Juhlakauden kiivaimpaan aikaan vierailimme ystäväperheessä lakkiaisissa. Astuimme viehättävään pihaan, johon oli hankittu upeat valkoisella kankaalla verhotut katokset sekä rakennettu näyttävä korotettu istutusalue. Istutusalueella oli useita erilaisia perennoita ja söpö suihkulähde. Ihastelin Miehelle tätä aluetta ja kehottelin katsomaan. Hän totesi itsekin: Tosi hieno! Palasin sitten asiaan tässä muutama päivä juhlien jälkeen. Muistelin, miten mahtavat, erikoiset tulppaanit kohottivat uhkean olemuksensa kohti taivasta. Mies tähän ihmettelemään, että missä sellaisia oli...pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että Mies katsoi kyllä samaa aluetta kuin minä, mutta hän ei huomannut kasveja. Mies totesi, että todella, se oli hieno alue...niin upeat sidekivet ja muuri!!!
Mies sanoi tässä päivänä menneenä, että meidän pitäisi ruveta juoksemaan. On tullut oltua melko stabiilissa vedossa. Muistutin äsken miestä juoksemisesta, johon hän tokaisi: sun juoksemiset on tänä kesänä juoksemista rautakauppaan ja takaisin. Niinpä! Sitä juoksemista tässä odottelenkin. Kaivuri tulee ensi viikolla. Sitten ei muuta kuin styroksit ja hiekka kuoppaan ja rakentamaan. Ärsyttävä sää vähän harmittaa. Täällä mökillä on ihan törkeän paljon hyttysiä. Nehän syövät blondin elävältä! Täytyy hankkia semmoinen työhaalari suojaksi. Itseasiassa kotona roikkuu kunnioitusta herättävä erivärisillä maaleilla tuhriintunut sininen haalari kaapissa...enköhän saa sitä lainaksi. Jossain meillä on keltainen rakennusmiehen kypäräkin, jonka sukulaismies antoi lahjaksi, kun aloitimme mökin rakentamista aikoinaan. Kunhan sonnustaudun kaikkin suojavarusteisiin, niin johan rupeaa Lyyti kirjoittamaan!!!
Tekstiilit kunnossa!
Merkkailin toissapäivänä uudestaan mittakeppien avulla lasipalatsin paikkaa. Mies sanoi, että siitä tulee aivan liian iso...Apua! Mitä nyt tehdään? Eihän niitä ikkunoita voi pienentää. Pitääkö vielä kerran muuttaa suunnitelmia ja rakentaa kuitenkin pulpettikattoinen maja... Tarkoitus oli, että huvitusmajasesta tulisi 3x4 metrinen, aivan samankokoinen kuin tähän asti käytössä ollut metallirunkoinen juhlakatos mökkitontilla. Katos ei tunnu mitenkään liian suurelta. Toisaalta tottahan se on, kun 12 neliöisen rungon päälle rakennetaan harjakatto, niin korkealle siinä noustaan.
Ikkunatilanne elää omaa elämäänsä. Ne ihanat kaari-ikkunat olivat liian lahoja...harmi, mutta helpompi tosin nelikulmioista on rakentaa. Siis hyvä näin! Vaikka kyllähän blondit ovat taitavia. Osaamme melkein mitä vain. Rakas ystäväni on oiva esimerkki nohevasta naisihmisestä. Miehensä oli tuonut onkireissultaan tuliaisiksi pikkuahvenia. Ahvenia ystäväni oli sitten ihastellut ja todennut, että jos näitä olisi vähän enemmän, näistähän saisi lohikeiton. Näppärää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti