Blondi ja korkkarit

Naulapyssy levätköön edelleen aivan rauhassa varastossa. Blondilla on nimittäin juhlaputki päällä. Putki alkoi toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja putken pää häämöttää jossakin tuolla öbauttiarallaa juhannusjuhlinnan jälkeisellä viikolla. Joka ikinen viikonloppu on juhlittu ja tullaan juhlimaan!

Olen saanut vetää jalkaan ohuenohuita muotoilevia sukkapöksyjä ja tunkea sitten sievän pikku jalkani korkkareihin. Juhlaputken tässä vaiheessa varpaat ovat jo täyttä muusia...mitä niistä vielä tuleekaan ennenkuin heinäkuu koittaa. Vartaloni olen survonut juhlakolttuihin...silkkiin ja shifonkiin. Yhdet juhlat kekkaloin jopa hienossa nutturassa. On niin naisellista ja ihanaa. Tuosta varpaiden muotoilusta voisin kertoa vähän enemmän. Olin pikkutyttö, kun enoni lähti Tampereelle yliopistoon opiskelemaan. Sieltä hän sitten kirjoitti kirjeen pikku-Ullalle. Olin aloittamassa koulutaipaletta ja enoni arveli koulussa ensimmäisinä päivinä tapahtuvan varpaiden muotoilua. Aavisteli opettajan tekevän sen vasaralla, koska itse kuulemma oli yliopistossa saanut litistyksen lekalla. Oli sitten hänellä varpaat levällään kuin sammakolla räpylät, niin levällään, ettei päässyt tavallisissa kadunkulmauksissa kääntymään. Piti kuulemma käydä keskustorilla kääntymässä. Niin, että, jos on vasaralla lätistetty ja nyt kapeakärkisillä korkkareilla supistetaan, ymmärtänette tuskan. Muusia siis minun varvasparat.

Tämän kesän juhlat ovat monimuotoisia, on kolmet valmistujaiset, kolmet ylioppilasjuhlat, kahdet viiskymppiset, erään orkesterin kuuskymppiset, hautajaiset ja häät. Elämän koko kirjo! Itse olin järjestämässä valmistujaisia puusepälle. Leipomuksia, salaatteja, juustoja, juomia, kukkia...siivota olisi tietenkin voinut paljon enemmän ja rikkaruohoja olisi tietenkin voinut kitkeä paljon enemmän...Ystävien juhlissa tarkkailin tarjoiluja. Voi, mitä herkkuja ja trendikkäitä sellaisia, naiset olivatkaan laittaneet. Niitä sitten päivittelin ja huokailin, että olisi minunkin pitänyt sittenkin laittaa sitä ja tätä. Tuohon Mies puuskahti, että eiväthän juhlien järjestämiset mikään kilpailu ole. Ai, ei vai?

Kyllähän niitä juhlia mielellään laittaa ja järjestää rakkaiden ihmisten takia. Ja ihan kivahan niissä juhlissa on vieraanakin olla. MUTTA se juhlien jälkeinen roudaus ja siivous on tylsää. Ensinnäkin, joka tapauksessa, vaikka kuinka miettisi ja olisi tarkkana, sitä tulee laitettua liikaa ruokaa. Ensin mietit, miten saat kaiken mahtumaan jääkaappiin ja juhlien jälkeen mietit, mihin tunget kaikki jämät. Ei kehtaa ensimmäisten vieraiden mukaan laittaa viemisiä kotiin, sitten viimeisten vieraiden lähdettyä istut siinä muovirasioiden keskellä ja mietit, mitä kaikella jämällä teet. Ja entäs sitten ne kaikki lainatut astiat, peset ja pakkaat niitä ja kuljettelet ympäri kaupunkia, että saat kotona pöytien päälliset tyhjiksi. Niin, ja entäs sitten ne kaikki huonekalut ja pihakalusteet, jotka olet roudannut mökiltä, nekin pitäisi saada joskus kotipihalta ja olohuoneen nurkista pois. Puoli kesää menee ennenkuin tästä toipuu! Ja silti en ikinä jättäisi tätä kaikkea tekemättä! On etuoikeus saada tehdä juhlat upealle nuorelle! Hymykin vielä irtoaa...irtosi muuten puolet (melkein)  hammastakin...lääkäritäti sai sen onneksi takaisin kokonaiseksi.

Puusepän juhlat juhlittiin loistavassa kesäsäässä! Ensin meitä peloteltiin kylmällä ja sadesäällä, mutta Taivaan Isä päätti toisin! Vieraita tai paremminkin sanoen ystäviä saimme kasaan melkein kaikki ne, ketkä olimme kutsuneetkin. Meitä oli noin kahdeksankymmentä paikalla, tosin ei yhtä aikaa. Ihana ilta!

Mökkitontilla alkaa toivottavasti viikon sisällä tapahtua! Odotan palavissani pientä näppärää kaivuria sinne pörräämään. Yhtä asiaa tässä joutuu ihmettelemään. Blondi on valmiina, mutta missä ihmeessä on katsomo, jonka Mies ja Sukulaismies lupasivat rakentaa. Niin, missä?