Olemisen sietämätön raskaus

Sataa.

Sataa.

Sataa.


SATAA.

Istuin sisällä ja katselin rakennuspaikkaa, jonka olimme suojanneet pressulla. Pressun keskelle oli muodostunut lammikko. Katselin kakkosnelosia, jotka olivat muoviin käärittynä edelleen peräkärryssä viimeisen noutopihakeikan jäljiltä. Kärvistelin. Olisi pitänyt päästä töihin!

Nyt saattoi vain ottaa nokkaunia ja unelmoida työn etenemisestä. Ja miettiä. Miten kannattaa edetä. Levitänkö kaikki ikkunat maahan vastaaville paikoille, mihin ne sitten nostetaan? Se lienee järkevää, koska ikkunat ovat kaikki vähän erikokoisia. Mittaan siis pitkän seinän keskikohdan ja asetan keskimmäisen viidestä ikkunasta keskelle ja lähden siitä naulaamaan pystykakkosnelosia ikkunan molemmin puolin. Sitten kiinnitän seuraavat ikkunat ja taas kakkosneloset. Nurkkiin saattaa jäädä epämääräiset tyhjät tilat, ne sitten täytän jollakin. Nurkat ovat vähän ongelmalliset: laitanko kakkosneloset kulmittain niin, että aukko jää ulospäin vai teenkö päinvastoin... Joka tapauksessa on järkevää rakentaa siten, että kiinnittää ikkunoita samalla kun kiinnittää pystypuita. Täytyy vaan suojata rakennelma sateen takia pressuilla, koska kattoa ei ole vielä ikkunoita suojaamassa.

Jotenkin onnistuimme nousemaan kuin suosta ja lähdimme sahalle hakemaan nelosnelosia. Soitin etukäteen ja kysyin, onko tavaraa saatavissa. Minulle vastattiin, että on ja että käyhän vajaat... vajaat...mitähän sekin tarkoittaa. Nyt ei ollut minulla ihan kaikki muumit laaksossa Vakuutin kuitenkin, että ehdottomasti vajaat käyvät...minulle luvattiin 25 % alennukset ja tuntui niin hyvältä. Rakentaja tässä hoitelee asioita niin asiantuntevasti. Ihanaa, elämä tuntui taas jotenkin keveältä, unelmat olivat taas tavoitettavissa.

Kunnes...

...sovitin oikeaan korkoon sahattua nelosnelosta kehikon päälle. KAUHISTUKSEN KANANHÄKKI! Siitä tulee sittekin liian iso ja korkea. Mies oli oikeassa. Tämähän on ihan kamalaa. Kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Mieskin totesi nyt, että pulpettikatto on ainoa mahdollisuus enää selvitä tästä katastrofista. Lähdin piirtelemään uusia kuvia ja vaikka miten päin vääsin, ei uudet suunnitelmat vaikuttaneet hyviltä. Tällä blondilla ei ole avaruudellista hahmottamiskykyä. En vaan näe sieluni silmillä, millaiset mittasuhteet passaisivat?

Pilvet roikkuvat niin matalalla. 

Ei auta muu kuin soittaa sukulaismiehelle ja pyytää häntä apuun tekemään laskelmia.

Tuli minulle yksi idea onneksi! Tosin lopputulos ja lasipalatsin ulkonäkö ei ole lainkaan palatsimainen. Mutta voisin saada harjakattoisen majan mikäli laittaisin vain yhden ikkunarivin joka seinälle. Tarkoitan siis sitä, että ei tule ikkunoita päällekkäin. Ulkonäkö tulee olemaan vaatimaton, mutta ei ainakaan liian korkea. Joka kuuseen kurkottaa , se katajaan kapsahtaa.

Tänään oli nyt sitten tällainen päivä. Sössimispäivä. Olen sössinyt muutenkin mm. tietokoneen kanssa ja  ihmettelin sitä Miehelle: miten voinkin onnistua sekoilemaan niin. Siihen Mies toteaa tyynen rauhallisesti: Blondit onnistuvat kaikessa.

Kuitenkin

...terveenä ollaan ja vielä on kesää jäjellä, vielä tulee kauniita päiviä...