Blondi, imuri ja mäntysuopa

Mies lähti ystävien mökkitontille sahaustalkoisiin.
 Tästä tulee siivouspäivä. Yritän laittaa kaiken energiani mökin ja saunan siivoamiseen. Huvimajan rakennusprojekti jää nyt sattuneista syistä joksikin aikaa tauolle. Aion vielä mikäli sää sallii kunnostaa ikkunoita ja valtata alakehikon, mutta sitten tulee tauko, joka on  p  i  t  k  ä.


Tämä vihko sulkeutuu.

 Jatkan blogin kirjoittamista, kerron ihan arkipäiväisistä blondia koskettaneista asioista, kodista ja harrastuksista. Ja niistä sössimisistä, joista ei taatusti loppua tule. Naulapyssy  vain tulee vaihtumaan joksikin muuksi kädenjatkeeksi!

Aloitetaan nyt vaikka imurista.

Meillä on mahtava pikkiriikkinen, punainen imuri täällä möksällä. Se on armottoman rumaääninen. Viimeksi, kun imuroin, Mies kiikutti minulle korvasuojaimet, ettei kuulo menisi! Samanlaisia suojaimia käytetään myös punaisella ruohonleikkurilla ryllätessä tai moottorisahalla ja sirkkelillä riehuttaessa. Kyllä imurin varressakin voi riehua...

Blondin aseet: imuri ja mäntysuopa! Ystävieni toiveet ovat toteutuneet...ei kuulosta enää vaarallisilta nämä aseet. Mutta tehokkaita ovat kuitenkin.

Tänä kesänä on voinut kankaisessa pihapaviljongissa istuskella vain huopiin kääriytyneenä. Mutta ihanaa sekin on kynttilöiden valossa hyttysverkkojen suojissa. Paviljongin kattorakenteessa riippuu isäni taitavasti nikkaroima kynttiläkruunu. Sen kuljetan aina yöksi sisään, ettei yökosteus sitä pilaa.

Odottelen vielä uskossa helteitä, jolloin voisin pukea päälleni punaisen hellemekon ja istuskella ystävien ja perheen kanssa mökkipihalla yömyöhään. Armonaikaa on kolme viikkoa, sitten  loppuu loma.

 Sain Miehen siskolta (ystävältäni) kiehtovan kirjan, josta voin tutkiskella, mitä muuta kivaa betonista voi puuhata, kuin valaa anturoita. Kirja on täynnä käyttökelpoisia ideoita! Minulla on jo viehättävä betoninen "lautanen", jonka tosin sain pieneltä taiteenopiskelijaltani keväällä lahjaksi. Sitä ihailen kotipihan pöydällä.  

Naapurimökeiltä kuuluu elämisen ääniä. Jossain tehdään remonttia tai rakennetaan, koska sirkkeli laulaa. Toiselta suunnalta kuuluu lasten riehkasta kirkumista ja polskahduksia. Ei lapsia haittaa, vaikkei olekaan hellesää. Aina me jaksamme päivitellä sitä, miten kesät olivat aurinkoisia ja pitkiä silloin, kun itse olimme lapsia. On sitä ennenkin ollut sateisia kesiä, mutta pieni ihminen osaa nauttia hetkestä. Muistan, kun itse olin lapsi ja vietin kesiä Myllylammella. Mökki oli äärimmäisen vaatimaton ja pieni kuin mikä, mutta meitä oli vähintään viisi ihmistä nauttimasta suven suloisuudesta siinä minisaunan ja huoneen tilassa. Olihan mökissä vintti, jota nimitimme "Hotelli Huminaksi". Sinne kiipesivät ulkotikkaita pitkin Sipra-täti ja Kake-setä nukkumaan noin metrin korkuiseen tilaan. Ja kaikki oli niin hyvin! Minä hypin laiturilta häränpyllyja ruskeaan suolampiveteen, enkä millään malttanut lopettaa...äiti , yksi häränpylly vielä!

Mäntysuovan lisäksi haluan hiukkasen lavendelin tuoksua. Käyn hipaisemassa lavendelin varsia, nuuhkaisen käsiäni ja siinä se on...puhtaus ja raikkaus.

Pitkästä aikaa paistaa aurinko!