Pullakahvit kirkolla

Olipa eilen iltapäivällä viehättävät pullakahvit kirkolla. Kaksi huipputaitavaa nuorta oli somistanut ympäristön niin kauniiksi ja viihtyisäksi. Tällaisessa ympäristössä peruspullatkin maistuvat ihan juhlallisen herkullisilta! Hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka haluavat tehdä vapaaehtoistyötä ja näin ilahduttaa muita. Kiitos P ja W.

 

 
 

 

 

 

 

 
 
 
 

Käpyjä ja saunahömppäilyä

 

Mökki koristautuu pikkuhiljaa suurta juhlaa varten.  Oksia ja käpyjä on jo ilmestynyt sinne ja tänne. Pikkuvessakin sai uuden peilin, kun maalasin Tiimarista muutamalla eurolla ostamani peilin kehykset juhlavan valkeiksi.

 

 

 

 

 
 

 
 

 

 

Saunan eteinen koristautuu äitini merkkaamilla pitsilakanoilla.

 

 

 
 

 
 
 
 
 

 

 
 

 
 

Varsinaiset hömppäilyt näkyvät saunan seinillä...tuputin suureelliset tekstit saunan muuriin
lattiamaalilla. ENJOY THE SAUNA. Huhtapuro Spa jäi vielä tuputtamatta... ;)

Kuuntelen Susan Boylen joululevyä ja toivottelen teille tunnelmallista marraskuun loppua!


 

Välkkyvistä vilkkuvista

Nyt on aika viritellä tuikkivia pikkuvaloja sinne tänne tähän kaamokseen. Viritellään valoja sisälle ja ulos, ikkunoihin, astioihin, seinille, oksille ja puihin. Itse en pidä muista kuin kirkkaista ja lämpimän sävyisistä tuikkivista...ei kiitos sinisiä valoja, eikä sellaisia välkkyviä vilkkuvia, jotka saavat pään ihan sekaisin.

Tässä blondin päässä virtaa tajunta joskus aika vilkkaastikin. Vilkkuvista valoista tuli mieleen auton vilkut. Autoilen nykyisin melko vähän - pakollisia päivittäisiä ajoja vain. Autoilu on ihan kivaa, varsinkin  jos on valmis nauramaan itselleen. Käykö teille koskaan niin, että laitatte vilkun päälle suht turhassa paikassa? Minulle käy. Perheen nuorisoa huvittaa, kun räpsäytän päälle naksuttavan valoilmiön vaikkapa mökkitiellä suhteellisen metsäisessä maisemassa takuuvarmasti seurattomalla taipaleella. Juniori hymähti ystävällisesti, kun viimeksi näin tapahtui...minä siihen opettamaan, että ratti kääntyy helpommin, kun vilkku on päällä. Näin minulle pojat aikoinaan kertoivat, kun nuorna tyttönä heidän kyytiinsä pääsin. Kiitos vain hyödyllisistä ajovinkeistä Make ja Kale! En saanut muuten kummoistakaan rispektiä perheen nuorisolta antamieni vinkkien johdosta! :) :)

 

Tästä postauksesta on tulossa taas hiukan punertava... punainen ranskatar antaa edelleen odottaa itseään. Mies on kirjoitellut jo kahdesti nettifirmaan asiallisia viestejä jääkaappipakastimen mahdollisesta kotiutumisajasta kysellen. Vastaus tulee jostain automaatista ja on seuraavanlainen: Käsittelemme asiaa mahdollisimman pian. Voi niitä ranskalaisia!!!

Mies kehottaa minua olemaan kärsivällinen ja lupaa, että kylmäkone tulee ihan varmasti ennenkuin eläkkeelle jäädään. Lohdutushan se on tuokin. Minä kuitenkin olen hätäinen ja odottelen joululahjaa. Olen jo epäillyt koko ranskalaista firmaa bluffiksi, mutta kuulemma asiakkaat ovat tyytyväisiä ja valittavat hitaasta palvelusta.

 

 

Paras lie rauhoittua.

Siispä: Do not worry

-be happy! 

Excuse me!

Blondilla on blondin keinot...
...siis miten laittaa oman kodin epäjärjestys ja oma laiskuus taitavasti vieraiden syyksi. Hih! EXCUSE THE MESS. WE JUST WANTED YOU TO FEEL AT HOME. Ihastuin niin tähän tekstiin, että piti heti ryhtyä maalaamaan meille oma tyyliin ja väreihin sopiva kyltti...ja piti (PITI) toki myös jättää siivoamatta ;)))))

 
 


Minulla on taas iskenyt leivontavaihdetta päälle. Voin suositella omatekoista leipää ja savuporofetahomejuustopersikkapiirasta paahdettujen kasvisten kera.

Kotona meillä alkaa olla melko syksyiset tunnelmat...vähän valoja, enemmän kynttilöitä. Kynttilöiden tuhot huomaa ikkunanpesupäivänä, jonka muuten pitäisi olla pian. Niin, piti sanomani, että meillä ikkunat ovat sisäpuolelta likaisemmat kuin ulkopuolelta...näin lienee muillakin tunnelmoijilla ja romantikoilla. Mutta mitäpä harmaudesta - on sitä harmaata marraskuussa muutenkin!

Tunnelmallista ja herkullista isänpäivää kaikille isille ja isien lapsille!

Hämäränhyssyistä

 
 
 






















Pyhäinpäiväviikonloppu.
Kuvien usvaisen harmaankellanruskean seesteinen tunnelma on vain osa totuutta.

Totuus on se, että Mies huomasi yllättäen salakavalasti edenneen lahoamisen mökkisaunan lauteiden tukirakenteissa sekä seinäpaneeleissa. Jouduimme siis tekemään hätäisen ja ehdottomasti vain väliaikaisen remontin saunalla. Ensi kesä kertoo, mitä tullaan tekemään ja miten hurja remontti odottaa. HUI. Nyt siis vain korjattiin osa paneloinnista ja lauteista. Lopuksi maalasin betonilattian tummansuklaanruskeaksi.

Olemme menossa kovaa vauhtia kohti vuoden pimeintä aikaa ja meillä olikin kiire hommissa juuri sen takia, että pimeä tulee jo klo 16 jälkeen. Ehdin kuitenkin matkallamme mökille käydä hautausmaalla asettelemassa kanervat ja kynttilät isovanhempien haudalle.

Kiireisestä tunnelmasta kertoo  hyvin Miehen varoitus: Ethän viivy kauan! Siihen minä ihmettelemään, että mitä minä nyt niin kauan haudalla viipyisin. Uskokaa tai älkää Mies luuli minun ottavan lukuisia kuvia haudoista...Hih! Onkohan hän saanut jotain traumoja tästä blogihössötyksestä, kun epäili minun ryhtyvän tietenkin tekemään  jotain hautausmaablogia!!!!!!!

 
 
 

 
 
 

 
 

 
 

 
 

 

 
 
 

Edeltämme menneet ovat muistoissamme eläviä ja rakkaita. Pyhiksi meillä kaikilla on mahdollisuus tulla Vapahtajan työn kautta.

 

Lomalaisen puuhia

 


Serkkumies kävi riehumassa meidän mökillä...jälkeen jäi hurja kasa oksia, risuja ja pöllejä. Saimme nurin ainakin viisi suurta koivua ja lisäksi useita pikkukoivuja, leppiä ja kuusia. Yksi kaadetuista koivuista oli niin laho, että sen sisuksista pystyi sormella kaivamaan lahoa mössöä. Voi vain kuvitella, millaista jälkeä koivu olisi saanut aikaan, jos se olisi kaatunut talvimyrskyssä sinne minne tahtoo. Serkkumiestäkin hirvitti käydä sitä kaatamaan, koska laho puu ei kaadu taitavalta kaatajaltakaan välttämättä siihen suuntaan, mihin on sen tarkoitettu kaatuvan. Kaikki sujui kuitenkin loistavasti.  Blondina minulla oli kyllä hyvä suunnitelma puun "hoitelemiseksi": Sahataan laho osa pois niin nopeasti, ettei puu tajuakaan kaatua...aivan kuten ne salamasanterit tekevät, jotka vetäisevät pöytäliinan pois niin, ettei astiat liikahdakaan. No, ei tämä ehdotus kuitenkaan saanut sen enempää kannatusta. Höh.

Sää vaihteli rajusti...yhtäkkiä alkoi kauhea myrskytuuli ja satoi lunta...kohta oli tyven ja aurinko kultasi maiseman.

 

 

 

 

Fiilikset olivat savuiset. Vaatteet haisivat tosi muhkeasti vielä pitkään...minun nenässäni savu "tuoksui" vielä pesukoneen luukun läpi. Mutta minulla onkin sellainen nenä, jonka aistimuksia Mies usein ihmettelee.

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisissa tunnelmissa loma alkoi.

 

 

Ja tällaisiin tunnelmiin se päättyi.

 

 

 

 

 

 

 

Kaunis on maa.

 

 

 

 

Taas punertaa

 

Olimme Miehen kanssa pikkulomalla eteläisessä naapurissa. Mukaan lähti kotiintuomisiksi maaleja ja vähän tekstiilejä. Nautimme rauhaisasta tunnelmasta ja herkullisista ruuista. Blondi uskalsi jopa ajaa Tallinnassa. Tapauksessa on erityisen mainittavaa ja ihmeellistä se, että Mies ei kuulemma edes pelännyt kyydissä!!! Mitä ihmettä?! Poimin matkalta ja sen jälkeen vähän kotoa tunnelmia, joissa on joitakin punaisia tai ainakin punertavia juttuja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävimme kahvilla söpössä pikku kahviossa. Omenajuustokakku oli niin hyvää "ettei sanotuksi saa". Kahvion vitriinistä löytyi ihana vanhaan kuppiin valettu kynttilä.

 

 

 

 

 

 

 

Syysloma alkaa olla nautittu...nyt joulua ja joululomaa odottamaan!

Saan työssäni askarrella ja miettiä pääni puhki joulujuttuja mm. joulujuhlaohjelmia ja -somistuksia, mutta koskaan ne eivät ole vielä 32-vuotisen urani aikana kyllästyttäneet.

 

 

"Erään" lehden takasivulla kerrotaan, että seuraavassa numerossa saamme lukea ihanasta joulusta mökillä...näyttänee ja kuulostanee hiukan tutulta! (Kuva alla on siis napattu lehdestä.)

 

Kerron tästä vähän enemmän muutaman viikon päästä. Siihen asti elämme jännityksessä.

 

 

 

 

 

 

Heips!