, jos oikein ahdistaa. Karpalonpunaisella automaalilla tuunasin vanhan kotikeittiön viisihaaraisen kruunuvalaisimenkin tarkoituksenani vaihtaa se mökkikeittiön vaaleanpunertavien triplalamppujen tilalle, mutta toisin kävi. Katosta löytyi niin moderni sähköjohtohässäkkä, ettei vanhaa Ladya saatu sinne kiinnitettyä. Kun ähräsimme triplaa takaisin paikoilleen, olimme Miehen kanssa molemmat ihan uuvuksissa(tai ainakin minä olin)...minulle tuli sen ähräyksen jälkeen monen tunnin niskasärky. Ei voi kuin hämmästellä sähkömiehen työtaitoa - hän asensi valaisimen aikoinaan ihan yksin ilman apuja. Vanha Lady päätyi appivanhempien mökkikeittiöön ja on siellä juuri oikealla paikalla. Kaunotar.
Ja jotta totuus ei unohtuisi...Blondin kosto nököttää siinä kuin piparkakkutalo konsanaan ja odottaa ensi kevään istutuksia ympärilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti