Kutsu.

Kaikki maailman blondit: Yhdistykäämme!

Tai ainakin Suomen tai ainakin Kouvolan blondit: Yhdistykäämme ensi kesänä Tirvalla. Ottakaa mukaan vasarat, vatupassit, sahat,  ruuvitaltat tai mikäli uskallatte, ottakaa mukaan akkuporakoneet. Katkaisusirkkeli, viimeistelynaulain ja naulapyssy tulee "yhdistyksen" puolesta. Tulkaa, niin pannaan rentteliksi! Pannaan rentteliksi niinkuin Vaahteramäen Eemeli, kun sotaväkeen halusi. Eemelillä ei tietysti ollut mukanaan em. vehkeitä. Hänelle riitti pössykkä ja mössykkä.

Sukulaismiehen vaimo, ihana vaaleaverikkö, lupasi jo tulla kaveriksi. Juttelimme asiasta pari päivää sitten ajomatkalla Helsingistä Kouvolaan. Mies ajoi vaitonaisena. Keksimme ystäväni kanssa, että mitä useampi blondi on paikalla huseeraamassa, sitä kalliimmat voivat olla  pääsyliput katsomoon! Tässä vaiheessa mies havahtui ja totesi tuskaisena: Sitä kalliimmaksi tulevat jälkiselvittelyt! 

Mutta ei tässä olla mitään eilisen teeren tyttöjä. On sitä ennenkin rakennettu mökkejä. 

Tuon nosturin kopissa keikkuminen oli ihan kivaa. Sen verran voin noviiseja opastaa, että kannattaa nostaa sitä kopperoa, jossa seisoo, hyvin maltillisesti. Saattaa käydä nimittäin niinkin, että voi kopsahtaa aika napakasti pää kattoon tai räystääseen. Ja sen voin sanoa, että jos kopsahtaa, niin aika napakasti jysähtää. Mutta mitäpä tuosta, pituutta vain vähän menetin.

Ihmettelen vieläkin, miten hauskaa ja turvallisen oloista oli keikkua kopperossa maan ja taivaan välillä. Nimittäin inhoan korkealle kiipeämistä. Yhtenä kauniina päivänä Mies sai houkuteltua minut keskeneräiselle mökin katolle. Kai minulla oli siellä olevinaan jotain tähdellistä tekemistä, ihan huvikseni en todellakaan olisi sinne kiivennyt. Tarkemmin sanoakseni, kyllä sitä vielä kiipeää sinne katolle, mutta auta armias, kun sieltä pitää tulla pois! Mies neuvoi kärsivällisesti, mihin jalka kannattaa asettaa...pari senttiä vielä, sitten löytyy jalan alle tikaspuu. Mutta voi sitä itkun määrää. Itkin ja sanoin tulevani alas, kun haluan ja laitan jalkani pari senttiä alemmaksi, kunhan haluan. Piste. 

Viime aikoina olen pysytellyt poissa katoilta.

Rakkaat kanssasisaret! Taalkoot Tirvalla ovat seuraavanlaiset: Tehdään pikkaisen juttuja...nakutellaan ja paukutellaan. Sitten SYÖDÄÄN. Ostin Ikeasta yltiöromanttisen vaaleanpunaisen ruusutarjottimen aivan teitä varten. (Mies meinasi oksentaa nähdessään ruusuihanuuden.) Syödään marenkiunelmia ja suklaaunelmia ja juodaan ihanaa vaaleanpunaista juomaa. Fresita lienee sopivaa tähän tarkoitukseen. Sitten voidaankin ottaa aurinkoa ja pulahtaa raikkaaseen jokiveteen.

 Sula mahdottomuus kieltäytyä tällaisesta tilaisuudesta!