Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt... tosin nämä sammalet ovat minun omalta mökkipihalta...sammaleista saa sievän pedin kananmunille, vai mitä?
Sammalet sulostuttavat keväisen harmaata metsää syvällä vihreällään. Tutkin laatoituksen sammaleisia rakoja ja IIK, mitä näenkään...kauhea rupikonna nököttää ihan jalkojeni juuressa ja nenäni alla. Enpä tiedä kumpi enemmän säikähti, minä sain kuitenkin nopeammin jalat alleni hakeakseni kännykän kuvaamista varten.
Vähän myöhemmin meinasin tallata tämän nuorukaisen päälle, joka ilmiselvästi on Saku. Saku oli menossa kosiomatkalle, mutta matka katkesi, kun se meinasi saada sydänkohtauksen minun tapaamisesta. Lauloin kurkku suorana sille laulua Saku Sammakon kosiomatkasta, mutta en saanut sitä liikkeelle...loikkasi vasta sitten, kun vaikenin. Mitähän tuostakin voisi päätellä?
Joen rannassa ja ojien varsilla kuuluu iloinen kurnutus...taisi Sakun ihastus vastata myöntävästi.
Oikein lämpöistä, aurinkoista viikkoa teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti