Nyt on kerrottavaa. Suu kävisi nopeammin kuin sormet näppäimillä, mutta laitan tähän kuvia, jotka kertokoot enemmän. Sirkkeli on soinut ihanasti blondin rakennustyömaalla. Toki myönnän, että en sitä itse käyttänyt. Katkaisusirkkeliä kokeilin, mutta pelotti niin maan kauhiasti.
Mies teki minulle anturanvalua varten havuvanerista kehikon sillä aikaa, kun hain kaupungista katsomoon väkeä. Tasan kaksi katsojaa tuli tässä vaiheessa paikalle ...istutin vanhempani telttapaviljongin sisään hyttysverkon suojaan. Tiesin, että hiekkaa on tulossa ja katsottavaa riittää, ja jos ei riitä, niin järjestetään.
Olimme hakeneet pari päivää aiemmin sementtiä, harkkoja ja finfoumia. Mies toimi roudarina ja perheen juniori myi ne meille asiantuntevasti. Minua kyllä hirvitti, kun hän lähti sellaisella pienellä trukilla laskemaan sementtisäkkejä korkeuksista alas. Mutta täytyy todeta, että kyllä se käy kätevästi, kun sen osaa.
Ette voi arvata, miten nainen voi olla autuaan onnellinen, kun saa hiekkaa. Kaksi taraktorin lavallista tarvitaan ... ainakin.
Taas täytyy todeta, että kyllä se käy kätevästi, kun sen osaa. Hiekat osuivat juuri kohdalleen kuoppaan suodatinkankaan päälle. Toimin kuitenkin tärkeässä työnjohtajan tehtävässä eli nostin peukun pystyyn, kun traktorikuski lähti pihasta.
Sitten pääsin itsekin hommiin. En taida nyt erityisen yksityiskohtaisesti kertoa tekemisistäni...nimittäin sukulaismies ehkä lukee tätä. Selostukseni rakennusteknisistä seikoista ei takuulla ole kovinkaan kuranttia. Mutta tein jotain ruosteisten rautojen kanssa, jotta betonivalusta ja anturasta tulee kestävä. Raudat asettelin sellaisten muovisten mustien tötteröiden varaan makaamaan, koska raudat eivät saisi osua finfoumiin.
Betonin eli kuran tekeminen se vasta mukavaa hommaa onkin. Tajuan, mitä tarkoittaa sanonta "rapatessa roiskuu", vaikka en mitään rapannutkaan. Katsokaas, kun tuohon pyörivään myllyyn heitetään sitä pölyävää sementtijauhoa,vettä ja hiekkaa...tarkoitus siis on osua siihen aukkoon, mutta kun se pyörii koko ajan ja sellaiset siivekket ovat lapion tiellä... No, kyllä sitä jauhoa sinne myllyynkin meni. Vettä hain muutaman ämpärillisen joesta, mutta appivanhemmat pelastivat blondin selän. He kävivät asettamassa jokeen työmaan kohdalle vesipumpun ja johan rupesi homma joutumaan.
Tässä antura on valmiina. Tukivaneritkin saatiin pois onnellisesti. Tasoittelen hiekkaa anturan reunoille ja teen kuopan keskelle härdelliä, koska tarvitaan vielä pikkuvalu tueksi parrua varten. Kyllähän rakentaminen on ihan hienoa hommaa, mutta yksi juttu kyllä risoo: Inhottavaa tämä hikoileminen. Vähänkin, kun lapiolla huitoo, niin johan valuu hiki. Täytyy käydä yhtenään pesulla ja laittamassa dödöä ja hajuvettä. Eihän nainen voi rakentaa ilman sopivaa tuoksua...ja se on tällä hetkellä Dolce & Gabbanan Light Bluen ja hyttysmyrkyn sekoitus.
Jo tässä vaiheessa projektia voin sanoa, että Mies on aivan ihana. Mies tekee rakkauden tekoja ja ilman näitä tekoja blondin hanke kaatuisi ja rytisisi mennessään kuin pahimmainen ukkosmyrsky. Ukkosmyrskyja on muuten Länsi-Suomessa parhaillaan ihan vitsaukseksi asti. Me olemme niiltä vielä säilyneet ja sää on oikein hellinyt täällä kaakossa! Onneksi, sillä tämä blondi ei pidä ensikään ukkosista, mutta Ukosta pitää ja kovasti pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti