Puolipilvistä

 Hiekkamiestä odottelen...

Hiekkamies otti emännän, eikä ole vielä ehtinyt hiekkakuopalle eikä kippaamaan hiekkaa meidän kuoppaan. Mutta romantiikka ennen kaikkea...tässä kohtaa ei voi ruveta hötkyilemään.

Odotellaan.
 Kuoppa on kuitenkin valmisteltu...lakanatkin levitelty.
Odotellaan.

Sillä aikaa voisi lähteä vaikkapa Lappeenrantaan loma-asuntomessuille. Sieltä voisi saada jonkin kivan idean. Näitä ideoita Mies on oppinut pelkäämään.

Tuntuu, että tämä on taas sellainen kesä, mikä ei meinaa millään lähteä käyntiin. Juhannus on juhlittu ja vieläkään ei ole helteitä. Sitten yhtäkkiä huomataan, että kesä meni odotellessa. Hyi! Noin ei voi toimia, pitää elää ja nauttia tästä, mitä meillä nyt on. Siis puolipilvistä, nippanappa kakskytä astetta ja hyttysiä. Välillä kaatosateita!  Mutta tämä on ollut erikoinen kukkakesä. En todellakaan ikinä ole aiemmin nähnyt moista lupiini-, koiranputki-, päivänkakkara- ja leinikkiloistoa. Ihan sielua viiltää luonnon kauneus. Siispä, jos lämmössä olemme jotain menettäneet, niin estetiikassa saamme kaiken takaisin. Mökkitontin viereisessä pellossa tepastelee kurkipareja. Ylväästi ne välillä seisoskelevat ja katselevat ympärilleen ja sitten taas löytyy herkullinen sammakko ja nokka napsahtaa. Yksi sammakkoprinssi hyppäsi pakoon meidän rappujen koloseen. Ties mitä tuostakin kuoriutuisi, jos joku uskaltaisi sitä suudella.

Yksi pöperöpäinen pupukin osui tähtäimeeni. Voi hyvänen aika, kuinka se olikin suloinen. Siellä se nökötti ohrapellossa sateen jälkeen ja vinksutteli korviaan. Liekö hyttyset tunkeneet senkin korviin, kun ne eivät pysyneet yhtään paikallaan. Kettukin asuu aivan tässä mökin tuntumassa. Seurasimme kerran sen puuhia, kun yritti viekas repolainen napata myyriä pellosta ja onnistuihan se siinä. Oli vinhan näköistä, kun se loikki hurjia kierteisiä, lähes voltteja napatakseen saaliin. Syötyään väänsi vielä kakkapökäleen pellolle ja lähti. Toivottavasti pupunen varoo repolaista.

Jouduin tänään kesken hyvän työvireen (raappasin nääs ikkunanpokia) ajamaan kaupunkiin hammaslääkäriin. Juurihoito! Kukahan senkin on keksinyt? No, hoito on nyt tehty ja minulla on hieno, valkoinen alavasenkutonen, kun vanha amalgaami on putsattu pois. Mies rylläsi sillä aikaa mökkiheinän niin matalaksi, että golfaritkin ihastuisivat.

Mestari areenalla!
Siis Mies heinänleikkuussa.