Oletko koskaan ajellut päältäajettavalla ruohonleikkurilla metsässä? On muuten mielenkiintoista puuhaa. Ei auta muuta kuin pistää pää ihan matalalle ja silmät kiinni sekä toivoa, ettei mikään puu osuisi ajopelin eteen. Jos ei ole tarpeeksi matalalla, saa olla varma, että kohta kiikkuu hiuksistaan puun oksalla kuin Absalom konsanaan. Heinänleikkuu on ihan mielipuuhaa tällä hetkellä. Välillä vaan iskee vauhtisokeus...menee siinä sivussa jotain istutettuakin kasvustoa...mutta minkäs teet. Jos on mahdollisuus ajaa lujaa ja saada hommat hoitumaan, silloin ajellaan lujaa. Tarkoituksella kirjoitin heinänleikkuusta enkä ruohonleikkuusta. Tämä mökkitontti on vanhaa peltoa ja sen tähden tämä kukoistaakin...juolavehnä pukkaa joka paikassa läpi ja vihreää riittää.
Koska kaksi yötä pitää vielä jaksaa kärvistellä ennenkuin jotain todella alkaa tapahtua, yritän tehdä kaikenlaista "järkevää". Tosin, kun Mies käveli ohitseni, hän katsoi minua vähän kummallisen näköisenä ja kysyi, mitä oikein tapahtuu. Aurinko paahtaa ja minä kaivan kantoa maasta. Blondi kysyy jo itsekin, että kulkeeko mulla tänään hissi ihan ylös asti. Tai sitten se kulkee niin lujaa, että vauhtisokeus saa meikäläisessäkin kaikenlaista aikaan. Kanto mokoma on vahvempi kuin minä. Iskin rautakangen kannon alle ja seison ja pompin rautakangen päällä...Eikä kanto nouse maasta! Nyt siellä joku riemastuu ja luulee, etten ole katkonut kaikkia juuria. Olenpas, ainakin melkein kaikki.
Se on nyt kuitenkin selätetty! Nyt ei kanto enää haittaa heinänrylläystä. Saa ajaa kovaa, eikä ole sellaista rumaa heinäsutturaa kannon ympärillä.
Se oli vielä viime kesänä luumupuu, mutta olisiko myyrä tehnyt tuhojaan, kun niin kuivakaksi kävi... Loppujen lopuksi tuosta juurihässäkästä irrottautui kaksi erillistä kantoa, jotka olivat kietoutuneet yhteen. Minä pesen ne, kuivatan ja teen niistä jotain kivaa! Ans kattoo, mitä!
Nehän näyttävät ihan hummereilta tai jättiläisskorpioneilta!
Se on nyt kuitenkin selätetty! Nyt ei kanto enää haittaa heinänrylläystä. Saa ajaa kovaa, eikä ole sellaista rumaa heinäsutturaa kannon ympärillä.
Se oli vielä viime kesänä luumupuu, mutta olisiko myyrä tehnyt tuhojaan, kun niin kuivakaksi kävi... Loppujen lopuksi tuosta juurihässäkästä irrottautui kaksi erillistä kantoa, jotka olivat kietoutuneet yhteen. Minä pesen ne, kuivatan ja teen niistä jotain kivaa! Ans kattoo, mitä!
Nehän näyttävät ihan hummereilta tai jättiläisskorpioneilta!
Huvimajan paikasta kerron sen verran, että tähän nyt päätettyyn paikkaan sitä en aiemmin kertaakaan ajatellut. Juuri siitä syystä, että se on vaarallisen lähellä pelikenttää. Paikka on mökin ja rannan välissä, mutta ei kuitenkaan joelta katsottuna mökin edessä. Hieno paikka!!! Ja etäisyys rannasta ihan toleranssin rajoissa.
Kas tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti