Sukulaismies yllätti!

Sukulaismies yllätti niin, että meinasi jalat mennä alta. Blondin sydän väpätti kuin lampaansaparo. Tunne oli kuin äsken Suomi-USA-ottelussa Suomen kolmannen maalin jälkeen. Hypin yläpystyyn ja kiljuin. Sukulaismies nääs soitti ja tiedusteli ikkunatilannetta, kysyi tarvitsisinko lisää. No, olihan niitä jo aika hyvä määrä, mutta ... Tätä ette kyllä olisi arvanneet. Tarjolla oli puoliympyrän muotoisia ikkunoita. Voiko mahtavampaa tarjousta tulla!!!

Olin jo ajatellutkin sellaisia kaarevia muotoja huvitusmajaan, mutta työntänyt ajatukset sivuun, koska en todellakaan voinut kuvitella sellaisia mistään löytäväni. Ikkunat saapuvat rakennustantereelle joskus kesäkuun puolivälin paikkeilla.

Nyt meni suunnitelmat uusiksi, mutta menköön.

Olin viime yön laivalla syömässä ja "nukkumassa". Yllättävän paljon sain kuitenkin nukuttua ja mikä tärkeintä teimme hankintoja tulevia perhejuhlia varten, mutta myöskin blondisiskojen talkoita silmällä pitäen. Mies oli IHANA ja vei minut kotimatkalla Porvoon vanhaan kaupunkiin ja siellä polku johti arvattavasti muutamaan sisustuskauppaan. Jotta vaaleanpunainen teemani ei katkeaisi mukaan lähti suloinen vaaleanpunainen kannu. Aiemmin olin saanut mahtavalta "naistieteilijöiden" porukalta lahjaksi viehättävän istutuksen, jossa oli muunmuassa vaaleanpunaisia pelargonioita. Nyt täytyy kyllä Miehen kunniaksi sanoa, että hän on kasvattanut luonnettaan. Mies ei enää ollenkaan uhannut oksentaa vaaleanpunaiset unelmani nähtyään.

Tänään on ollut uskomaton sää Kaakkois-Suomessa. Olisikohan kesä jo tullut? Istuin hetken kotipihalla mukamas aurinkoa ottamassa ja kerrankin kävi niin, etten jaksanut istua. Lähdin pihahommiin ja kiipesin puuhun. Jos olette seuranneet blogini aiempia tekstejä, tiedätte, mitä käy, kun kiipeän korkealle ja alan tulla alas. Kiipesin siis todellakin puuhun, mutta tänään olin JÄRKEVÄ. Nousin vain ehkä metrin korkeuteen, mutta riittävän korkealle saadakseni tehtävän tehtyä. Piti vähän karsia Terijoen salavaa, joka reppana-parka taipui talven taakkojen alla niin matalaksi, ettei alta pidempi kulkija mahtunut kulkemaan.

  

Pääsin alas, enkä itkenyt yhtään.

Kohta tämän jälkeen taivas repesi. Tuli melkoinen myräkkä, oikea ukonilma. Jytisti niin vimmatusti kaksi ja puoli tuntia. Tämä jytinä vahvisti sen, mitä olimme uumoilleet. SE ON KESÄ NYT!