Hui akkaa!

Huijakkaa, huokaisi Mies väsähtäneen oloisesti juuri päiväuniaikaan. Kehotin häntä menemään ruokaperäsille. Mutta Mies kielsi sanoneensa huijakkaa, vaan "Hui akkaa!" Tuohon minä kysymään, että olenko pelottava, kun pitää ihan sanoa HUI. Kyllä, kuulemma olen. Olin vetäissyt haalarit päälleni, kun ajelin mökillä heinää matalammaksi. Nähdessään minut "työhaalareissa" Mies pelästyi joutuneensa työleirille!!! Ei kai hän siinä kovin paljon erehtynytkään, mutta sitä en tietenkään hänelle kertonut. Mielessäni olen luvannut hänelle hanslankarin toimen projektissani. Tai, no...saa hän olla myös autonkuljettaja, kun peräkärryä käytetään...ja tietysti kuormantekijä, kun peräkärryä täytetään. Rakentaminen on blondien hommaa. Luulisin...

Alan olla kärsimätön! Odotan niin minikaivurimiestä tontille tonkimaan. Pyörin täällä mökkimiljöössä rauhattomasti, nippasen rikkaruohon sieltä ja leikkaan heinätupsun täältä, välillä käyn sisällä maalaamassa pöydän valkoiseksi, välillä istutan kesäkukkia, käyn sipaisemassa ikkunanpokia, käyn aitan seinää raaputtamassa (sekin pitää maalata)...yhtä sun toista räpellystä yritän. Menin niinkin pitkälle, että pyörin vajassa kokeilemassa eri työkaluja, miltä ne tuntuvat kädessä. Löysin vaikka mitä mm. isot kasat nauloja...hienoja nauloja. Ajatelkaa, jätin naisten saunapäivänkin ystäväni uudessa rantasaunassa väliin, kun olen passissa ja odotan. Odotan. Taas kasvatetaan blondin luonnetta!

Paljon hienoja nauloja! Mutta ei naulapyssyä vaan manuaalivasaraa varten.

Voisin tässä joutessani esitellä näitä aarteita. On rautalankaa, suorakulmaa, talttaa, pihtiä, rautasahaa, kuminuijaa, katkaisusahaa, peltisaksia...



Hermostuksissani katsoin parhaaksi lähteä juoksemaan...tässä kaarran yhdentoista männyn metsiköstä kohti salavakujaa. Olen laskenut, että yksi kierros tontilla tekee kaksisataakaksikymmentä metriä. Tätä kierrosta sitten veivaan ja veivaan ja käännän suuntaa ja taas veivaan.

Tulin levottomaksi senkin takia, kun Mies epäili, että rakennuksestani tulee liian iso ja RUMA! Olen piirrellyt kuvia ja mittaillut. Nostin kaksi ikkunaruutua päällekkäin vajan seinää vasten ja vertailin: ei tule liian iso, eikä tule ruma! Hyvät hyssykät! Just passeli tulee.

Etuosaan ovien molemmin puolin tulee kahdet ikkunat päällekkäin, lännenpuoleiselle seinälle viisi ruutua riviin ja kahteen kerrokseen, takapäätyyn neljät kahteen kerrokseen, idänpuoleiselle seinälle ei lainkaan ikkunoita...yhteensä siis 22 ikkunaruutua.

 

Etsin edelleen vanhaa joutolautaa, kakkoskakkosia ja kakkosnelosia. Jos nurkissanne lojuu joutavaa materiaalia, niin tulen ihan ilmaiseksi hakemaan. Tarkemmin sanoen ja viitaten aiempaan tekstiin: Mies saa tulla hakemaan. Tietysti voitte tuoda ne itsekin tänne paikan päälle, jos kovasti haluatte. Joten ilmoituksia vain tänne päin. Mies naureskelee mun kierrätysinnolleni. Rakkaalla vaimolla on monta nimeä (näinhän se varmasti on?) ja nyt tottelen nimeä: LUOMUPIIPERTÄJÄ.