sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Voihan joriinin juuret!!!


Blondisiskoni toi minulle joriinin juuria möksälle "kesäsäilytykseen". Eikä hän pelkästään tuonut niitä vaan kaivoi kuopat ja istutti juuret maahan. Olimme hiukan myöhässä näissä puuhailuissa, mutta nythän on heinäkuussa alkanut pitkä kuuma kesä ja syksyksi ennustan intiaanikesää, joten lokakuussa sitten leikataan ihania pinkkejä daalioita maljakkoon.

En oikein tiedä kehtaisinko tunnustaa, mutta rehellinen blondi kertoo kaiken juuri tismalleen. Kaksi kesää (nyt siis jo kolmatta) on mökkitontilla kököttänyt hevosen lannalla terästetty multakasa, jossa kasvaa huikean reheviä nokkosia, pujoja, ronsyleinikkejä, puna-ailakkeja, saunakukkia ym. ihania luonnonkukkia. Olen käyttänyt multaa vaikka mihin tarkoitukseen ja aina sitä vain riittää. No, nyt oli pakko hiukan "kitkeä", jotta sain daalioille pussimullan lisäksi kasvualustaa.



























































Daaliat löysivät paikan kasvimaan reunalta. Möksämme on joen varrella ja kasteluvettä pumpataan joesta. Sen verran paljon kasteltavaa pihalla on, etten pysty ihan kantamalla vettä siirtämään.






































Kalseasta alkukesästä huolimatta kasvimaa tuottaa jo niin runsaasti, ettei salaatteja tarvitse kaupungista hakea. Ihanaa tämä vihreys, ihanaa katsella ja ihanaa maistella.


























































Terveellisestä ja maistuvasta, nyt tällä hetkellä myös niin aurinkoisesta ja lämpimästä kesästä nauttivat, yksi jos toinenkin blondi...ehkä myös yksi jos toinenkin pikku pupu. Heippa.









4 kommenttia:

  1. Hei Ulla! Ihan sattumalta eksyin blogiisi, ja haluan jättää tervehdyksen länsirannikolta!

    Miten virkistävää onkaan tunnistaa omia touhujaan toisen ihmisen blogista. Esimerkiksi salainen lantamultakasa, jota tuskin enää löytyy kaikkien UPEASTI kasvavien rikkakasvien alta, löytyy myös meidän pihaltamme, samoin Pertiksi, Erkiksi ja Magnukseksi nimettyjä eläimiä ja kasveja... ;-)

    Iloista intiaanikesää sinne kaakon kulmalle täältä lännestä! http://satutiensanomat.wordpress.com

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mari tervehdyksestäai. Olipa ilahduttavaa saada tietää muidenkin salaisista "heikkouksista". Luontoa on niin ihana seurata, löytää sieltä inhimillisyyksiä ja oppia siitä! Lämmöllä, Ulla

    VastaaPoista
  3. Siis odotettavissa ihana daaliasyksy, älä nyt vaan unohda, että ensimmäinen halla vie ne! Meillä ei salaattimaalla ole pupuja näkynyt, mutta ihmettelin ääneen isohkolle lehtokotilolle, että kuinka hän onkaan löytänyt tien uuteen kasvilavaan, jossa pelkkää pussimultaa?!! Mukavaa kesän jatkoa, Ulla!

    VastaaPoista
  4. Hei Sirkku! Kotiloita ei ole onneksi vielä meillä täällä "maalla". Luotan blondisiskoon - hän tulee varmuudella hakemaan juuret taas talvehtimaan. Rehevää kesää!

    VastaaPoista