Mikäs hätä tässä on, valmiissa maailmassa!

Blondi on hätäinen. Hättäinen, niinkuin kolmen jiin Kajjjaanissa sanottiin. Olen asunut Kainuussa ja sikäläiset ihmiset osaavat ottaa jotenkin mukavan rennosti. Siellä mietitään ja tössytellään kotona. Aikoinani, kun piti käyttää persuuslihaksia ja kirjoittaa gradua, luin jonkun viisaan ajatuksia luovuudesta. Hän oli sitä mieltä, että "luova työ vaatii näennäistä joutilaisuutta". Silloin tuo kolahti: aina kun alkoi paine kohota tekemättömistä töistä, muistelin lukemaani viisasta lausahdusta ja jatkoin joutenoloa. Tosin jätin huomiotta tuon "näennäistä", mutta se lienee aivan turha muotoseikka.

Nyt sitten pitäisi olla luova ja nauttia näennäisestä joutilaisuudesta. Lunta on vieläkin maassa vaikka millä mitalla, enkä pääse tonkimaan mökkipihalle. Olen käyttänyt viikonlopun piirrellen. Tuli mieleen, että olisikohan viisasta vähän suunnitella lasipalatsin mittasuhteita ja laskeskella materiaalimääriä. Olen jättänyt vahingossa tai ihan pahuuttani kertomatta, mistä materiaalista aion rakennelmani kyhätä. Aiemmin mainitsemani sukulaismies on AARRE. Häneltä olen saanut lahjaksi vanhoja purkuikkunoita, sellaisia somia ruutuikkunoita, joiden lukumäärää en todellakaan muista...on niitä kuitenkin ainakin 24 kappaletta.  Ikkunoiden lisäksi olisi tarkoitus kerätä muutakin kierrätyskamaa esim. purkulautaa. Ikkunat vetelevät vielä talviunia pressun alla vajan seinää vasten.

Tarvitsisin taas henkistä tukea ja mielipiteitä. Olen piirtänyt pulpettikattoisen ja harjakattoisen majan. Sijoituspaikka on selvinnyt. Rakennan keskuspuistoon, joka on keskipäivän aikaan  todella aurinkoinen paikka. Majan takanurkalla on todella ihana jätevesikaivo, sellainen järkyttävä harmaa pyöreä kuperakantinen hökötys, jonka vieressä sojottaa pylväs ja pylvään päässä on punainen lamppu. Lamppu syttyy, kun jotain hälyttävää tapahtuu kaivossa.

Niin tosiaankin, se syttyy. Ehkä muistorikkain syttyminen oli tässä kolmisen vuotta sitten jouluaattoiltana. Olimme käyneet joulusaunassa. Miesväki odottaa saunanraikkaana, että saan jouluaaton illallisen pöytään. Kinkku on juhlapaikalla, omena vain puuttui suusta. (Puuttuu muuten aina. Meidän kinkulla ei ole suuta.) Ja silloin pihalla alkoi palaa punainen jouluvalo! Ei siinä auttanut muu kuin Miehen oli mentävä sinne kaivoon...ei onneksi ihan pohjalle, mutta riittävän inhottavaa puuhaa pelkän päänkin tunkeminen likakaivoon on. Onneksi likavesi ei tulvinut pihalle ja kohta satiin valot sammumaan ja pääsimme joulupöytään.

Aion siis sijoittaa majan takanurkan tuon valopylvään viereen...kas kun siitä saa sähkön lasipalatsiin! Hämäränhyssyyn tai talviaikaan voi sirotella kivoja ulkovalosarjoja kynttilän valon kaveriksi, jolloin näkee, mitä syö. Ruman valosojottimen en anna näkyä sisälle lasipalatsiin ja nakuttelen siihen nurkkaan lautaverhoilun. Katselkaapa piirustuksia ja kommentoikaa, please! (Piirustusten takana näkyy lehtikuvia, jotka saavat minut oikeaan fiilikseen.)