Olen saanut uuden "hellittelynimen" (olkoon nyt vielä sitaateissa, koska en olen täysin vakuuttunut puhtaista hellittelymotiiveista). Mies kutsuu minua silloin tällöin HÄTÄMAMMAKSI! Hätämamma olen silloin, kun ryhdyn touhuamaan ja Miehen sanojen mukaan riehumaan tehden sellaisia hommia, jotka joku muu on luvannut tehdä. No, mitä tuohon nyt sanoa....jos on sukkela, niin on. Mieskin sai uuden nimen. Hän on Huhtiksen keisari. Enpä nyt käy tässä sen kummemmin nimen taustoja avaamaan, paitsi että Huhtis tulee mökkitilan nimestä Huhtapuro.
Kuka muistaa vielä Pertin? Muutama kesä sitten seurasimme innolla ja haikeinakin ihanan töyhtöhyyppäperheen kasvua mökkipihalla ja viereisellä pellolla. Perttihän oli se liikuttava pieni poikanen, joka ei oppinut lentämään. Emme varmuudella tiedä, miten Pertille kävi. Ehkä poikanen oppi viime hetkellä lentämään tai sitten ankara luonto hoiti tehtävän toisin. Joka tapauksessa, kun pihallamme kasvava pyöreän muotoinen salava alkoi yhtäkkiä kasvattamaan latvaansa töyhtöä, nimitimme puun Pertin muistopuuksi. Tässä se nyt on: Upea töyhtissalava.
Emme ole tehneet mökillä mitään "Blondin kosto"-hengessä. Kevät ja alkukesä on ollut minulle rankkaa ja surullista aikaa. Voisin kirjoittaa saattohoidosta ja siitä, millaista on menettää äiti, mutta ne aiheet ovat ihan toisen blogin aineistoa. Kuitenkin elämä jatkuu ja upea, kaunis luonto terapioi visuaalista sielunmaisemaani. Olen nauttinut tähän viikkoon asti itikattomasta mökkielämästä. Eikö olekin ihmeellistä ja antaa aihetta kiitollisuuteen.
Hätämummo ja Huhtiksen keisari toivottavat teille kaikille suloista kiireetöntä kesää. Kuulkaa ihmiset, nautitaan kauneudesta! Tänään voi olla juuri se päivä, jota joskus lämmöllä muistellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti