Sillälaillahan ne blondit vaihtaa hehkulampunkin

Mies tuli saunasta, kun pesin hampaitani olohuoneessa. Hän katsoi minua ja ravisti kiivaasti päätänsä aivan kuin kieltäisi minulta jotakin. Hetken löi tyhjää, mutta sitten oivalsin! Pestessäni hampaita en suinkaan nykyttänyt hammasharjaa, vaan nykytin päätäni. Piti vielä tarkistaa asia Mieheltä ja näin oli. Ei ihme, että minulla on niskat aina niin kipeänä.
Hetken päästä Mies tokaisi, että sillälaillahan blondit vaihtaa hehkulampunkin: pyörittävät taloa ympäri ja pitävät hehkulamppua paikallaan. En uskalla ajatellakaan, mitä tämä tarkoittaa, kun ruvetaan rakentamaan...

Tällä hetkellä rakennusasiat ovat siirtyneet sattuneesta syystä vähän taka-alalle. Valmistellaan nimittäin perhejuhlia. Askartelen paraikaa kutsukortteja. Onneksi on olemassa kone, jolla kirjoittaa...ei olisi kovin helppoa sellainen blondikirjoitus. Kuvittele nyt! Käsi pitäisi kynää paikallaan ja toinen käsi pyörittelisi paperia.

Työpaikallani oli torstaina merkkitapahtuma: taidenäyttelyn avajaiset. Hyvät hyssykät, miten juhlava tilaisuus! Olimme valmistautuneet huolellisesti, kaikki yksityiskohdat oli työporukalla suunniteltu ja viilattu pilkut kohdilleen. Pukeuduin kotona hiukan "paremmin", vähän shifonkia ja kesäisempää meininkiä. Kun siinä sitten seistä törötän pommac-malja kädessä täristen ja kuuntelen kulttuuritoimenjohtajan puhetta, tulen katsoneeksi varpaitani. Mitä näenkään...mustat croccsit!!!

TÄYDELLISTÄ.

Jotta totuus ei unohtuisi, täytyy vähän fiilistellä. Kerroin taannoin, että sydämeeni syttyi harras halu saada huvitusmajalasipalatsiini purkuovet, joihin minulla on syvä tunneside. Olen jännittänyt parisen viikkoa, kuinka tässä käy. Nyt tiedän: Saan ne ovet!!! Saan ne ovet!!! Laitan tähän alle kuvan, jossa olen symbolisesti sulkemassa ovea viimeistä kertaa perässäni noin vuosi sitten. Silloin oli itku silmässä. Nyt ei ole!

Sen verran toimintasuunnitelmaa on tehtynä, että tiedän mistä aloittaa, kunhan kesäkuun ensimmäinen ja toinen on eletty ja juhlittu. Kesätyöt alkavat ikkunaruutujen korjaamisella. Alkaa armoton peseminen, raappaaminen, hiominen, kittaaminen ja maalaaminen. Nuo ovet pitää myös kunnostaa. Maalaan ne sisäpuolelta tietysti valkoisiksi, ulkopuolelta joko valkoisiksi tai lähes mustiksi. Lähes mustaksi väritän huvituspalatsin muutkin puuosat ikkunanpokia lukuunottamatta. Katon aion peittää mustalla kattohuovalla. Sisällä kaikki voi ollakin valkoista. Huonekaluja on kaikenlaisia eriparisia ja niin niiden pitääkin olla...romuromantiikkaa. Paikallisesta sisustusliikkeestä olen ajatellut hankkia ainakin yhden intialaisen elokuvateatterin tuolin...sellaisen ihastuttavan peltisen hökötyksen. Se tuoli tulee kruunaamaan kaiken!

Niinkuin huomaatte suunnitelmat ovat kondiksessa, niskat eivät! Ei kai auta muu kuin mennä hierojan pakeille, jotta blondi olisi rakennuskunnossa.