perjantai 10. kesäkuuta 2016

Pesistä

Mies karkasi kaupunkiin. Lähti kannustamaan Kouvolan pallonlyöjiä voittoon. Minulla on ihan omat ilmaiset pesispelit täällä möksällä. 




























Linnut ovat intoutuneet pesimään taas pihamaalle eri nurkkiin. Räkätit ovat jo saaneet poikaset ruokintavaiheeseen salavan oksan haarassa, västäräkki piiloilee polttopuukasassa, haarapääsky uhmaa maan vetovoimaa korkealla möksän räystään alla ja harmaasieppo on rohkaistunut pesimään lintulaudalle!!!Kaikki lintuset lienevät nyt ykköspesällä joko hautomassa tai ruokkimassa, kakkos- ja kolmospesät odottavat puiden oksilla öiseen aikaan nukkuvia siivekkäitä.





Laittelin Blondin rikka&ruoho -kasvimaatani taas kuntoon talven ja ryöhäävän kevään jäljiltä. Sen olisi saanut räjäyttää pommilla, mutta tyydyin nyhtämään rikkaruohoviidakon ja vaihtamaan muhevat mullat entisten tilalle. Salaatin, tillin, ruohosipulin ja persiljan siemenet putosivat odotettavasti otolliseen maahan...no jää nähtäväksi, millainen sato tänä kesänä tulee. Mikäli Miehen kasvimaalle antama nimi on enne, ainakin rikkaruohot kukoistavat.

En tiedä, mitä pitäisi ajatella, mutta hiukan omituiselta tuntui, kun västäräkki piipahti istahtamaan selkääni kumarrellessani istutuslaatikoiden yllä. Oliko selässäni kärpänen, jonka kävi nappasemassa. (Lieneekö nyt kaupungissa nokkela pesislukkari huomata napata kärpäsen pesien väliltä ryntäilemästä.) Vai, olenko jo niin jämähtänyt tukevien pohkeitteni ja vielä tukevampien reisieni kanssa mökkipihan isänmaahan, että lintukin luulee puuksi. Olisiko minunkin ollut aiheellista karata kaupunkiin?



Tosin vasta eilenhän kaupungissa käväisin. Käväisin ostamassa ne valkoiset pionit, joista mainitsin edellisessä postauksessa. Nyt kävi vain niin, että saan ihan rauhassa kuvitella kasvattavani valkoisia pioneita...vaaleanpunaisia ne sitten ovatkin. En ymmärtänyt, että valkoisen kyltin alla voisi jotain muuta olla! No, ei haittaa, paikka pioneille löytyi huvitusmajasen nurkalta. Nyt kännyt ristiin, että siihen kotiutuisivat.




Mökki on jo pian kymmenen vuotta vanha ja vasta nyt löysin ihanan aurinkoisen ja tuulelta suojaisan paikan keittiön ikkunan alta. Laitoin ikkunalle kukkalaatikon ja pitkän penkin sen alle. Siinä voin istuskella auringossa ja vahtia kasvimaatani.










Kesän alku on ollut tuulinen ja hyytävän kylmä eikä ulkoruokailu ole tullut mieleenkään... huvimajassa on kylmä...jopa sisällä mökissä olemme tarvinneet takkatulta...mutta lämmintä tulee, jopa hellettä, takuuvarmasti. 




Oikein rattoisaa viikonloppua teille kaikille!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Sekaisin

Millainen ihminen mahtaa olla kesällä, jos on ollut täysin sekaisin keväästä? Kaikki aistit ovat äärimmilleen virittäytyneet. Värit tuoksuvat, kauneuden tuntee lihaksissaan, linnunlaulu maistuu mansikalle, juhannusruusun tuoksun näkee, kasvun aivan kuulee...luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. 



Olen niin lomalla. Tänään on satanut ja tuullut huimasti. Nyt illalla paistaa aurinko. Lomalaista ei haittaa vaikka lämpötila on laskenut lähelle kymmentä astetta. 



Olen kaivellut kangasvarastojani tai paremminkin sanottuna vanhoja pöytäliinoja. Vintin ikkunat kaipasivat verhoja. Surautin vintageverhot kasarikankaasta ja pari tyynyä sai samalla uuden päällisen myöskin vanhasta pöytäliinasta...olen tyytyväinen.




Mökkipihalla on niin kaunista, vehreää ja vihreää. Kohta kukkapenkin kasvit puhkeavat kukkaan ja kasvimaalla alkaa itää. Haaveilen valkoisesta pionipenkistä, enkä aio jättää sitä vain haaveeksi. Mökkipihan kuningas aivan huutaa puutarhan kuningatarta seurakseen.





Huomenna, jos Herra suo karautan kaupunkiin noutamaan multaa ja taimia. Tunnen jo käsissäni mullan tuoksun, kuulen pionin kauneuden. Lienee aiheellista esittää kysymys: Millainen tämä blondi mahtaa olla kesällä, kun on ollut jo täysin sekaisin keväästä?


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hyppy huhtikuuhun

Harmaasta arjesta, kermavaahdosta ja askartelemisesta

Paljon on taas virrannut Kiurinvirrassa vettä sen jälkeen, kun olen viimeksi postannut mitään. Anteeksi jälleen kerran saamattomuuteni. Talviloma tuli nautiskeltua Aasiassa kuumissa merkeissä ja paluu arkeen on kestänyt jo pitkälti toista kuukautta. Arkea on tässä tullut pohdiskeltua enemmänkin ja nimenomaan sitä, että arjen tulisi olla toimivaa ja riittävän levollista. Sanoin tässä päivänä muutamana Miehelle, että olen onnellinen tylsässä, harmaassa ja niin toimivassa arjessa. Kun harmaa arki on hyvää, juhla onkin sitten vain kermavaahtoa ja hattaraa sen ylimääräisenä kuorrukkeena.



Vähän niinkuin tämä helmikruunuaskarteluni...ei välttämätön, mutta niin ihana hömppäkoriste.




En tullut lopunperin laskeneeksi, kuinka monta helmeä helmikruunuuni upposi, mutta pyöreästi viitisensataa niitä tarvittiin. Purkasin helmet autonistuinmatosta ja maalasin ne ihan siveltimen avulla valkoisella huonekalumaalilla. Kruunun rungon olin jo aiemmin maalannut spraymaalilla kultaisesta valkoiseksi. Pujottelin helmet ohuenohueen metallilankaan ja kiinnitin langat kruunussa oleviin reikiin. Nautin tällaisesta piperryksestä suunnattomasti! 

























Helmikruunun sijoitin olohuoneen kattoon, kun tein viimeisiä sidoksia, ja siihen se sitten jäi. Kruunu on sähköistetty, mutta taidanpa jättää sen ihan kynttiläversioksi, ainakin toistaiseksi.






Nyt puuhaillaan jo ihan muiden projektien parissa. Kevät on hurjan pitkällä, linnut karjuvat puissa, västäräkit keikuttavat pyrstöään eikä Kiurinvirrassa olen enää yhtään jäitä...ei ainakaan meidän mökkirannasta katsottuna. Kohta sormet upotetaan mustaan multaan ja ulkoa ei malteta tulla sisälle kuin nukkumaan.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Valaistuvaa helmikuuta

Tajuttoman pitkä ja kylmän haasteinen tammikuu on onneksi ohi. En ole koskaan pitänyt tästä tylsästä joulunjälkeisestä ajasta, mutta toisaalta kyseinen aika on myös mahdollisuus päästä kiinni normaaliin, tasaiseen ja varmaan arkeen. Nyt on helmikuu ja kesä "aika" lähellä...no ainakin lähempänä. Päivällä on valoisaa, talviloma lähestyy ja olo on seesteinen.



















Koti on riisuutunut lähes kaikista joulunajan hörsöistä.

























Helmikuun valo kirkastaa kodin...tosin paljastaa myös joitakin epäkohtia, joita sydäntalven kynttiläkausi on armeliaasti peittänyt. Mutta ei haittaa!




Joulukukkien ja asetelmien jälkeen silmää miellyttävät yksinkertaiset pienet kukkakimput.







Hämykauden loputtua kodin valaistuskin kaipaa uudistuksia. Siinäpä tuleekin meikäläisen uusin ajatus...projekti, jonka Mieskin hyväksyi mutinoitta. Sain rakkaalta blondisiskolta vanhan kristallikruunun rungon, jonka kristallit hän keräsi talteen omia projektejaan varten. Metsästin jonkin aikaa vanhoja autonistuinmattoja saadakseni kasaan riittävän määrän puuhelmiä. Matto löytyi...kiitokset kierrätyshenkiselle taiteelliselle facebook-kaverilleni.

Aion spraymaalata kruunun rungon ja olen jo aloittanut helmien maalaamisen. Puuhelmikruunustani tulee valkoinen. Sen sijoituspaikka on vielä hakusessa. Kotona makuuhuoneessa olisi tilaa, myöskin mökkituvassa kuten mökin yläkerrassakin...Mies sijoittaisi sen Salonki Blondin kostoon. Katsotaan ja sovitellaan.












Toivottavasti voin esitellä valmiin tuotoksen vielä ennen talviloman alkua...talvilomalla en aio miettiä ainuttakaan projektia...heh heh...uskokoon, ken uskoo!

maanantai 18. tammikuuta 2016

Talvi yllättää mökkeilijän

Pakkasmittari näyttää kolmattakymmentä astetta hyytävää kylmyyttä ja talvi pääsee yllättämään mökkeilijän. Saunamökin ikkunoihin piirtyy mitä ihastuttavampia kuurankukkia ja vesiputket jäätyvät. Vietämme rattoisan lomapäivän sulatellen putkia hiustenkuivaimella. Kylmä vesi alkaa lorista, kuuma vieläkin jumittaa. Jätämme vesihanan tippumaan.




Ulkona alkaa olla sielua viiltävän kaunista. Kiinteistökohtaisen jätevedenpumppaamon hälytysvalo kaunistaa pihapiiriä. Jokin on kaivossa hajonnut pakkasen puremana. Pystymme saunomaan, mutta peseytyminen on haasteellista. Mittaamme veden, jolla minimalistisesti huuhdomme enimmät saippuat. Lopuksi käymme huuhtoutumassa avannossa.









Ihmettelen mökkikeittiössä puuhastellessani, miksi niskaani tippuu vettä. Ei voi olla totta!!!! Todellakin keittiön katosta tippuu vettä. Keittiön yläpuolella on sisävessa...nyt blondin aivot käyvät kierroksilla...mitä siellä tapahtuu????? Onneksi vessanpönttö ei ole haljennut, lämminvesivaraaja vain on hajonnut. Todennäköisesti pakkasella ei ole tämän asian kanssa tekemistä, varaaja on vain palvellut aikansa ja tullut tiensä päähän.





Nyt vietämme poikkeuksellisesti viikonloppua kaupungissa ja kotoilemme pitkästä aikaa. En tee juuri mitään, vaikkakin päässäni surraa koko ajan. Suunnittelen valaisimen askartelua sekä vanhan kaapin uusimista maalilla ja uusilla vetimillä, mutta en saa mitään aikaiseksi. Jälleen totean jonkun viisaan sanojen mukaan: Kaikki luova työskentely vaatii näennäistä joutilaisuutta. Hyvä näin.





lauantai 12. joulukuuta 2015

Salonki BK:n risusavotta


Salonki Blondin koston ympäristö huusi apua risusavottaan. Mikäpä parempi syy kutsua kaikki hullunhauskat ystävät talkoisiin...nyyttäritalkoisiin. Niinpä, toki tiedän, että talkoiden järjestäjät yleensä hoitavat muonituspuolen, mutta jos minulta aivan hillittömästi vaaditaan nyyttäreitä, niin ei kai sitä voi vallan vastustaakaan :D




Sää oli aivan huikea. Talkoopäivän molemminpuolin myrskysi ja taivaalta pudotti vettä kuin saavista olisi kaadettu, itse talkoopäivän sää oli riipaisevan kaunis!

Joulukuu!












Moottorisaha lauloi ja vesuri säesti...miehet hoitivat tuon työkaluin suoritettavan testosteronia vaativan osuuden ja naiset tekivät ronskit raivaushommat. Samalla ehdittiin laittamaan sivuun kaikki söpöt pikkukuuset ja muut sisustuselementit.




Glögiä ja pientä välipalaa nautiskeltiin salongissa työn lomassa.
Punasipulinyyttejä ja lohikukkosia.




Hullunhauskat ystävät ovat elämän suola...välillä jopa hunajainen ilo...rouvat ovat  minulle blondisiskoja, vaikka eivät fyysisesti blondeja olisivatkaan.























Rannassa tapahtui iso muutos...näemme nyt möksän ikkunasta joelle. Mies grillasi meille mehevät pihvit, jotka nautimme raikkaan hedelmäisen salaatin kera. Jälkiruokakakku vei kielen mennessään, tosin sitä ei ehkä helposti usko (ei Mies ainakaan), niin kovasti kieleni edelleen laulaa. Minullahan on syyskuussa alkanut makeislakko yhä voimassa aina jouluaattoon asti, joten vilaiskaa kakkukuvaa tosi nopeasti...joo myönnän, että hiukan harmaalla alueella taapersin, kun kakkua söin. Saunan jälkeen myöhemmin illalla saimme vielä herkullista leipäjuustoporopiirasta ja nautiskelimme juustojen mauista ja varsinkin hajuista. Tämän kaiken talkooherkuttelun jälkeen totesimmekin, että itse talkoot olivat sivuseikka...;) Kiitos kaikille hullunhauskoille siskoille.



























Meikä-blondi, Mies ja Salonki Blondin kosto kiittävät ja kumartavat. 







Suloista joulun odotusta kaikille.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventtia!

Nyt värisyttää...on niin jouluista ja somaa, huvitusmajassa jotain uutta, paljon vanhaa ja omaa. Värisyttää myös siksi, että touhuilin tänään huvimajassa ja mökkipihalla ihan kylmettymiseen asti...mutta kun on niin sykähdyttävää saada paikkoja joulukuntoon, ei siinä pienet paleltumiset tunnu missään.














Viikon päästä itsenäisyyspäivän aattona hullunhauskat ystävämme tulevat meille talkoilemaan, saunomaan ja syömään. Täällä Salonki Blondin kostossa juodaan kovan työn lomassa kuumaa glögiä ja maistellaan suolaista ja makeaa pikkupurtavaa. Reseptikirjat, joululehtien ruokasivut ja nettikeittokirjasivustot ovat tällä hetkellä suosikkilukemistani. Palataan viikon päästä talkootunnelmiin ja -makuihin. Iloista ensimmäistä adventtia teille kaikille!