Maalaisunelmaa

Ihana lauantaiaamu. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, linnut laulavat ja tummapaahtoisen kahvin aistikas tuoksu tavoittaa nenäni aistimet. Minusta tuntuu, että ELÄN. Elän niin paljon, että yhtäkkiä minun on ihan pakko laulaa kurkkusuorana ensimmäistä laulua, mikä päähäni pälkähtää...sattuu olemaan Yhdysvaltain kansallislaulu...mistähän sekin minun päähäni tuli?!?! Mies tuijottaa minua hiukan hitaanlaisesti, joten katson asialliseksi selittää käytöstäni ja niinpä julistan Miehelle olevani HEREILLÄ. Siihen hän hyvin lakonisesti mutisee: "Olen minäkin hereillä, mutta en sentään hullu!"

Tämä on se päivä, jolloin on aika sykkiä...aika sykkiä vesipumppu jokeen, ettei tarvitse selkä vääränä raahata sataa litraa vettä kasvimaalle...aika sykkiä pyykkinarut koivujen väliin. Tänään on täydellinen pyykkipäivä!

Tämä on oikeaa maalaisunelmaa, raikkaat puhtaalta tuoksuvat lakanat ja pyyhkeet liehuvat raivokkaasti tuulessa ja kuivuvat hetkessä. Tosin mökkipihamaa näyttäytyy vielä remontin jälkeisessä rujoudessaan. Tarkoitus olisi saada mitä pikimmin multaa savimaan päälle ja ruoho kasvamaan. Odotan kiihkeasti, että multamies toisi meille lavallisen hyvää seulottua ja lannoitettua mustaa multaa! TÄNÄÄN.