Namia punaista

Tämä postaus tulee olemaan punertava...vaaleanpunaisesta fuksiaan. Minulle on aivan kysymysmerkki, miksi pidän nykyisin vaaleanpunaisesta tai ylipäätään punaisesta. Olen ollut  nuoruudesta asti valkoisen ja sinisen ystävä. Tänään katson sisustuslehtiä, jotka ovat pullollaan valkoisia koteja...kaunista ja ihanaa kyllä, mutta olen elänyt sen vaiheen jo 80-90 -luvuilla, enkä innostu siitä enää NIIN paljon nyt. Oikeastaan puhuin höpöjä,enkö muka tiedä, miksi pidän punaisesta... tiedän kyllä, miksi elämäni on nyt värikästä (möksällä punaista ja kotona oranssia)...sehän on pelkästään miehen syy!!! Tosin saatte olla varmoja, että vaaleanpunainen ei tule Miehen myötä. Hih...pitäähän blondilla olla joku oma juttu!

Löysin kesäkuiselta Tallinnan matkalta Hemtexistä aivan ihanan lutuisen vaaleanpunaisen päiväpeiton. Mökkimakkari on siis vaaleanpunainen eli söpö.

Plantaasi kukkii fuksianpunaisena. Neilikat ovat huikean väriset ja varsinkin tuoksuvat lumoavilta. Nyt kun hellekausi on hellinyt meitä, myös neilikat ovat alkaneet kukoistaa...luulin jo, että ne eivät pidä minusta tai viihdy täällä Tirvalla.

Olen niin onnellinen, että tuli vielä "se" kuuma kesä! Toivottavasti myös pitkä sellainen. 

Värien valintaa

Taisinpa luvata jotain puuhastelujani kertoa ja näyttää...tupaan on tullut uutta väriä. Maton tilasin netistä turkoosina, mutta kyllähän tuo on farkunsininen. Kaapit maalasin vaalealla turkoosilla, joka vivahtaa hiukan mintunvihreään. Että sillä lailla on värivalinnat onnistuneet. Mutta hui hai, ei murehdita, kyllä maailmaan väriä mahtuu...jopa blondin maailmaan.

Verhot tuunasin jo aiemmin keväällä vanhoista purjerengasversioista, leikkasin purjerenkaat irti, rypytin vähän rimpsuja ja kiinnitin viritelmät verhotankoon rusettinauhoin. Löysin herttaisia kukallisia vinokaitaleita kotikaupunkini nappikaupasta.

Kesäruuat ovat vaihtelevia...paljon saadaan jo plantaasilta ja kotoa kasvihuoneesta mm. kesäkurpitsat, kurkut, salaatit, tillit, persiljat, timjamit, ruohosipulit ja basilikat.

Kesäherkut voisivat olla ,ah, niin kevyitä, mutta valitettavasti totuus on meidän keittiössä toisin! Tässä meidän mökin lähellä on baari, josta saa todellakin kohtuuhinnoin aivan taivaallisia kotileivonnaisia...minun ei ole tänä kesänä juurikaan tarvinnut leipoa. Hurraa Tirvan baari!

Lomapäivänä

Anteeksi ystävät, blondi on naulapyssyineen ja virkkuukoukkuineen ollut laiska...jotain pientä fiksausta olen möksällä tehnyt...niistä kerron seuraavassa postauksessa. Pääsääntöisesti vapaa-aika on kulunut nöräämällä. Miehellä ja minulla on molemmilla omat koneet ja täällä me istua kökkäämme vieretysten ja tykkäämme toistemme tiloista fb:ssa.
Mutta tänään retkeilimme meidän pikkuisella soutuveneellä. Elohopea nousi lämpömittarissa kolmeenkymppiin ja vesi kutsui kummasti! Päivä oli niin lomapäivä...

Maihin palatessa suolainen kylmäsavulohileipä maistui taivaalliselta...leivän muut hörsökkeet ovat kotoisin meidän plantaasilta... 

...siis täältä. Ah, ihana heinäkuu!

Linnunpoikasten vahtina

Töitä olisi huvimajassa ja joka puolella mökkitonttia vaikka useammallekin blondille jakaa, mutta nyt aika menee, kun pitää vahtia linnunpoikasten lentoharjoituksia!
Kuistillamme parrun päällä asustelee Erkki, Voitto Inkeri, Taneli ja pikku-Hilma. Erkki on oikea mörssäri...se otti ja lähti pesästä ensimmäisenä...lensi pari metriä ja laskeutui penkille. Voitto seurasi kohta perässä. Mies tiesi, että  Erkki valitti muiden olevan ihan mamareita...mutta kohta se itse huusi kovasti mammaa tuomaan ruokaa. Emolinnut toivat sille muonaa ihan yhtenään...hyttysiä ja jonkun isommankin ötökän. Meidän on oltava tarkkana, ettei kävellä pihalla liian lähelle poikasia, eikä varsinkaan astuta päälle. Äsken bongasin Voiton kiikkumassa koivun oksalla.

Huh, voiko noin pieni ja söpö lintunen tehdä noin ison kakan? Voitte kuvitella vaan, minkälaisessa kunnossa meidän kuisti on, kun se toimii kaikkien poikasten käymälänä.

Onneksi kasvit kasvavat kasvimaalla itsekseen ilman suurempia hoitoja. Vettä on pudottanut taivaalta niin paljon, ettei kastelemisestakaan ole juuri stressiä päässyt tulemaan. Salaattia pääsee jo popsimaan.

 

 

 

Runsas sade on saanut myös pikkiriikkisen pajuaitani versomaan, kuten tarkoitus olikin. Odotan saavani plantaasille upeat "seinät".

 

 

 

 

 

Keltainen kesäkurpitsa kasvaa jo...jippii...kohta päästään grillaamaan. Taimet olivat mielestäni saman kokoisia, mutta vihreät kesäkurpitsat eivät vielä ole ruvenneet kukkimaan.

 
 

Tänä kesänä ei juurikaan ole tarennut syödä ulkona...jopa majasessakin on ollut kylmä. Majasen sisäkatto odottaa panelointia. Kunhan saadaan linnunpoikaset maailmalle, voidaan käydä nikkaroimaan. Aamukahvit juodaan sisällä ja, mikä ihmeellisintä Mies ei ole käynyt aamu-uinneillaan.

 

 

 

Tänään aurinko pilkahti pilvenrakosesta ja urhea Mieheni pääsi kokeilemaan uusia riippukeinuja :)

 

 

 

Sadepäivän piristykseksi

Aina vaan sataa ja sataa...
uimaankin pitää mennä juoksujalkaa, ettei kastuisi!
Pitää siis keksiä jotain järkevää puuhaa. Tällä kertaa se järkevä on maaseutukierros Miehen lapsuuden maisemissa Ahonikissa, Heituinlahdessa, Silonsaaren myllyllä ja Savitaipaleen kirkolla.

 

 

 

 

Ei ollut maitolaiturilla tonkkia odottamassa.

 

Silonsaaren myllyn tienoot ja rakennukset olivat kummallisesti Miehen mukaan kutistuneet sitten lapsuusaikojen.

Sammalkatot ovat niin suosittuja nykyisin...tätä jäkäläkattoa ei liene kuitenkaan arkkitehti suunnitellut...ihanaa luonnon muokkaamaa struktuuria.

 

 

 

 

 

Myymäläauto pysähtyy tässä

 

...eikö olekin ihastuttava löytö ?

 

 

 

 

 

 

Savitaipaleen kirkolta löysimme ravintolan, jonka ruokalistat saivat veden kielelle ja lähes kuolan valumaan kuin Pavlovin koirilla konsanaan. Aivan uskomattoman mielenkiintoisia ruokia, Emännän kuuluisa juusto- jauhelihakeitto, Lumoava maksaruukku, Paneroidut punajuuripihvit smetanan kera, Kermainen lähimetsäsienitagliatelle ja ja ja... Mies sai kovasti odottamiaan pannulla paistettuja Kuolimon muikkuja kermaisella sipulimuusilla ja tillivoisulalla. Suosittelen lämpimästi ravintola Piilipuuta!!!