Punainen hirmu antaa odottaa itseään.
Ranskalaisesta liikkeestä ei tule ainuttakaan väliaikatietoa. Ehkä jossain Aasiassa tehtaalla valmistetaan osia hirmuun...ruuveja tai jotain vastaavaa. Mitä tähän voisi sanoa..ei ehkä kannata sanoa mitään...joka tapauksessa luonnettani kasvatetaan.
Odotellessani ranskalaista kaunotarta pumpulataulut valmistuvat pikkuhiljaa.
Ruudutan pellavakankaan vetämällä kude- ja loimilangat neljän centin välein pois, näin on helppo solmia tupsut tasaisin välimatkoin kankaaseen.
Tupsuilun lisäksi inspiroiduin ystäväni syntymäpäiväjuhlista ja piirtelin ja maalailin akryylivärein. Syksy saa yleensäkin minut intoutumaan ja intoilemaan kaikenlaisten harrastusten pariin. Tänä syksynä olen säilyttänyt malttini...puuhailen vain käsilläni ja äänihuulillani.
Suuri osa punaisista lehdistä on päätynyt haravan avulla lehtikasaan. Jos olisin lapsi, ottaisin pitkän alkuvauhdin ja hyppäisin kahisevaan kasaan ja olisin onnellinen. Nyt tyydyn pelkästään olemaan onnellinen. Rakastan niin värikylläistä syksyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti